Kun kerran kirjoitan terveysblogia, voisin lyhyesti esitellä omia elintapojani.
Ruokavalio (muokattu 2/2014)
Syön yleisesti ottaen melko "normaalisti". En rajoita rasvaa enkä hiilareita, enkä erityisesti sokeria enkä suolaakaan.
Päivääni kuuluu yleensä vähintään yksi lämmin ateria, jonka useimmiten saan opiskelijaruokalasta.
Rasvaa saan lähinnä maitotuotteista ja joistakin muista eläinruoista (munat, liha). En ole varma valintani terveellisyydestä, mutta rajoitan pehmeiden rasvojen kulutusta (kasvirasvat, porsaan rasva, kalaöljy).
Saan tärkkelystä mm. (ruis)leivästä, perunasta, bataateista, riisistä ja tattarituotteista. Syön ajoittain myös vehnäruokia kuten valkoista leipää, pizzaa, patonkeja ja suolatikkuja.
Proteiinin lähteinä suosin muun muassa maitoa, juustoja, kananmunia/keltuaisia, erilaisia lihoja (mm. nauta, saksanhirvi), lihajalosteita (mm. maalaishyytelö), kikherneitä ja katkarapuja. Lisään maitokaakaoon yleensä liivatejauhetta koska ajattelen että runsaampi glysiini-aminohapon saanti voi olla hyväksi.
Käytän ruoan maustamiseen mm. sweet&sour -ateriakastiketta, ketsuppia, valkosipulia, suolaa ja smetanaa. En käytä kotona kurkkuja, tomaattia, lehtisalaattia tai muutakaan vastaavanlaista (paitsi porkkanaa/paprikaa), mutta opiskelijaruokaloissa syön salaatteja, yleensä balsamiviinietikan kera.
Jos joudun korvaamaan aterian eväillä, otan esimerkiksi hedelmiä, taikinajuureen leivottua ruisleipää, suklaata, täysmaitoa, hedelmämehua, rahkaa, rahkavaahtoa, leipäjuustoa ja/tai porkkanoita.
En hirveästi suosi ravintolisiä, mutta käytän jonkin verran D3-vitamiinia, K2-vitamiinia, sinkkipikolinaattia, magnesiumglysinaattia ja liivatejauhetta. Syön noin 1-2 kertaa kuukaudessa naudan maksaa.
Jos pitää ruokavaliojutuissa mainita jonkinlaisia "idoleita", niin ainakin bloggaajat Paul Jaminet, Chris Masterjohn ja Matt Stone sekä biologi Raymond Peat ovat olleet keskeisiä vaikuttajia.
Muut elämäntavat
Seuraan vuorokausirytmiäni, koska se tuntuu vaikuttavan suuresti terveyteen. Muutan tietokoneeni monitorin oranssisävyiseksi noin tunti ennen nukkumaanmenoa ja koetan saada heräämisen jälkeen riittävästi valoa.
Pyrin saamaan päivittäin jonkun verran ylimääräistä lähi-infrapuna-altistusta hehku- tai lämpölamppuja hyödyntämällä.
Ulkoilen ja kuuntelen samalla musiikkia/äänikirjoja/haastatteluja hiljaisella äänenvoimakkuudella. Tällä yhdistelmällä on kohdallani hyvin rentouttava vaikutus, eikä se johtu ainakaan valosta, sillä hyöty tulee myös pimeällä. Luulen että aistiärsykkeiden vähyys ja ulkoilman avaruus (väljyys) ovat keskeisiä vaikuttavia tekijöitä.
Pyrin nykyisin myös pitämään ryhdin hyvänä ja pääni pystyssä. Koen että lyhistynyt ryhti aiheuttaa stressiä itsessään. Myös nukkuessa kasaan painuminen tuntuu olevan ongelma.
Koska luen paljon, kompensoin lähityön aiheuttamaa silmärasitusta käyttämällä lukulaseja.
Pyrin myös pitämään sosiaalisen elämäni mielekkäänä. Luulen että sosiaalisella asemalla on usein hyvin tärkeä vaikutus yksilön hyvinvointiin ja siksi ajattelen että sosiaalisia taitoja on syytä pyrkiä kehittämään mikäli tuntuu että ihmissuhteissa on puutteita.
