tiistai 2. lokakuuta 2012

Sydäntauti ja kilpirauhashormonit

Englanninkielinen versio löytyy täältä: Valtsu's - Thyroid Hormones and Heart Disease


1. Johdanto

Tässä artikkelissa esitetään hypoteesi, jonka mukaan kilpirauhashormoneilla voi olla merkittäviä sydän- ja verisuonitaudeilta suojaavia vaikutuksia. Useita kilpirauhashormonien ja sydänterveyden yhteyksiä käsitellään.

Artikkelin alussa pohditaan 1950-luvulla aloitettua tutkimusketjua, jossa pyrittiin vähentämään ihmisten sydänkuolleisuutta perinteisellä, eläinperäisellä kilpirauhaslääkityllä. Myöhemmissä osioissa tutustutaan tarkemmin kilpirauhashormonien ja sydäntaudin välisiin yhteyksiin. Myös erilaisia eläintutkimuksia ja kilpirauhashormonianalogien vaikutuksia käsitellään lyhyesti.

Artikkelin loppuosa sisältää myös pohdintaa vaihtoehtoisista kilpirauhaslääkityksistä ja hormoniaineenvaihdunnan ongelmien mahdollisista syistä.




2. Nykyisistä sydäntautihoidoista

"Nykyään ihmisen valtimonkovettumistaudin pitkäaikainen ehkäisy ja hoito perustuvat LDL-kolesterolipitoisuuden pienentämiseen ruokavaliolla, muilla elämäntapamuutoksilla ja tarvittaessa lääkkein."
Matti Uusitupa (Duodecim 2015;131:1865-71)

Viime vuosikymmeninä sydäntautien ehkäisy on painottunut vahvasti ravinnon, liikunnan, tupakoimattomuuden ja statiinihoidon ympärille. Monet näistä menetelmistä ovat alkujaan perustuneet lipidihypoteesiin, joka korostaa veren kolesterolin merkitystä sydäntautiin liittyvien verisuoniplakkien (ateroomat) synnyssä.

Nämä sydäntaudin ehkäisykeinot eivät ole kuitenkaan osoittautuneet aina täysin tehokkaiksi. Esimerkiksi kliinisiin tutkimuksiin pohjautuvien meta-analyysien* mukaan rasvan kulutuksen vähentäminen tai tyydyttyneiden rasvojen korvaaminen tyydyttymättömillä rasvoilla ei ole monissa interventioissa vaikuttanut sydän- tai kokonaiskuolleisuuteen, vaikka viime vuosikymmeninä tyydyttymättömien rasvojen sydänhaitallisuutta onkin pidetty lähes itsestäänselvyytenä. (Hooper 2011Ramsden 2010Skeaff&Miller 2009)

Kolesterolinalennuslääkkeet, erityisesti statiinit, ovat ravinnon rasvamuokkauksia tehokkaampi tapa alentaa kolesterolitasoja, ja niillä on myös mahdollista alentaa sydänkohtausriskiä. Vuonna 2012 julkaistussa sekundaaripreventiota käsittelevässä meta-analyysissa havaittiin miehillä noin 20% vähennys kokonaiskuolleisuudessa, naisilla taas pienempi ero ilman tilastollista merkitsevyyttä. Vuoden 2011 Cochrane-analyysi taas havaitsi, että primaaripreventiossa statiinit vähensivät kokonaiskuolleisuutta 16% ja sydäntapahtumia jopa muutaman kymmentä prosenttia. Voi olla myös syytä olettaa, että statiinien hyödyt tulevat paremmin esille pidemmillä ajanjaksoilla. (Gutierrez et al. 2012Taylor et al. 2011)

Tutkimus jatkuu edelleen kovaan tahtiin, ja uusia hoitokeinoja etsitään. Esimerkiksi PCSK9-inhibitiota ja tulehduskeskeisiä lähestymistapoja on tutkittu viime aikoina suhteellisen ahkerasti, ja tulokset ovat olleet lupaavia. (Navarese et al. 2015)

Tässä artikkelissa käsitellään erästä tutkimusmaailmassa hieman unohtunutta mahdollisuutta, joka on sydäntaudin ehkäisy kilpirauhashormoneilla tai niiden analogeilla. Asiasta on hyvin lupaavaa alustavaa näyttöä, ja runsaasti kiinnostavia yhteyksiä.





3. Perinteinen kilpirauhaslääkitys ja sydäntauti, osa I: William B. Kountz

Vuonna 1951 lääkäri William B. Kountz julkaisi monografin Thyroid function and its possible role in vascular degeneration, jossa hän esitteli viisivuotisen 268 koehenkilön tutkimuksensa.

Kountz oli valikoinut tutkimukseensa ihmisiä, joilla oli matala perusaineenvaihdunnan taso eli BMR (keskimäärin 17% alle normaalin). Osalle hän antoi lääkitykseksi kuivattua kilpirauhasta (perinteinen kilpirauhaslääkitys) perusaineenvaihdunnan normaalille tasolle palauttamiseksi. Toiset jäivät ilman lääkitystä ja muodostivat täten kontrolliryhmiä.

