Kirja-arvio: Eroon ujoudesta

1. Johdanto

Julkaisin blogissani äskettäin artikkelin sosiaalisen elämän tärkeydestä, sillä katson sen olevan merkittävä hyvinvointiin vaikuttava tekijä.

Kaveripiireissäni on minun lisäkseni useita ihmisiä, jotka pohtivat aktiivisesti ihmissuhdeasioita: Esimerkiksi Karla Nieminen on Jäänmurtajat-firman perustaja. Eräs englanninkielisen blogini lukija on kohua herättäneen Real Social Dynamicsin entinen valmentaja. Ystäväni Ollin kanssa kirjoitimme artikkelin ihmissuhdeaiheisista kirjoista.

Viime aikoina tuttavapiirini aktiivisin toimija tällä saralla on ollut ystäväni Jevgeni Särki, joka on kesän aikana työstänyt ahkerasti kirjaa ihmissuhdetaidoista ja ujouden voittamisesta.

Sen lisäksi että olen jutellut Jevgenin kanssa kymmeniä tunteja ihmissuhdeasioista, satuin myös oikolukemaan tämän uuden kirjan ja pidin siitä kovasti. Täten päätin tehdä siitä blogiini pienen mainoshenkisen arvion.

2. Eroon ujoudesta (kirja-arvostelu)

2.1. Perustiedot

Eroon ujoudesta on pdf-muodossa julkaistu e-kirja, jonka on kirjoittanut Elä paremmin -blogistaan sekä Rohkeuskoulu-firmastaan tunnettu tradenomi Jevgeni Särki.

Sivumäärä: 347 sivua.

Hinta: 29,90€.

2.2. Kenelle kirja on tarkoitettu?

Kirjan alussa Jevgeni esittelee taustaansa
ja kehitystään ujosta itsevarmaksi.
(kuva suurenee klikkaamalla)

Eroon ujoudesta on opas niille, joilla on kiinnostusta kehittää omia sosiaalisia taitoja kuten itsevarmuutta tai rohkeutta.

Kirjan nimi viittaa ainoastaan ujouteen, mutta todellisuudessa kirja käsittelee vuorovaikutustaitoja melko laajasti. On lukuja jotka käsittelevät itsetuntoa, pelkoja, kehonkieltä, äänenkäyttöä, omana itsenään olemista ja suhtautumista muihin ihmisiin.

Syitä kirjaan tutustumiselle voi olla esimerkiksi yksinäisyys, romanttisen kumppanin etsintä tai yleinen kiinnostus ihmisten väliseen vuorovaikutukseen.

2.3. Kirjan rakenne

Ote kirjan sisällysluettelosta.
(kuva suurenee klikkaamalla)

Kirjassa on yhteensä 69 kappaletta sekä 4 liitettä. Kirjan kappaleet on jaettu kolmeen kategoriaan ja värikoodattu tämän kategorian perusteella: sosiaaliset taidot, psykologiset taidot ja oppimistaidot.

Kirjan ensimmäisissä kappaleissa pohditaan ujouden luonnetta sekä erilaisia syitä, miksi sosiaalisen rohkeuden opettelu voisi olla kannattavaa. Esimerkiksi Ujouden hinta -kappaleessa pohditaan ujouteen liittyviä haittoja:

Ujouden hinnalla tarkoitan kaikkea sitä, mitä joudumme tavalla tai toisella ”maksamaan” ujoutemme vuoksi. Ujouden hinta muodostuu esimerkiksi seuraavista asioista: 

Pelko ja ahdistus: Ujouteni vuoksi tunsin sosiaalisissa tilanteissa lähes jatkuvaa pelkoa ja ahdistusta. Se alensi elämänlaatuani ja teki elämästäni hetkittäin lähes sietämättömän elää.   

Toteutumattomat ihmissuhteet: Ujouden vuoksi jätin tutustumatta moniin ihmisiin, joihin olisin halunnut tutustua. Ujostelin usein myös jo olemassaolevien ihmissuhteiden viemistä seuraavalle tasolle. 

Tilaisuudet, joihin ei tartuttu: Ujouden vuoksi en aina uskaltanut tarttua minulle elämässäni tarjoutuviin tilaisuuksiin. Kyseessä saattoi olla ehkä ihmissuhteisiin, ammatilliseen menestymiseen tai johonkin muuhun liittyvä tilaisuus, jonka annoin mennä sivu suun, vaikka todellisuudessa olisinkin halunnut tarttua siihen.

Alkukappaleiden jälkeen paneudutaan alkeellisesti tutustumistaitoihin ja itsevarmuuteen. Pidemmällä kirjassa mennään hienovaraisempiin ja haastavampiin taitoihin kuten esimerkiksi täysin vieraille ihmisille jutteluun ja värikkään identiteetin luomiseen.

Kirjan kappaleista noin kolmessakymmenessä on mukana harjoituksia, joissa pyritään esimerkiksi oppimaan hymyilyä, reittiohjeiden kysymistä tai vaikeista aiheista keskustelemista.