"Toisen ihmisen osoittama huomio on ihmisenä olemisen kannalta tärkein positionaalinen hyödyke" - Juho Saari
------ HUOM! Tämän kirjoituksen kommenttiosion jutut eivät liity tähän nykyiseen kirjoitukseeni. Julkaisin tämän "Ruokavalioni" -tekstin alunperin joskus kauan sitten ihan erilaisena kun söin vielä eri tavalla. Nyt myöhemmin olen muokannut sitä sen mukaan kun mielipiteeni ovat muuttuneet. ------
tiistai 21. kesäkuuta 2011
tiistai 14. kesäkuuta 2011
Vitamiinit A, D3 ja K2
[Päivitys 6/2018: Tämä vanha kirjoitukseni ei ole ajan tasalla kertyneestä kliinisesti tutkimusnäytöstä D-vitamiinin osalta. Monet hyvin toteutetut kliiniset tutkimukset ovat viime vuosina epäonnistuneet havaitsemaan merkittäviä terveyshyötyjä D-vitamiinin käytöstä ravintolisänä. En tällä hetkellä osaa sanoa mitä kokonaisnäyttö sanoo asiasta, mutta olen asiasta vähemmän toiveikas kuin tämän artikkelin kirjoitusvuonna 2011.]
D-vitamiinin suosio on näyttänyt kasvaneen aika lailla viime vuosina. Eikä ihme, kun todettuja hyötyjä näyttäisi olevan aika reilusti. Myös auringosta varoittelu on vähentynyt jossain määrin. Harvardin yliopiston professori Edward Giovannuccin tutkimusten mukaan auringonotossa saatu D-vitamiini saattaisi ehkäistä jopa 30 syöpäsairastumista yhtä auringonotossa saatua ihosyöpätapausta kohden. Vastaani tuli myös tutkimus, josta voisi päätellä, että aurinkorasvat voivat olla merkittävästi ihosyöpien takana niiltä suojaamisen sijasta. Alan johtavan tutkijan Michael Holickin kirjan The Vitamin D Solution mukaan ongelma lienee osittain siinä, että aurinkovoiteet estävät UVB-säteilyä ja täten vähentävät ihon punoitusta, jolloin ihon vähemmästä punoituksesta kasvavan auringonottoajan seurauksena iholle tulee enemmän UVA-säteilyä ja toisaalta UVB-säteilyn avulla syntyvällä D-vitamiinilla itsessään näyttäisi olevan syövältä suojaavia vaikutuksia solutasolla, joita ei tule aurinkovoiteen estäessä D-vitamiinin muodostusta paikallisesti. Mainitsemassani tutkimuksessa auringonotto itsessään korreloi käänteisesti myös ihosyövän kanssa, eli auringonotto ilman aurinkovoiteita ja palamista vältellen saattaisi olla hyödyksi myös ihosyöpää pelkääville.
Keskustelufoorumeilla on myös paljon D-vitamiiniaiheista keskustelua. Tiede-lehden keskustelupalstan aihetta käsittelevässä ketjussa on yli 7500 kommenttia. Itse olen lukenut ketjusta ensimmäiset 200 sivua (3000 viestiä). Ketjussa tehdään selväksi, että jopa parin tuhannen geenin säätelyyn osallistuvalla D-vitamiinilla on tehtävänsä luuterveyden ylläpidon lisäksi myös suolistossa ja immuunijärjestelmässä ja ehkä selkeämmin ilmaistuna suunnilleen jokaisella terveyden osa-alueella.
Nyt viime aikoina D-vitamiiniaiheeseen vähän entistä tarkemmin perehtyessäni olen tullut siihen tulokseen, että ei ole välttämättä järkevää ottaa D-vitamiinia yksinään, vaan hyödyt luultavasti kasvavat suurimmiksi, jos otetaan sekä D3-vitamiinia, K2-vitamiinia ja luonnollista (ei synteettistä) A-vitamiinia.