Koehenkilöt olivat kolmesta erilaisesta ryhmästä. Ryhmään 1 kuului keski-ikäisiä liikemiehiä, ryhmä 2 koostui keski-ikäisistä toimistotyöntekijöistä ja ryhmä 3 koostui ikääntyneistä sairastupapotilaista.

Tutkimuksen tulokset olivat kannustavia. Sydänkohtausten määrä oli kilpirauhaslääkityillä 85%, 76% ja 44% pienempi kuin lääkitsemättömillä (ryhmät 1, 2 ja 3). Sydänkuolleisuuserot olivat samaa luokkaa ja selviävät alla olevasta kaaviosta.


Absoluuttiset määrät voi löytää täältä: Figure 6








4. Perinteinen kilpirauhaslääkitys ja sydäntauti, osa II: James C. Wren

Lääkäri JC Wren julkaisi parikymmentä vuotta myöhemmin kaksi tutkimusta, jotka toivat lisätukea Kountzin havainnoille.

Ensimmäinen tutkimus julkaisiin vuonna 1968 nimellä Thyroid function and coronary atherosclerosis. Siinä 74 sydäntautipotilasta sai kahden vuoden ajaksi lääkitykseksi kilpirauhashormoneja pitkälti perinteiseen tapaan sekä joitakin vitamiineja. Potilaiden keski-ikä oli 62 vuotta.

Tulokset olivat hyviä: Interventioryhmän hoito vähensi kipuja, paransi EKG-käyriä ja alensi lisäksi kolesterolitasoja keskimäärin 17 prosenttia. 95% koehenkilöistä raportoi subjektiivista hyötyä hoidosta.

Kilpirauhasella hoidetuista vain kaksi kuoli sydänkohtaukseen, ja nämä olivat kuollessaan 76-vuotiaita.

Kilpirauhasella hoidetuista 48:lle oli valittu vertailua varten kontrolliryhmäksi 48 tavanomaisesti hoidettua sydäntautipotilasta, joilla oli samanlainen ikä- ja sukupuolijakauma ja kliininen tausta. Näistä 12 kuoli kahden vuoden aikana. Ryhmien välinen kuolleisuusero oli kuusinkertainen (2 vs. 12).


Ryhmien välillä oli kuusinkertainen ero kuolleisuudessa, mikä
on suhteellisen lupaava tulos kilpirauhashoidon puolesta.
(Wren 1968)


James Wren pääsi havainnoillaan myös sanomalehteen,
ja ryhmien välinen kuolleisuusero oli hieman eri kaavalla
laskettuna jopa 9-kertainen, kilpirauhaslääkityksen eduksi.
(The Bulletin 3.11.1966)


Toinen, hieman suurempi tutkimus julkaistiin vuonna 1971 nimellä Symptomatic atherosclerosis: prevention or modification by treatment with desiccated thyroid.

Tutkimuksessa oli 347 sydäntautipotilasta, joista kolmasosalla oli taudin oireileva muoto (taustalla esim. rasitusrintakipu tai sairastettu sydänkohtaus). Potilaiden keski-ikä oli 58 vuotta.

Kaikille potilaille annettiin kilpirauhashormoneja, tyypillisesti 120-180mg aloittaen huomattavasti pienemmästä annoksesta. Kilpirauhaslääkitys toi hyviä muutoksia: Monilla rasitusrintakipupotilailla oireet lievenivät ja niillä koehenkilöillä joilla kolesteroli oli koholla, se aleni keskimäärin 22%.

Tutkimuksessa ei ollut kontrolliryhmää, mutta viiden vuoden tutkimusaikana kuolemia sattui alle puolet siitä ennustetusta määrästä mitä saman ikäisille kuolleisuustilastojen mukaan keskimäärin tapahtuu (11 vs 25). Näistä kuolemista 10 sattui ryhmässä, johon kuuluivat oireellisesta sydäntaudista kärsivät potilaat. Ennestään oireettomien 215 potilaan joukosta vain yksi kuoli, ja syynä oli aivohalvaus.

Mikäli ennusteessa otettiin huomioon myös koehenkilöiden riskitekijät (sydäntauti, verenpaine ym), niin kuolemia sattui ainoastaan viidesosa odotetusta määrästä (11 vs. 53). Tulos oli siis todella myönteinen kilpirauhashoidon eduksi.


Estettiinkö tässä tutkimuksessa nelisenkymmentä
turhaa kuolemaa? (Kountz 1971)







5. Perinteinen kilpirauhaslääkitys ja sydäntauti, osa III: Broda O. Barnes


Herra Barnes

Lääkäri Broda Otto Barnesin vuonna 1932 julkaistu väitöskirja käsitteli kilpirauhasen tyreoglobuliini-proteiinin toimintaa. Aloittaessaan lääkärin uraansa Barnes havaitsi että useilla potilailla oli oireita, joita havaitaan myös kilpirauhasen lievässä vajaatoiminnassa. Tämän havainnon myötä hän alkoi lääkitsemään useita potilaitaan kuivatulla kilpirauhasella.