2.4. Kirjan keskeisiä ideoita

Ujouden määritelmä: Kirjassa ujous nähdään taipumuksena kokea pelkoa, epävarmuutta, huolta ja epäilystä sosiaalisissa tilanteissa. Vastakohtana nähdään sosiaalinen itsevarmuus.

Vastuu omasta elämästä: Itsevarmuutta ei nähdä ainoastaan synnynnäisenä piirteenä vaan pitkälti opeteltavana taitona, osittain psykologi Carol Dweckin ideoiden inspiroimana. Vastuu omasta sosiaalisesta elämästä siirtyy täten lukijalle itselleen.

Ihmismyönteisyys: Kirjan tapa opettaa sosiaalisia taitoja on lähtökohdiltaan positiivinen ja eettinen, ja kirjassa on jopa omat osionsa joissa lukijalle opetetaan myönteistä ja luottavaista ihmiskuvaa. Vertailun vuoksi monissa aiheeseen liittyvissä kirjoissa omien tavoitteiden saavuttaminen saatetaan laittaa toisen osapuolen huomioinnin edelle. Tunnettuja esimerkkejä tästä ovat monet pelimiesoppaat sekä Robert Greenen menestysteokset 48 Laws of Power ja The Art of Seduction.

Itsensä hyväksyminen: Kirjassa kehoitetaan rehellisyyteen ja omana itsenä olemiseen sekä kaiken lisäksi vielä omien tunteiden hyväksymiseen - myös niiden kielteisten. Kirjailija muistuttaa että aidon luonteensa esilletuominen voi olla joskus konfliktissa sosiaalisten normien kanssa, mutta toteaa että siitä huolimatta aitoudella on aina myös myönteisiä vaikutuksia vuorovaikutukseen.

Vaikutteiden ottaminen kaikkialta: Kirjoittaja ei julistaudu osaamisalueensa ainoaksi asiantuntijaksi, vaan kehoittaa lukijaa perehtymään aktiivisesti muihin kirjoihin sekä tutustumaan sosiaalisesti taitaviin ihmisiin.

Aktiivinen harjoittelu: Kirjassa on paljon erilaisia vuorovaikutustilanteisiin liittyviä harjoituksia, joita myös neuvotaan tekemään paljon, mikä on tietysti hyvä silläsosiaalisten taitojen oppiminen on elinikäinen oppimisprosessi. Koen itse olevani nykyään jo 'sosiaalisesti sujuva' mutta silti pidän tärkeänä altistaa itseäni niin uusille kuin myös tutuillekin tilanteille, jotta taitoni eivät pääsisi ruostumaan.

Kirjan pohdintaa olemuksen
merkityksestä tutustumisessa.

2.5. Tekstinäyte 1

Kirja aukesi yllättävän hyvin myös
lempilaitteellani nimeltä Kindle.

Lukiessani kirjaa laitoin itselleni ylös muutamia lempikohtiani, kuten teen yleensä muidenkin kirjojen kohdalla.

Julkaisin seuraavan pätkän FB-sivullani sillä se oli mielestäni mukavan ihmisläheinen ja lisäksi hyvä esimerkki kirjan kypsästä tavasta tarkastella ihmismieltä.

Kun tapaamme uusia ihmisiä, asetamme heidät nopeasti lokeroihin. 'Tuo on tosikko. Tuo on renttu. Tuo on menestyvä liikemies. Tuo on huumeiden käyttäjä. Tuo on pinnallinen. Tuo on syvällinen. Tuo on kokoomuslainen. Tuo on vassari.' 

Alamme nopeasti suhtautua kyseisiin ihmisiin asettamamme lokeron sanelemalla tavalla: Tosikko on tylsä ja hankala. Renttu on mielenkiintoinen, mutta epäluotettava. Menestyvällä liikemiehellä on iso ego. Huumeidenkäyttäjä on paha ja syrjäytynyt. Pinnallinen ajattelee vain omaa ja muiden ulkonäköä. Syvällinen pohtii paljon ja on introvertti. Kokoomuslaista ei heikompien hätä kiinnosta. Vassari on ärsyttävä kukkahattutäti.

Todellisuudessa kaikki näistä ovat virhepäätelmiä. Tunnen mielenkiintoisia tosikoita, luotettavia renttuja, menestyviä nöyriä liikemiehiä, menestyneitä ja mukavia huumeidenkäyttäjiä, hyviä pinnallisia tyyppejä, ekstroverttejä pohdiskelijoita ja kaikin puolin hyviä kokkareita ja vassareita. 

Pyrin ajattelemaan ihmisiä sipuleina. Heissä on monta kerrosta ja edellisen kuoren alta paljastuu aina uusi kerros. Joitain kerroksia emme ehkä näe ikinä, vaikka tuntisimme kyseisen ihmisen kuinka hyvin tahansa. Uusista tuttavuuksista taas näemme vain ensimmäiset pari kerrosta. Jos muodostamme ihmisestä mielikuvan niiden perusteella, teemme raskaan virheen. 