A-vitamiini on ilmeisesti ollut viime aikoina huonossa maineessa. Ruotsalaistutkimuksessa (1998) tehtiin aika raju havainto A-vitamiinin saannin ja pienentyneen luuntiheyden yhteydestä. Henkilö A saa ruoastaan alle 0,5 milligrammaa A-vitamiinia päivässä kun henkilö B saa 1,5 milligrammaa. Henkilön B:n lonkkamurtumariski on kaksinkertainen. Syö 100 grammaa naudan maksaa, niin mukana tulee lähes 20 milligrammaa A-vitamiinia. Kuinka suureksi murtumariski silloin mahtaa kasvaa?
Ehkä tapaus ei ole aivan noin simppeli. Norjalaistutkimuksessa (2003) havaittiin, että pillerimuodossa A-vitamiinin myrkyllisyys ilmenee kymmenen kertaa pienemmillä annoksilla kuin luonnollisessa muodossa. Tutkimuksessa D-vitamiini nosti A-vitamiinin myrkyllisyysrajaa merkittävästi.
Entäs mitä tapahtuu, kun annetaan vanhoille ihmisille reilusti D-vitamiinia (125 mikrogrammaa päivässä)? Taulukon mukaan lonkan kohdalla luuntiheys kasvoi 23 prosenttia. Terveysfasisti kirjoittaa D-vitamiinista: "Se on lähes kuusi kertaa tehokkaampi reisiluun tiheyden parantaja kuin Suomen määrätyin osteoporoosilääke alendronaatti" --- Ainakin minua tuo tulos järkyttää. Jos keskisuurella 125 mikron annoksella (mene aurinkolomalle, muodostat rannalla makoillessasi tuon määrän ja enemmänkin todennäköisesti alle vartissa) saa vanhan väestön luuston neljännesosan tiheämmäksi vuodessa, niin ei liene vaikeaa kuvitella, kuinka paljon luusto-ongelmia nykyisillä homeopaattisilla D-vitamiinisuosituksilla aiheutetaan.
Onko A-vitamiini kenties D-vitamiinin vastavaikuttaja? Tai toisinpäin? Eräs mielenkiintoinen artikkeli löytyy Chris Masterjohnin blogista Mother Nature Obeyed. Artikkelissa osoitetaan, että sekä A-vitamiinia että D-vitamiinia tarvitaan rotilla haiman insuliinia tuottavien solujen tuottamiseen. Toinen ei riitä. D-vitamiinin on aikaisemmin havaittu ehkäisevän mahdollisesti jopa 80% tyypin I diabeteksesta: "Children who regularly took the recommended dose of vitamin D (2000 IU daily) had a RR of 0.22 (0.05-0.89) compared with those who regularly received less than the recommended amount. Children suspected of having rickets during the first year of life had a RR of 3.0 (1.0-9.0) compared with those without such a suspicion." Rottatutkimusta ei voi välttämättä ulottaa ihmiseen diabeteksen osalta, joten ei liene kuitenkaan sopivaa tehdä päätelmiä A-vitamiinin merkityksestä ihmisen diabeteksen ehkäisyssä.
Vuonna 1941 Irwin G. Spiesman kokeili suurten A- ja D-vitamiiniannosten vaikutusta infektioihin. Yhdessä vitamiineista oli selkeää hyötyä, mutta erikseen ei. Samoin yliannostusoireita tuli molemmista vitamiineista erikseen otettuna, mutta ei yhdessä otettuna.
Muutama vuosi sitten äsken mainitsemani tutkija/bloggaaja Chris Masterjohn julkaisi myös artikkelin, jossa hän ehdotti, että A-vitamiini suojaa D-vitamiinin haittavaikutuksilta. Myöhemmin tämä väite todistettiin. A-vitamiinia tarvitaan, jotta D-vitamiini ei lisäisi K-vitamiinista riippuvaisten proteiinien liikatuotantoa.
Chris Masterjohnin blogissa on myös jonkin verran anekdoottitietoa, kuinka ihmisten ongelmat D-vitamiinin kanssa ovat loppuneet A-vitamiinin käytön myötä.
Lisää A-vitamiinin mahdollisista hyödyistä. Äskettäin Melissa McEwen kirjoitti, kuinka hänen iho-ongelmansa (talirauhasten sarveistapit) parantui maksaa syömällä. McEwen ei pysty perimänsä vuoksi muuttamaan kasvisten karotenoideja kunnolla A-vitamiiniksi, minkä vuoksi hänen tulee saada A-vitamiininsa eläinkunnasta. Parhaita lähteitä ovat mm. maksa, keltuaiset ja voi.
