Kirjoitin aikaisemmin karppausfoorumille tästä kiinnostavasta yli 70 vuoden takaisesta yhden miehen kokeesta, mutta laitetaas sama teksti vielä tänne blogiin. On nimittäin sen verran kiinnostavaa dataa!
EFFECTS OF PROLONGED USE OF EXTREMELY LOW-FAT DIET ON AN ADULT HUMAN SUBJECT (vuodelta 1938)
Menettely
Tutkijat pistivät William Brownin eli yhden miehen tutkijaporukastaan puoleksi vuodeksi ruokavaliolle, jolla voisi aikaansaada välttämättömien (pehmeiden) rasvahappojen puutostilan. Mies sai päivittäiset ~2500 kaloria käytännössä syömällä vain seuraavia ruokia:
- Valkosokerista tehtyä siirappia tunnin välein (mausteena sitruunahappoa ja anisöljyä).
- Rasvatonta maitoa, kolme litraa päivässä.
- Raejuustoa, sen verran mitä yhdestä maitolitrasta voi valmistaa.
- Appelsiinimehua, pieni määrä ennen nukkumaanmenoa.
- Rasvaton, mineraaliöljyä sisältänyt päivittäinen pikkuleipä.
Lisäksi mies sai hieman karoteenia, D-vitamiinia ja rautaa lisänä. Tai D-vitamiinia taisi tulla ihan runsahasti, kai 8000 yksikköä ellei yksiköt ole tuon ajan jälkeen jotenkin muuttuneet.
Käytännössä aikamoinen määrä puhdasta sokeria. Nuo maitotuotteet voivat tuottaa vain noin puolet tuosta 2500kcal määrästä, joten päivittäinen sokerin kulutus varmaan oli lähelle 300 grammaa.
Tulokset
Koehenkilö ei sairastellut tutkimusaikana. Ei flunssaa eikä muutakaan vaivaa.
Yksi merkittävimmistä subjektiivisista vaikutuksista oli väsymyksen poissaolo, ja jo muutama päivä dieetin aloittamisen jälkeen ei miestä enää väsyttänyt tavalliseen tapaan työpäivän jälkeen.
Ennen tutkimusta miehellä oli tullut noin viikon välein migreenikohtaus (vaivannut lapsuudesta asti), mutta oltuaan kuusi viikkoa tällä koedieetillä miehen migreenit loppuivat eivätkä palanneet edes tutkimuksen jälkeen (ainakin useamman kuukauden seurasivat tilannetta).
Miehen korkea verenpaine 140-150/95-100 oli tippunut tasolle 130/85-88. Joitakin kuukausia tutkimuksen loputtua verenpaine nousi takaisin.
Miehen paino tippui 69.1kg -> 62.7kg, vaikka kalorikulutus oli ihan hyvä (2500kcal/päivä).
Perusaineenvaihdunnan taso (BMR eli basal metabolic rate) oli ennen tutkimusta sekä myöhemmin tutkimuksen jälkeen noin 9-12% alle "normaalin", mutta tutkimusjakson lopussa se oli vain alle 2% alle normaalitason. Tätä perusaineenvaihduntajuttua pidetään periaatteessa aika tärkeänä kilpirauhashormonien toiminnan mittarina. Tai ainakin muinoin pidettiin, ja esim. Barnes ja hänen jutuistaan innostuneet lääkärit pitävät.
Miehen RQ eli hengitysosamäärä oli ennen tutkimusta 0.99 ja sen jälkeen 0.97 mutta tutkimusaikana saatiin arvot 1.03, 1.11 ja 1.14. (Ray Peat on maininnut että kakkostyypin diabetes pitää tämän arvon alhaalla, ja äärimmäisessä diabeteksessa RQ voi olla reilut 0.7 eli melkoisen alhaalla.)