Barnes ei diagnosoinut kilpirauhasen vajaatoimintaa mittaamalla esimerkiksi veriarvoja tai perusaineenvaihduntaa, vaan hän itse koki heräämisruumiinlämmön tarkimmaksi kilpirauhastoiminnan mittariksi. The Journal of the American Medical Association julkaisi hänen aihetta käsittelevän esseensä Basal temperature versus basal metabolism vuonna 1942.

Barnes neuvoi potilaitaan mittaamaan kainaloruumiinlämmön aamulla ennen sängystä nousemista, ja yleensä totesi potilaillaan kilpirauhaslääkityksen tarpeen, mikäli heillä oli oireiden lisäksi alle 36.5 celciusasteen heräämisruumiinlämpö. Tällä menettelyllä hyvin suuri osa Barnesin potilaista päätyi kilpirauhaslääkitykselle.

Vuonna 1973 Barnes julkisti menettelynsä tuloksia artikkelissaan On the genesis of atherosclerosis. Tämän raportin mukaan hänen potilailleen kehittyi sydäntautia 94% vähemmän kuin Framinghamin tilastojen mukaan oli odotettavissa. Tämä on melkoisen hyvä tulos ottaen huomioon senkin, että Barnes ei puuttunut potilaidensa tupakointiin tai muihin elintapoihin.




Barnesin tieteellisistä julkaisuista mainittakoon myös vuonna 1959 Lancetissa julkaistu Prophylaxis of ischaemic heart-disease by thyroid therapy joka näyttää, kuinka hormonihoito kuivatulla kilpirauhasella alentaa korkeita kolesterolitasoja hyvin luotettavasti.

Tutkimukseen valittiin 80 henkilöä joiden kolesteroliarvo oli korkea, yli 200mg/dl (5.2mmol). Korkeaa kolesterolia hoidettiin Barnesin tapaan kuivatulla kilpirauhasella. Lääkityksen myötä koehenkilöiden kolesteroliarvot asettuivat tasolle 170-200mg/dl (4.4-5.2 mmol/l).


Jopa korkeat kolesteroliarvot alenivat oikein mukavasti
perinteisellä kilpirauhaslääkityksellä.
(Barnes 1959)

Kilpirauhashormonien hyötykäyttöön liittyvien havaintojensa pohjalta Broda Barnes julkaisi uransa loppupuolella myös kirjoja kuten Solved: The Riddle of Heart Attacks (1976) ja Hypothyroidism: The Unsuspected Illness (1976).

Barnesin kirja löytyy pdf-versiona täältä.







6. Perinteinen kilpirauhaslääkitys ja sydäntauti, osa IV: Mark Starr, Lerman&White, Russek, Strisower, Moses&Danowski, Eaton...

Lääkäri Mark Starr (kirjoittanut kirjan Hypothyroidism Type 2: The Epidemic) on soveltanut Broda Barnesin hoitomenetelmää pitkään uransa aikana, ja hän ilmoittaa kirjassaan hoitaneensa yli 1600 potilasta, joista vain kahdelle on iskenyt hoitosuhteen aikana sydänkohtaus.

"I have treated over 1,600 patients during my 14 years of private practice and only two have had a heart attack while under my care." - Mark Starr, MD

Jacob Lerman ja Paul D. White kuvailivat vuonna 1946, kuinka 27 nuoresta sydäntautipotilaasta 21:lla perusaineenvaihdunnan taso oli alle kymmenen prosenttia alle normaalin. Kuivattu kilpirauhanen nosti potilaiden perusaineenvaihdunnan tasoa ja alensi kolesterolia. Lermanin ja Whiten mukaan kirjoitushetkellä terapian hyödyllisyydestä ei voinut vielä vetää johtopäätöksiä, mutta kaikilla paitsi kahdella angina pectoriksesta kärsivällä koehenkilöllä pieni määrä kilpirauhasta vähensi rintakipua tai poisti kivun. Niillä joilla kipua ei ollut, ei kilpirauhanen myöskään aiheuttanut haitallisten oireiden ilmaantumista. (J Clin Invest 1946;25:914)

Vuonna 1951 W. W. Priddle raportoi kilpirauhaslääkityksen ja vähärasvaisen ruokavalion vaikutuksia kolesterolitasoihin yhdessä ja erikseen. Kolesterolitasot alenivat hieman alle puolella koehenkilöistä. Maltillinen tulos saattaa johtua hormonin tavallista pienemmästä annostuksesta joka oli pääosin 0.5-2 grain (32-130mg). Muissa tutkimuksissa yleisempi ja paremmin toimivaksi havaittu annos on ollut 3 grain (180mg). (Priddle 1951)