Vaikuttaa siltä, että kirjoitukseni on menossa vähän sekavaksi... Hyppään loppupäätelmiin ja muokkaan tekstiäni kenties myöhemmin hieman järkevämmäksi.
Päätelmät
Vitamiinit A, D3 ja K2 toimivat yhdessä. Afrikassa A-vitamiinin puutos on käsittääkseni yleistä, mikä saattaa olla seurausta heidän korkeammista D-vitamiinitasoista (D-vitamiinia muodostuu iholla auringonvalon vaikutuksesta runsaasti), jotka lisäävät sitten A-vitamiinin tarvetta. Meillä länsimaissa A-vitamiinia tulee riittävästi, mutta saamme helposti D-vitamiinin puutosoireita, koska A-vitamiini taas lisää D-vitamiinin tarvetta. Lisäksi K2-vitamiini (jota saa maksasta, natosta, juustoista jne...) liittyy kuvioihin ja useimmilla länsimaisilla ihmisillä olisi luultavasti tarvetta ylimääräiselle K2-vitamiinille.
D-vitamiinia hehkutetaan mediassa ja keskustelupalstoja ja tutkimuksia lukemalla voi havaita, että joillekin ihmisille D-vitamiini toimii ihmelääkkeenä. Itse luulen, että hyödyt voisivat kasvaa entisestään, mikäli D-vitamiinin runsaan saannin lisäksi turvattaisiin myös luonnollisen A-vitamiinin (maksa, keltuaiset) sekä K2-vitamiinin saanti (jälkimmäistä mahdollisesti pillerimuodossa). Tällöin näiden vitamiinien itsenäiset haitat kumoutuvat ja itsenäiset sekä yhteisvaikutuksiin perustuvat hyödyt korostuvat.
Itse otan D3-vitamiinia kapselimuodossa päivittäin ja pari kertaa kuussa otan myös isohkon annoksen K2-vitamiinia ravintolisänä. Naudan maksaa näkyy jääkaapissa parin viikon välein.
EDIT: Tästä tulee myös pari muuta mielenkiintoista yhteyttä mieleen...Vitamiinien yhteisvaikutukset saattavat tehdä ravintolisien käytöstä välillä epäkannattavaa ja saattavat osittain selittää, että monivitamiinitutkimusten tulokset ovat usein olleet melko vaatimattomia kuolleisuuden laskemisessa. Jodi voi aiheuttaa ongelmia seleenin puutteessa ja juttu näyttää pätevän myös toisinpäin. Foolihappo saattaa ehkä (en siis ole varma) aiheuttaa ongelmia jos B12-vitamiinitasot ovat alhaiset ja ainakin jenkkiväestössä monilla onkin melko alhaiset B12-tasot. Korkeat rautatasot voivat olla ongelma raudankertymätaudista kärsiville (eikä kyseessä ole edes erittäin harvinainen ongelma) ja C-vitamiinin käyttö voi tehdä kyseisestä tilanteesta vielä ongelmallisemman. Kalsiumilla on myös saatu tutkimuksissa kuolleisuus- ja sydänkohtausriskiä ylöspäin, mutta sen mahdollisista syistä en osaa sanoa mitään.
EDIT2: Kävin Vitamin D Councilin sivuilla katsomassa, mitä mieltä he ovat A-vitamiinista nykyisin. Aikaisemmin he ovat varoitelleet siitä, mutta nykyään A-vitamiini ei ole heidän sivuillaan enää D-vitamiinin antagonisti vaan kofaktori. Artikkelia aiheesta ei vielä ole, mutta pitäisi olla pian tulossa. Vitamin D Council nimeää A- ja K-vitamiinin lisäksi myös kolme muuta kofaktoria eli ainetta, joilla on roolinsa D-vitamiiniaineenvaihdunnassa: magnesium, sinkki sekä boori.
EDIT3: Nephropal on kiinnostava blogi ja sieltäpä vielä löytyi artikkeli, jossa selitetään selkein sanoin, miksi D-vitamiini voi aiheuttaa A-vitamiinin puutetta.