Kolesteroli oli 252 ennen koeajan alkua, ja koeaikana saatiin tulokset 298, 228 ja viimeisimpänä 206. Kolesteroli on sinänsä aika sekava markkeri, mutta alentunut aineenvaihdunnan taso (esim. kilpirauhasen vajaatoiminnassa) nostaa kolesterolia, ja tässä alentuneet kolesterolitasot ovat mahdollisesti seurausta perusaineenvaihdunnan noususta (huom. Valtsun omaa spekulointia).
Seerumin jodiluku, joka ei siis ilmaise jodin määrää vaan rasvan tyydyttymättömyyttä, laski tasolta 123 arvoon 93. Seerumin linolihapon määrä laski 5.3% -> 3.2% ja arakidonihapon määrä 3.2% -> 1.8%.
Epäorgaanisen fosforin paastoarvot olivat koeaikana alempana kuin myöhemmin tutkimuksen jälkeen. Ja olihan niitä muitakin muutoksia, joista en oikein osaa itse tulkita mitään.
Tutkijoiden toteamuksia (Discussion-osio)
Osa noista muutoksista on samoja kuin mitä tapahtuu silloin kun rotille aiheutetaan tyydyttymättömien (pehmeiden) rasvahappojen puutostila. Mutta rotille tulee ongelmia vastaavanlaisella ruokavaliolla, ja tällä ihmisellä ei tullut.
Verenpaineen aleneminen saattoi selittyä painon alenemisella.
Migreenin poissaoloa tutkimusaikana ja kuukausia tutkimuksen lopettamisen jälkeen kummastellaan. Se ei voi esimerkiksi selittyä verenpaineen vähenemisellä, koska tutkimusajan jälkeen verenpaine nousi takaisin ylös mutta lapsuudesta asti vaivannut migreeni ei palannutkaan.
Tutkimusryhmä piti koeruokavalion kaikkein kiinnostavimpana subjektiivisena vaikutuksena sitä, ettei koehenkilö tuntenut väsymystä työpäivän jälkeen. He myös toteavat että Murlin ja kumppanit (vuonna '33) havaitsivat päinvastaisen vaikutuksen tutkiessaan erittäin runsasrasvaista ja matalahiilihydraattista ruokavaliota.
Tutkijat pitivät kiinnostavana, ettei ruokavalio lisännyt infektioiden määrää. Toteavat, että runsasrasvaisen ja matalahiilarisen ruokavalion on toistavasti näytetty vähentävän hengitystieinfektioiden riskiä.
Valtsun lyhyt loppukommentti
Kaikenlaisilla ruokavalioilla on näköjään mahdollista saada terveyttä parempaan suuntaan. Ilmeisesti edes 300g valkosokeria päivässä puolen vuoden ajan ei välttämättä tuhoa elimistöä, vaan kuten tässä huomasimmekin, saattaa jopa korreloida ihan hyvien muutosten kanssa. Tässä onkin meille ehkä vähän ajateltavaa. Miksi tässä tilanteessa kävi näin hyvin?
Aiheesta muualla
Chris Masterjohn - Precious Yet Perilous
Ray Peat - Sugar issues
Chris Masterjohn - The Cholesterol Wars: Steinberg Strikes Back (Steinbergin kolesterolikirjan arvostelu)
Hyperlipid (Petro Dobromylskyj) - AGE, RAGE and ALE: The AGE of LDL (Peter mainitsee tutkimuksen kommenttiosiossa)
Functional Performance Systems - Errors in Nutrition: Essential Fatty Acids (Ray Peat -vaikutteinen blogi)
Minulle tuli mieleen, olisiko sitruunahappo (laskee GI:tä)ja tuo appelsiinimehu (tuohon aikaan vasta puristettua?) ehkäissyt esim. tulehdusreaktioita. Sitruunahapolla terästetty siirappi kun hyvinkin voi olla alhaisempi kuin höttöleipä, ja sitruksissa on tunnetut suoja-aineensa. Arvailuahan vain. Mutta miten kävi lihasmassan?
VastaaPoistaMä en osaa sitruunahaposta sanoa itse mitään. Appelsiinimehun määrä ei ollut kovin suuri kuitenkaan.