Henry I. Russek kirjoitti vuonna 1959 Circulation-julkaisussa seuraavasti: "Kilpirauhasterapian hyödyn selvittämiseksi sydäntautipotilailla, kyseistä hormonia tai identtistä plaseboa annettiin 58 kliinisesti todetulle angina pectoris -potilaalle. Kaikki tutkitut potilaat olivat asianmukaisten testien (BMR, PBI, kolesteroli) mukaan kilpirauhasterveitä (euthyroid). [...] Vaikka kaikki potilaat söivät maksimiannosta kilpirauhasjauhetta [180mg], sivuoireita ei havaittu. Rasitus-EKG-testit eivät osoittaneet heikentynyttä rasituksensietokykyä vaan ne ovat itse asiassa näyttäneet kuudella potilaalla parantunutta tulosta. 46 potilasta raportoi subjektiivista hyötyä, joka koettiin parempana vointina, runsaampana motivaationa, pirteytenä ja rasituksensietokykynä. Nämä havainnot eivät ole ainoastaan päinvastaisia perinteiselle näkökulmalle jonka mukaan kilpirauhasjauhe on haitallista sydäntaudissa, mutta ne myöskin antavat perusteet kilpirauhasjauheen käyttämiseksi valituilla kilpirauhasterveillä potilailla joilla on tämä vaiva [sydäntauti]." (Circulation 1959;20:761)

Vuonna 1957 Beverly Strisower ym. raportoivat Lancetissa kaksivuotisesta tutkimuksesta, jossa koehenkilöille annettiin kolesterolitasojen (5.6mmol/l) alentamiseksi kuivattua kilpirauhasta nostaen annosta hiljalleen aina 325mg asti. Lääkityskokeilu paransi eniten niiden arvoja, joilla kolesteroliarvot olivat aluksi korkeat, minkä pohjalta tutkimusryhmä summaakin lopulta tuloksensa sanoin: "The large falls in atherogenic-index values for patients with high initial atherogenic index values suggest that dried thyroid is worthy of consideration as a prophylactic agent against coronary heart-disease." (Strisower et al. 1957)


(Strisower et al. 1957)

Hieman myöhemmin Strisower, John Gofman ja kumppanit raportoivat kilpirauhashormonien tehon 20 jänneksantoomapotilaalla, joilla oli huomattavan "huonot" kolesteroliarvot. Näiden potilaiden kolesteroliarvot paranivat selkeästi kilpirauhashormonilääkityksellä jota kokeiltiin keskimäärin 8 kuukauden ajan: "Both the Sf 0-12 and Sf 12-20 low density lipoprotein concentrations were promptly and significantly reduced by the administration of desiccated thyroid [...] The Atherogenic Index (A.I.) and the serum cholesterol concentration were significantly reduced by thyroid administration. It would be hoped that the reduction of the elevated Sf 0-20 serum lipoprotein concentrations [...] would lower very considerably the morbidity and mortality associated with coronary heart disease in these patients." (Strisower et al. 1960)

Vuonna 1958 Moses ja Danowski raportoivat 10 kuukauden tuloksia eläinperäisen kilpirauhaslääkityksen 150-180mg annoksen käytöstä laitoksessa asuvilla vanhuksilla, joista osa oli diabeetikoita. Raportissa lukee: "While maintaining a normal protein bound iodine level, statistically significant decreases in total cholesterol and [beta]-lipoprotein cholesterol were found in the great majority of subjects. [...] the data indicate that even in subjects euthyroid by the usual indices, a thyroid deficit exerting considerable effect on the cholesterol-lipoprotein partition may be present." (Circulation 1958; 18: 761)

Vuonna 1961 suomalaistutkijat Osmo Turpeinen ja Sten Jokipii tutkivat erilaisten ravintolisien vaikutusta vanhainkodissa asuvien 60-80 -vuotiaiden naisten kolesteroliarvoihin. Näistä ainoastaan eläinperäisellä kilpirauhaslääkityksellä (keskisuuri annos: 200mg) oli vaikutusta, jolloin kolesterolitasot alenivat noin 33%. Viiden viikon kokeilun koehenkilöt kestivät raportin mukaan melko hyvin, eikä haitoista ole mainintaa. Lisäksi koehenkilöiden paino aleni tutkimuksen aikana keskimäärin neljä kiloa. (Turpeinen&Jokipii 1961)