EDIT4: Senkin olisi voinut mainita, että kai Israelissa ja Intiassa (vai Egyptissä?) rantavahdeilla on tosi korkeat D-vitamiinitasot mutta toisaalta sekä munuaiskiviä että jotakin verisuonivaivaa taisi olla kovasti. Voisi hyvinkin selittyä sillä, että liika D-vitamiini A-vitamiini puutteessa johtaa K2-vitamiinin puutteeseen ja tämä K2-puutos taas sitten sotkee kalsiumaineenvaihduntaa jolloin kalkkia voi kerääntyä mm. pehmeisiin kudoksiin.
EDIT5: New Evidence of Synergy Between Vitamins A and D: Protection Against Autoimmune Diseases - Chris Masterjohnin tuore blogikirjoitus.
D-vitamiinin suosio on näyttänyt kasvaneen aika lailla viime vuosina. Eikä ihme, kun todettuja hyötyjä näyttäisi olevan aika reilusti. Myös auringosta varoittelu on vähentynyt jossain määrin. Harvardin yliopiston professori Edward Giovannuccin tutkimusten mukaan auringonotossa saatu D-vitamiini saattaisi ehkäistä jopa 30 syöpäsairastumista yhtä auringonotossa saatua ihosyöpätapausta kohden. Vastaani tuli myös tutkimus, josta voisi päätellä, että aurinkorasvat voivat olla merkittävästi ihosyöpien takana niiltä suojaamisen sijasta. Alan johtavan tutkijan Michael Holickin kirjan The Vitamin D Solution mukaan ongelma lienee osittain siinä, että aurinkovoiteet estävät UVB-säteilyä ja täten vähentävät ihon punoitusta, jolloin ihon vähemmästä punoituksesta kasvavan auringonottoajan seurauksena iholle tulee enemmän UVA-säteilyä ja toisaalta UVB-säteilyn avulla syntyvällä D-vitamiinilla itsessään näyttäisi olevan syövältä suojaavia vaikutuksia solutasolla, joita ei tule aurinkovoiteen estäessä D-vitamiinin muodostusta paikallisesti. Mainitsemassani tutkimuksessa auringonotto itsessään korreloi käänteisesti myös ihosyövän kanssa, eli auringonotto ilman aurinkovoiteita ja palamista vältellen saattaisi olla hyödyksi myös ihosyöpää pelkääville.
Keskustelufoorumeilla on myös paljon D-vitamiiniaiheista keskustelua. Tiede-lehden keskustelupalstan aihetta käsittelevässä ketjussa on yli 7500 kommenttia. Itse olen lukenut ketjusta ensimmäiset 200 sivua (3000 viestiä). Ketjussa tehdään selväksi, että jopa parin tuhannen geenin säätelyyn osallistuvalla D-vitamiinilla on tehtävänsä luuterveyden ylläpidon lisäksi myös suolistossa ja immuunijärjestelmässä ja ehkä selkeämmin ilmaistuna suunnilleen jokaisella terveyden osa-alueella.
Nyt viime aikoina D-vitamiiniaiheeseen vähän entistä tarkemmin perehtyessäni olen tullut siihen tulokseen, että ei ole välttämättä järkevää ottaa D-vitamiinia yksinään, vaan hyödyt luultavasti kasvavat suurimmiksi, jos otetaan sekä D3-vitamiinia, K2-vitamiinia ja luonnollista (ei synteettistä) A-vitamiinia.
A-vitamiini on ilmeisesti ollut viime aikoina huonossa maineessa. Ruotsalaistutkimuksessa (1998) tehtiin aika raju havainto A-vitamiinin saannin ja pienentyneen luuntiheyden yhteydestä. Henkilö A saa ruoastaan alle 0,5 milligrammaa A-vitamiinia päivässä kun henkilö B saa 1,5 milligrammaa. Henkilön B:n lonkkamurtumariski on kaksinkertainen. Syö 100 grammaa naudan maksaa, niin mukana tulee lähes 20 milligrammaa A-vitamiinia. Kuinka suureksi murtumariski silloin mahtaa kasvaa?
Ehkä tapaus ei ole aivan noin simppeli. Norjalaistutkimuksessa (2003) havaittiin, että pillerimuodossa A-vitamiinin myrkyllisyys ilmenee kymmenen kertaa pienemmillä annoksilla kuin luonnollisessa muodossa. Tutkimuksessa D-vitamiini nosti A-vitamiinin myrkyllisyysrajaa merkittävästi.