Niin kauan kuin ihmiset käyttäytyvät ja ajattelevat kuin me haluamme heidän käyttäytyvän ja ajattelevan, olemme tyytyväisiä. Mutta kun joku tekee jotain, josta emme pidä tai kun huomaamme, että hän ajattelee meille tärkeistä asioista eri tavoin kuin itse ajattelemme, saatamme tuohtua tai loukkaantua. ”Miten tuo nyt noin kehtaa toimia tai ajatella!”. 

Jos todella pyrkisimme ymmärtämään toista ihmistä, emme olisi niin herkkiä tuomitsemaan heitä ja loukkaantumaan tai tuohtumaan heidän tekemisistään ja sanomisistaan. Ihminen on aina geeniensä, kasvatuksensa ja ympäristönsä tuotos. Hän on sitä, mikä hänestä on elämän myötä muovautunut. Häntä ovat määrittäneet kymmenettuhannet eri hetket ja tapahtumat.

2.6. Tekstinäyte 2

Tässä on myös kolmasosa kirjan loppupuolella olevasta kappaleesta "Kehumisharjoitus", joka sisältää kehumiseen liittyvää pohdintaa sekä pienen harjoituksen.

HARJOITUS 

Tehtäväsi on oppia esittämään kehuja. Sinulla on kyky siihen, joten kyse on lähinnä
uskalluksesta. Tämä on kuitenkin niitä asioita, joissa uskallus palkitaan. Ihmiset
rakastavat kehuja, vaikka eivät sitä näyttäisikään. Erityisesti suomalaisille näyttää
olevan tyypillistä kehujen väheksyminen. ”Ai mun vaatteet on hienoja? Eeikä oo, eurolla
ostin kirpputorilta. :)” 

Haluan sinun esittävän ainakin 20 kehua eri ihmisille. On hyvä jos pyrit esittämään
hyvin monentyyppisiä kehuja, etkä rajoitu esimerkiksi vain kehumaan muiden vaatteita
tai ulkonäköä. Mitä erilaisimpia kehuja esität, sitä paremmaksi kehujaksi opit. 

Kehujen esittämiseen sopivia tilanteita on loputtomasti. Muista, että muitakin kuin
läheisimpiä ystäviä saa (ja kannattaa!) kehua. Työ- ja koulukaverit, asiakaspalvelijat,
hyvänpäivän tutut, bussissa viereesi istuva henkilö, kaikkia heitä voi kehua ja kaikki
heistä tulevat todennäköisesti pitämään siitä. Kehuminen johtaa usein myös
keskusteluihin ja tutustumiseen, jolloin muutkin sosiaaliset taitosi ja rohkeustaitosi
kehittyvät. Muita kehumalla saat myös kuulla vastaukseksi hyviä asioita itsestäsi, mikä
on omiaan parantamaan itsetuntoa ja vähentämään ujoutta. 

Millaisista asioista ihmisiä voi kehua? Entä millaisilla kehuilla on eniten
painoarvoa? 

Kaikkein ”helpoimpia” kehuja ovat ei-pysyviin ominaisuuksiin kuten pukeutumiseen ja
asusteisiin keskittyvät kehut. ”Oi, onpa sulla kivat kynnet. Kappas, onpa sinulla kivat
kengät, mistä löysit tuollaiset?”. Nämä kehut ovat helppoja ja nopeita, mutta niiden
painoarvo on kehutyypeistä vähäisin. 

Enemmän painoarvoa on pysyviä ominaisuuksia koskevilla kehuilla. ”Hei, tykkään sun
hymystä. Sulla on tosi kauniit silmät. Onpas sulla ihanan lihaksikkaat käsivarret.”
Vielä voimakkaampia saattavat olla käytöstä ja luonteenpiirteitä koskevat kehut.
”Tykkään, kun sä olet aina noin huomioonottava. Ihailen sitä, että keskusteluissa
ymmärrät aina kaikkia osapuolia.”

3. Päätelmät

Yksinäisyys ja huonolaatuinen sosiaalinen elämä ovat ongelmia joihin on vaikea olla törmäämättä, mutta aiheen tasokas käsittely on mielestäni jäänyt lähes kaikkialla puolitiehen. Oma kokemukseni on, että iltapäivälehdet tarjoavat liian yksinkertaisia ja usein jopa haitallisia ihmissuhdevinkkejä, kun taas keskustelupalstoilla lähinnä keskitytään valittamaan kuinka surullista on olla yksin. Syvällistä ja ratkaisukeskeistä pohdintaa on vain vähän.

Jevgenin kirjassa kyse ei ole kliseisestä Tsekkaa Nämä 7 Ajatusmallia Niin Muutut Menestyjäksi! -tyylisestä pikakurssista vaan syvällisestä teoksesta, jossa tarkastellaan ujoutta ja sosiaalisia taitoja asioina joissa muutos vaatii paljon itsereflektiota, harjoitusrutiinia ja aikaa.

Eroon ujoudesta on hyvin kirjoitettu kirja, jolle varmasti löytyy kysyntää ja joka todennäköisesti pitää lukijat tyytyväisinä.

Ote sivuilta 235-236.