Turpeinen ja Jokipii pohtivat myös, että kilpirauhashormonia voisi järkevällä käytöllä mahdollisesti hyödyntää kolesterolin alentamiseen erityisesti Suomen oloissa:
"It is obvious that the thyroid hormone is one of the most active physiological substances influencing the serum-cholesterol level. It has, however, been held that the metabolic effects of this hormone would preclude its long-term use as a serum-cholesterol depressant agent. By a judicious choice of dosage it might, however, be possible to utilize this substance, particularly under conditions like similar to those prevailing in this country, where the intakes of dietary iodine are generally low and the incidence of a mild degree of hypothyroidism may be relatively high. This problem obviously needs further study, and such work is already in progress."
Vuonna 1954 myös Detroitissa työskentelevä lääkäri Crosby D. Eaton julkaisi artikkelin, joka käsitteli kilpirauhasen vajaatoiminnan oireiden merkittävää yleisyyttä satojen diabetespotilaiden aineistossa. Eaton huomasi, että eläinperäinen kilpirauhaslääkitys yleensä paransi diabeetikoiden vointia ja vähensi heidän sairauteen liittyviä verisuonikomplikaatioita, gangreenin riskiä, infektioita ja iho-ongelmia. Näiden havaintojen pohjalta Eaton päätti raporttinsa sanoin 'Thyroid therapy is particularly effective for diabetic patients'. (Eaton 1954)

Vuonna 1967 eteläafrikkalaislääkäri Pericles Menof julkaisi raportin, jossa hän kuvaili eläinperäisen kilpirauhaslääkityksen alentavan kolesterolitasoja luotettavasti. Hän totesi yli sadan potilaan kokemuksella, että kilpirauhashormonit alentavat kolesterolitasoja. Myöhemmässä katsauksessaan hän totesi, että kilpirauhashormonien aikainen käyttö on ratkaisu sydäntaudin ehkäisyyn. (Menof 1967 (pdf), Menof 1973)
"If we are to accept this view, then we must also accept the conclusion that in the timeous use of the thyroid hormone we have the solution to the Western world's most pressing medical problem - the prevention and control of atherosclerotic arterial disease." - Pericles Menof (1973)
Vuonna 1978 ansioitunut kilpirauhastutkija Paul Starr julkaisi Advances in Lipid Research -julkaisussa laajan katsausartikkelin, jossa käsiteltiin useita ylläolevia tutkimuksia sekä lukuisia dekstrotyroksiinitutkimuksia. Lisäksi hän esittelee joitakin omia potilasaineistojaan, joissa dekstotyroksiini on alentanut kolesterolitasoja huomattavasti niillä potilailla, joilla ne olivat alun perin korkeat. (Starr 1978)

Starrin katsaus päättyy toteamukseen, että sydäntautia voisi estää hoitamalla kilpirauhasterveitä ihmisiä kilpirauhashormoneilla: "CHD can be prevented, not by concentrating on cholesterol metabolism and hypothyroidism, but by superimposing thyroid hormone therapy on euthyroid subjects."

Paul Starr: Atherosclerosis, Hypothyroidism, and Thyroid Hormone Therapy (1978)




7. Viimeiset tutkimukset sydäntaudin ehkäisystä kilpirauhashormoneilla

Dekstrotyroksiini on kilpirauhashormonin isomeeri, jota tutkittiin viime vuosisadalla erityisesti kolesterolitasojen alentamiseen ja sydäntaudin ehkäisyyn. Nykyisin lääketieteessä käytetään vain hormonin luonnollista levotyroksiini-muotoa. Dekstrotyroksiini on vaikutuksiltaan samanlainen kuin levotyroksiini, mutta teho on noin kymmenen kertaa heikompi, joten käytetty annos on ollut tyypillisesti ainakin kymmenkertainen.

Vuonna 1967 John H. Moyer julkaisi katsausartikkelin valtimonkovettumataudin lääkehoidosta, ja totesi dekstrotyroksiinin olevan luultavasti hyödyllisin lääke veren kolesterolitasojen alentamiseksi. Hänen yli 2000 kilpirauhasterveen (ei vajaatoimintaa) potilaan aineistossa dekstrotyroksiini vähensi korkean kolesterolin esiintyvyyttä huomattavasti.

Lisäksi Moyer raportoi 2340 sydäntautia sairastamattoman potilaan aineiston pohjalta, että dekstrotyroksiini yhdistyi tavallista vähäisempään uusien sydäntautioireiden ilmenemiseen. Noin 2000 sydäntautipotilaalla uusien sydänoireiden ilmeneminen oli taas arviolta samaa luokkaa kuin kyseisellä potilasryhmällä yleensä. Lisäksi tehtiin havainto, että niillä potilailla joilla ilmeni lisääntynyttä rintakipua dekstrotyroksiinilääkityksellä, useimmissa tapauksissa (75%) lääkitys oli aloitettu äkkijyrkästi suurella annoksella (4mg päivässä tai enemmän). (Moyer 1967)