Entäs mitä tapahtuu, kun annetaan vanhoille ihmisille reilusti D-vitamiinia (125 mikrogrammaa päivässä)? Taulukon mukaan lonkan kohdalla luuntiheys kasvoi 23 prosenttia. Terveysfasisti kirjoittaa D-vitamiinista: "Se on lähes kuusi kertaa tehokkaampi reisiluun tiheyden parantaja kuin Suomen määrätyin osteoporoosilääke alendronaatti" --- Ainakin minua tuo tulos järkyttää. Jos keskisuurella 125 mikron annoksella (mene aurinkolomalle, muodostat rannalla makoillessasi tuon määrän ja enemmänkin todennäköisesti alle vartissa) saa vanhan väestön luuston neljännesosan tiheämmäksi vuodessa, niin ei liene vaikeaa kuvitella, kuinka paljon luusto-ongelmia nykyisillä homeopaattisilla D-vitamiinisuosituksilla aiheutetaan.
Onko A-vitamiini kenties D-vitamiinin vastavaikuttaja? Tai toisinpäin? Eräs mielenkiintoinen artikkeli löytyy Chris Masterjohnin blogista Mother Nature Obeyed. Artikkelissa osoitetaan, että sekä A-vitamiinia että D-vitamiinia tarvitaan rotilla haiman insuliinia tuottavien solujen tuottamiseen. Toinen ei riitä. D-vitamiinin on aikaisemmin havaittu ehkäisevän mahdollisesti jopa 80% tyypin I diabeteksesta: "Children who regularly took the recommended dose of vitamin D (2000 IU daily) had a RR of 0.22 (0.05-0.89) compared with those who regularly received less than the recommended amount. Children suspected of having rickets during the first year of life had a RR of 3.0 (1.0-9.0) compared with those without such a suspicion." Rottatutkimusta ei voi välttämättä ulottaa ihmiseen diabeteksen osalta, joten ei liene kuitenkaan sopivaa tehdä päätelmiä A-vitamiinin merkityksestä ihmisen diabeteksen ehkäisyssä.
Vuonna 1941 Irwin G. Spiesman kokeili suurten A- ja D-vitamiiniannosten vaikutusta infektioihin. Yhdessä vitamiineista oli selkeää hyötyä, mutta erikseen ei. Samoin yliannostusoireita tuli molemmista vitamiineista erikseen otettuna, mutta ei yhdessä otettuna.
Muutama vuosi sitten äsken mainitsemani tutkija/bloggaaja Chris Masterjohn julkaisi myös artikkelin, jossa hän ehdotti, että A-vitamiini suojaa D-vitamiinin haittavaikutuksilta. Myöhemmin tämä väite todistettiin. A-vitamiinia tarvitaan, jotta D-vitamiini ei lisäisi K-vitamiinista riippuvaisten proteiinien liikatuotantoa.
Chris Masterjohnin blogissa on myös jonkin verran anekdoottitietoa, kuinka ihmisten ongelmat D-vitamiinin kanssa ovat loppuneet A-vitamiinin käytön myötä.
Lisää A-vitamiinin mahdollisista hyödyistä. Äskettäin Melissa McEwen kirjoitti, kuinka hänen iho-ongelmansa (talirauhasten sarveistapit) parantui maksaa syömällä. McEwen ei pysty perimänsä vuoksi muuttamaan kasvisten karotenoideja kunnolla A-vitamiiniksi, minkä vuoksi hänen tulee saada A-vitamiininsa eläinkunnasta. Parhaita lähteitä ovat mm. maksa, keltuaiset ja voi.
Vaikuttaa siltä, että kirjoitukseni on menossa vähän sekavaksi... Hyppään loppupäätelmiin ja muokkaan tekstiäni kenties myöhemmin hieman järkevämmäksi.