PoistaEi tuolla muistaakseni lihasmassaa käsitelty, mutta aikaisemmin on kyllä tullut paperia vastaan, jossa sokeriruokavalio oli kehonkoostumusta ajatellen ehkäpä kivoin: http://www.nature.com/ijo/journal/v21/n10/pdf/0800494a.pdf (s. 852)
Monet Ray Peatin fanit on sitä mieltä, että sokeri on just tosi hyvä energianlähde ja nostaa perusaineenvaihdunnan tasoa. Itse en kuitenkaan vielä hirveästi tykkää ajatuksesta. Yhdessä vaiheessa koitin huvin vuoksi syödä ihan ylimäärin sokeria ja ei siinä hirveästi aikaa mennyt kunnes joku ihmeen migreeni iski. Hassu homma. Brownillahan kohtaukset taas loppuivat. :D
Kiitos tästä! Nauratti!
VastaaPoistaMinun arvaukseni on se, että ihmiskeho on paljon monimutkaisempi järjestelmä ja sopeutuvaisempi erilaisiin olosuhteisiin, kuin mitä jyrkkiä dieettiväitteitä esittävät olettavat. Pidän myös mahdollisena, että henkinen puoli vaikuttaa kehoon vieläkin enemmän kuin oletamme. Tai auringonpilkut. Tai henkimaailman jutut. :-)
Joo, on ihmisen elimistön toimintaa ihan ihmeen hankala ymmärtää. :-|
PoistaTyypillä oli sopivat geenit. Sillä on tosi iso vaikutus siihen, miten paljon hiilareita kroppa sietää tai miten paljon rasvaa kannattaa nauttia.
VastaaPoistaMigreenin poissaoloon järkevin selitys olisi jonkin yliherkkyyttä aiheuttaneen ruoka-aineen puuttuminen. Joskus sellaisen vältteleminen pidempään voi saada kropan sietämään sitä taas. Tai ehkä tyydyttyneen rasvan (joka aiheutti tulehdusta TLR-4-reseptoria stimuloimalla) poissaolo?
Juu, yliherkkyydet voisivat ainakin selittää noita ilmiöitä.
PoistaJa toi rasvajuttukin toki voi selittää ilmiötä. Kovat pitkäketjuiset rasvat lisäävät endotoksemiaa (kylomikronien vuoksi) ja sitä kautta stimuloivat TLR-4 reseptoria. Lyhyellä aikavälillä tällä voinee olla jotain fysiologista merkitystä. Mua vähän häiritsee, kun monesti just tällä ilmiöllä perustellaan kovien rasvojen "haitallisuutta". Siinä häiritsee se, että mun mielestä tästä haitallisuudesta ei vaan ole edes kunnolla näyttöä olemassa, tai ainakaan interventio- ja kohorttitutkimukset ei hirveän hyvin ole onnistuneet sellaista näyttämään.
Kiitti ideoista!
Jotkut MS-tautia sairastavat ovat sitä mieltä, että jos syövät vaikka punaista lihaa, olo huononee heti. Esim. eräs lääkärituttu, jolla on MS, sanoi, että jos sortuu lempiruokaansa lampaankyljyksiin tms, sen kyllä huomaa, ja hän uskoi kyseessä olevan nimenomaan TLR-4-vaikutus. MS-tautia sairastavillahan on tosi suosittua nimenomaan kovien rasvojen välttely, vaikka muitakin MS-ruokavalioita on. Joten ehkä se voi sairauksissa vaikuttaa, vaikka terveellä ei.
PoistaPieniannoksinen naltreksoni, joka MS:äänkin on tosi tehokas, vaikuttaa osittain salpaamalla TLR-4-reseptoria. Itsekin syön sitä ja siitä on ollut omaan sairauteeni paljon apua, niin siksi kovat rasvat epäilyttävät. Syön kyllä silti paljon suklaata, joka taas alustavissa pienissä tutkimuksissa on auttanut CFS:ään. :-P Itse en ole huomannut siitä vaikutusta suuntaan tai toiseen.