Dekstrotyroksiinilla tehtiin 1960-luvulla myös kohtuullisen suuri kliininen tutkimus (aktiiviryhmässä 99 sydänkohtauksen saanutta miestä), jossa synteettisen dekstrotyroksiinin käyttö sydäntaudin ehkäisyssä yhdistyi hieman alempaan kokonaiskuolleisuuteen (13.5% vs 18.9%). Dekstrotyroksiinia saaneilla rintakipua tai rytmihäiriöitä ilmeni yhtä paljon kuin lumeryhmässä. Lääkkeen päiväannos oli aluksi 1mg, ja sitä nostettiin 1mg/kk, kunnes annos oli lopulta 4mg. (Schoch 1969Starr 1978)

Sydäntaudin ehkäisyä kokeiltiin lopulta myös hyvin suuressa kaksoissokkoutetussa The Coronary Drug Project -tutkimuksessa (CDP) 1970-luvun alussa. Tutkimusprojektissa oli yli 8000 sydäninfarktin kokenutta koehenkilöä, joista hieman yli tuhat sai dekstrotyroksiinia. (The Coronary Drug Project 1972)

Tutkimus keskeytettiin dekstrotyroksiiniryhmän osalta kolmen vuoden seurannan jälkeen, sillä kuolleisuuden havaittiin olevan merkitsevästi suurempi kuin lumeryhmässä (14.8% vs 12.5%).

Tämän negatiivisen tuloksen jälkeen dekstrotyroksiinin maine ilmeisesti kääntyi jyrkkään laskuun, eikä sen käyttöä enää suositeltu kolesterolin alentamiseen. Esimerkiksi Knodelin ja Talbertin katsauksessa perustellaan juuri CDP-tutkimuksella dekstrotyroksiinin vaarallisuutta kolesterolitasojen alentamisessa. (Knodel&Talbert 1987)
"[D]extrothyroxine was evaluated in over 1000 patients in the Coronary Drug Project (1972). Although the drug was shown to be effective in lowering serum cholesterol, excessive cardiovascular mortality was noted with dextrothyroxine. Therefore, this drug should be used cautiously, if at all, for the management of hyperlipoproteinaemia.
Tuloksia on kuitenkin syytä katsoa vielä suurennuslasin kanssa, sillä metodeihin liittyy mahdollisia puutteita.

Merkittävin kuolleisuuden nousu dekstrotyroksiinista (+66%) oli sillä potilasryhmällä, jolla oli tutkimuksen alussa rasitusrintakipua ja aikaisempaan sydänkohtaukseen liittyi komplikaatioita. Tällaisia potilaita oli 22% kaikista potilaista, joten hoidon vaikutus yksittäiseen alaryhmään heijastuu selvästi tutkimuksen kokonaistulokseen.

Sen sijaan hoito yhdistyi alentuneeseen kuolleisuuteen (-22%) niillä potilailla, joilla ei ollut tutkimuksen alussa rasitusrintakipua. Näitä potilaita oli 1582 ja kuolemia yhteensä 147. Tämä suuren potilasaineiston tulos onkin hyvin linjassa yllä mainitun Schochin raportoiman tutkimuksen kanssa, jossa dekstrotyroksiini vähensi sydäntautipotilailla kuolleisuutta.

Mainittakoon myös, että CDP-tutkimusta on kritisoitu useaan otteeseen huomattavan vaarallisista metodeista kuten hormonin jättiannoksen (6mg) käyttämisestä sydäninfarktipotilailla ja päiväannoksen huomattavan nopeasta nostosta (2mg/kk). (Barnes 1972Starr 1978Lev-Ran 1994)

Kilpirauhashormonit stimuloivat sydämen adrenergisia beetareseptoreita ja lisäävät sydämen supistumisen voimakkuutta. Täten on korostettu, että kilpirauhaslääkityksen inotrooppinen vaikutus tulisi ottaa huomioon hoitoannosta valitessa, ja että erityisesti yhdistettynä digoksiinilääkitykseen hoitojen yhteisvaikutukseen voi liittyä riskejä.

On myös raportoitu, että tässä tutkimuksessa käytetty lääkevalmiste olisi sisältänyt kontaminaationa merkittäviä määriä levotyroksiinia, mikä olisi tehostanut lääkkeen vaikutusta. (Scheiffele&Schultze 1972Young et al. 1984)

The Coronary Drug Project oli viimeinen tutkimus, jossa pyrittiin ehkäisemään sydäntautia kilpirauhashormoneilla. Israelilaistutkija Arye Lev-Ran kommentoi vuonna 1994 että tutkimus ei läpäisisi edes sen ajan vertaisarviointia lukuisien virheidensä vuoksi. Itse tosin sanoisin, että tutkimuksen raportointi on huomattavan laadukasta vaikka toteutus olikin kyseenalainen. (Lev-Ran 1994)