Päätelmät
Vitamiinit A, D3 ja K2 toimivat yhdessä. Afrikassa A-vitamiinin puutos on käsittääkseni yleistä, mikä saattaa olla seurausta heidän korkeammista D-vitamiinitasoista (D-vitamiinia muodostuu iholla auringonvalon vaikutuksesta runsaasti), jotka lisäävät sitten A-vitamiinin tarvetta. Meillä länsimaissa A-vitamiinia tulee riittävästi, mutta saamme helposti D-vitamiinin puutosoireita, koska A-vitamiini taas lisää D-vitamiinin tarvetta. Lisäksi K2-vitamiini (jota saa maksasta, natosta, juustoista jne...) liittyy kuvioihin ja useimmilla länsimaisilla ihmisillä olisi luultavasti tarvetta ylimääräiselle K2-vitamiinille.
D-vitamiinia hehkutetaan mediassa ja keskustelupalstoja ja tutkimuksia lukemalla voi havaita, että joillekin ihmisille D-vitamiini toimii ihmelääkkeenä. Itse luulen, että hyödyt voisivat kasvaa entisestään, mikäli D-vitamiinin runsaan saannin lisäksi turvattaisiin myös luonnollisen A-vitamiinin (maksa, keltuaiset) sekä K2-vitamiinin saanti (jälkimmäistä mahdollisesti pillerimuodossa). Tällöin näiden vitamiinien itsenäiset haitat kumoutuvat ja itsenäiset sekä yhteisvaikutuksiin perustuvat hyödyt korostuvat.
Itse otan D3-vitamiinia kapselimuodossa päivittäin ja pari kertaa kuussa otan myös isohkon annoksen K2-vitamiinia ravintolisänä. Naudan maksaa näkyy jääkaapissa parin viikon välein.
EDIT: Tästä tulee myös pari muuta mielenkiintoista yhteyttä mieleen...Vitamiinien yhteisvaikutukset saattavat tehdä ravintolisien käytöstä välillä epäkannattavaa ja saattavat osittain selittää, että monivitamiinitutkimusten tulokset ovat usein olleet melko vaatimattomia kuolleisuuden laskemisessa. Jodi voi aiheuttaa ongelmia seleenin puutteessa ja juttu näyttää pätevän myös toisinpäin. Foolihappo saattaa ehkä (en siis ole varma) aiheuttaa ongelmia jos B12-vitamiinitasot ovat alhaiset ja ainakin jenkkiväestössä monilla onkin melko alhaiset B12-tasot. Korkeat rautatasot voivat olla ongelma raudankertymätaudista kärsiville (eikä kyseessä ole edes erittäin harvinainen ongelma) ja C-vitamiinin käyttö voi tehdä kyseisestä tilanteesta vielä ongelmallisemman. Kalsiumilla on myös saatu tutkimuksissa kuolleisuus- ja sydänkohtausriskiä ylöspäin, mutta sen mahdollisista syistä en osaa sanoa mitään.
EDIT2: Kävin Vitamin D Councilin sivuilla katsomassa, mitä mieltä he ovat A-vitamiinista nykyisin. Aikaisemmin he ovat varoitelleet siitä, mutta nykyään A-vitamiini ei ole heidän sivuillaan enää D-vitamiinin antagonisti vaan kofaktori. Artikkelia aiheesta ei vielä ole, mutta pitäisi olla pian tulossa. Vitamin D Council nimeää A- ja K-vitamiinin lisäksi myös kolme muuta kofaktoria eli ainetta, joilla on roolinsa D-vitamiiniaineenvaihdunnassa: magnesium, sinkki sekä boori.
EDIT3: Nephropal on kiinnostava blogi ja sieltäpä vielä löytyi artikkeli, jossa selitetään selkein sanoin, miksi D-vitamiini voi aiheuttaa A-vitamiinin puutetta.
EDIT4: Senkin olisi voinut mainita, että kai Israelissa ja Intiassa (vai Egyptissä?) rantavahdeilla on tosi korkeat D-vitamiinitasot mutta toisaalta sekä munuaiskiviä että jotakin verisuonivaivaa taisi olla kovasti. Voisi hyvinkin selittyä sillä, että liika D-vitamiini A-vitamiini puutteessa johtaa K2-vitamiinin puutteeseen ja tämä K2-puutos taas sitten sotkee kalsiumaineenvaihduntaa jolloin kalkkia voi kerääntyä mm. pehmeisiin kudoksiin.
EDIT5: New Evidence of Synergy Between Vitamins A and D: Protection Against Autoimmune Diseases - Chris Masterjohnin tuore blogikirjoitus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)