Kuten muut aiheeseen perehtyneet tutkijat, myös Lev-Ran päättää sydäntaudin kilpirauhashoitoa laajasti käsittelevän koosteensa todeten, että kilpirauhashormonin vaikutukset sydäntautiin ovat lupaavia, ja että riskit ovat todennäköisesti hyvin pienet. Hän korostaa, että aiheeseen liittyen tarvitaan uutta tutkimusta:
"In summary, the data reviewed suggest that administration of thyroid hormone in doses slightly in excess of physiologic replacement produces pharmacologic effects that could be beneficial. Total plasma cholesterol concentration is lowered as a result of its increased metabolism and excretion, and the HDL fraction is increased. Blood-clotting activity may be diminished and vascular smooth muscle relaxed. Clinical studies, albeit poorly controlled, suggest some benefit. On the negative side, the traditional fear of induced coronary inadequacy seems overstated, and mild, precisely regulated hyperthyroidism is probably very safe. The possibility that long-term hyperthyroidism may cause bone loss and osteoporosis must be considered [47-49]. However, recent reports [49, 50] are reassuring in this regard. Thus it is almost certainly true that no drug presently in vogue for the treatment or prevention of coronary artery atherosclerosis is as safe as thyroxine in mild excess. A carefully constructed prospective study designed to determine whether long-term thyroxine administration can prevent coronary atherosclerotic disease is strongly indicated."




8. Muita tutkimuksia sydäntaudin ja kilpirauhashormonien yhteydestä

Yllä on esitelty tutkimusta sydäntaudin ehkäisystä kuivatulla kilpirauhasella. Seuraavaksi esittelen muunlaisia yhteyksiä kilpirauhashormonien ja sydäntaudin välillä.



8.1. Kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa ateroskleroosia ja dyslipidemiaa, jotka kilpirauhaslääkitys korjaa

Kliinisessä kilpirauhasen vajaatoiminnassa LDL-tasot nousevat ja LDL hapettuu äärimmäisen nopeasti (lag time 29min), mutta tyroksiinihoito palauttaa LDL:n konsentraation ja hapettumisherkkyyden normaaliksi (lag time 77min). (Diekman et al. 1998)

Ilmiö saattaa liittyä siihen, että T3-hormoni lisää LDL-reseptorien määrää, jolloin LDL viipyy veressä vähemmän aikaa eikä täten ehdi hapettua ja aiheuttaa ateroskleroosia**. T3 näyttäisi myös vähentävän ApoB:n tuotantoa maksassa, ja kyseinen vaikutus ei liity LDL-reseptoriin. Seerumin vapaan T3-hormonin ja sydäntaudin välillä on myös vahva käänteinen korrelaatio. (Lopez et al. 2007Bakker et al. 1998Scarabottolo et al. 1986Goldberg et al. 2012Cordeiro et al. 2013Ertas et al. 2012)

Yleensä TSH:n vaikutuskohteena pidetään vain kilpirauhasta, mutta myös vaikutuksia maksaan on havaittu. TSH voi vähentää AMPK-aktivaatiota maksasoluissa, lisäten täten kolesterolin synteesiä. Täten TSH:n alentaminen saattaa myös olla mekanismi, joka vaikuttaisi kolesterolitasoihin. Mainittakoon myös, että TSH saattaa myös vaikuttaa sydämen sähköiseen toimintaan, mutta asiasta on vain hyvin alustavia havaintoja. (Zhang et al. 2015, Liu et al. 2015, Alonso et al. 2015)

Kilpirauhaspotilaiden kaulavaltimoiden seinämän paksuus on normaalia suurempi, mutta tyroksiini korjaa tämän ongelman "terveiden" ihmisten tasolle. Tämä koskee myös subkliinistä kilpirauhasen vajaatoimintaa. Subkliinisessä vajaatoiminnassa myös sydämen toiminta saattaa parantua tyroksiinilla. (Nagasaki et al. 2003Duman et al. 2007Monzani et al. 2004Adrees et al. 2009, Cakal et al. 2009Shatynska-Mytsyk et al. 2015, Franzoni et al. 2006)

Kilpirauhasen subkliinisen vajaatoiminnan hoito T4-hormonilla vähensi alle 70-vuotiaiden koehenkilöiden kokonaiskuolleisuutta 64% verrattuna kontrolliryhmään. Havaittu ero selittyy erityisesti lääkettä saaneiden alentuneella sydän- ja syöpäkuolleisuudella. Myöhempi tutkimus havaitsi hyötyä alle 65-vuotiailla, mutta ei koko potilasryhmällä. (Razvi et al. 2012, Andersen et al. 2015)

Eräässä tutkimuksessa kilpirauhasen subkliininen vajaatoiminta korreloi merkittävästi sydäninfarktiriskin kanssa (OR 2.3), mutta toisissa tutkimuksissa havaittu yhteys on pienempi. (Hak et al. 2000, Rodondi et al. 2010, Tseng et al. 2012)

Kilpirauhasen vajaatoiminta (joissakin tutkimuksissa myös subkliininen) yhdistyy kohonneisiin homokysteiini- ja Lp(a)-tasoihin sekä plasman suurempaan viskositeettiin. Myös kohonneita fibrinogeenitasoja on havaittu subkliinisen vajaatoiminnan yhteydessä, mutta tyroksiinihoito ei vaikuttanut ko. arvoihin. (Kutluturk et al. 2013Adrees et al. 2009, Caraccio et al. 2002Hussein et al. 1999Catargi et al. 1999, Erdem et al. 2008Cakal et al. 2007).




8.2. Sydänsairailla ihmisillä on usein ongelmia kilpirauhasten kanssa

István Gáspár tutki ateroskleroosiin kuolleita potilaita (n=55), joista 71 prosentilla kilpirauhasen koko oli tavallista pienempi. Kahdenkymmenenneljän potilaan kilpirauhasessa oli merkkejä kilpirauhastulehduksesta, fibroosista sekä muusta rappeumasta. (Gaspar 1968)
"There appeared to be a correlation between thyroid deficiency and atherosclerosis. Therefore, treatment of atherosclerosis with thyroid seems rational. If it prevents the development of hypothyroidism when given early in the course of atherosclerosis, it may help to reverse the high death rate from atherosclerotic cardiac and vascular disease." - István A. Gáspár
Gordon J. Azar havaitsi tutkimuksessaan, että 73 sydänkohtauspotilaasta noin joka toisella kilpirauhasen toiminta oli PBI-testin mukaan puutteellista (marginal or submarginal). (Azar 1965)

Unto Uotila ja kumppanit havaitsivat Suomessa 1950-luvulla, että sydäntautiin kuolleista ihmisistä 58% miehistä ja 50% naisista kärsi struumasta, kun taas muista syistä kuolleista miehistä 28% ja naisista 22% kärsi struumasta. (Uotila et al. 1958)

Dean ja Fowler havaitsivat, että sydäntaudista kärsivillä naisilla TRH-stimulaatio aiheuttaa korostuneen TSH-vasteen. (Dean&Fowler 1985)



8.3. Viitearvojen sisällä olevat TSH-arvot ja kolesteroli/sydäninfarktiriski

HUNT-tutkimuksessa seurattiin yli 25 000 norjalaista ihmistä ja havaittiin huomattava yhteys TSH-arvojen, kolesterolitasojen ja sydänkuolleisuuden välillä. Esimerkiksi naisilla TSH:n viitearvojen yläpäässä sydänkohtausriski oli 69% suurentunut. Suurempi TSH on yhdistetty myös suurempaan munuaisongelman riskiin. (Asvold et al. 2008Asvold et al. 2007a, Sun et al. 2008, Zhang et al. 2014)

Vuonna 2015 aiheeseen liittyvässä suuressa analyysissa tämä yhteys tosin kumoutui. Kilpirauhasta stimuloivan hormonin (TSH) seerumipitoisuus ei täten ole huomattavasti yhteydessä sydäntautiin. Myös seuraavana vuonna julkaistiin tutkimus, jossa TSH:n yhteys koleterolitasoihin tai LDL-tasoihin oli hyvin pieni. (Åsvold et al. 2015, Langén et al. 2016)


8.4. Viitearvojen sisällä matalampi T4V (vapaa T4) yhdistyy valtimoiden huonompaan kuuntoon

Muutamissa tutkimuksissa on havaittu, että kliinisesti kilpirauhasterveilläkin ihmisillä alentunut vapaan T4-hormonin määrä korreloi valtimoiden paksuuntumisen ja kalkkeutumisen sekä suuremman verenpaineen kanssa. (Kim et al. 2012a2012b, Takamura et al. 2009Dullaart et al. 2007, Gumieniak et al. 2004, Wang et al. 2015)

On toisaalta huomattu, että korkeammat T4V-tasot viitearvojen sisällä yhdistyvät suurempaan sydänperäisen äkkikuoleman riskiin. En osaa sanoa, mikä seikka selittää tätä havaintoa (Chaker et al. 2016).


8.5. Kolesterolitasot, aineenvaihdunnantaso ja kilpirauhasen vajaatoiminta (myksedeema)

1930-luvulla tehtiin havainto, että kilpirauhasen vajaatoiminnan oireilla ja korkealla kolesterolilla on yhteys. Niillä potilailla joilla oli korkea kolesteroli, oli myös useammin vajaatoiminnan oireita. Kilpirauhashormoneja annostellessa havaittiin myös, että mitä enemmän hormonit nostavat aineenvaihduntaa, sen enemmän kolesteroliarvot yleensä alenevat. (Barnes 1959Hurxthal 1934Gildea et al. 1939Michalopoulou et al. 1998)


Kolesterolitasot kasvavat oikealle mentäessä, korreloiden
kilpirauhasoireilun ("Clinical Myxedema") kanssa.
(Hurxthal1934)


Kilpirauhasen vajaatoimintapotilailla perusaineenvaihdunnan
noustessa kolesteroliarvot alenevat.
(Gildea 1939)




8.6. Kolesteroliruokintakokeet kasvissyöjäeläimillä

"Dogs, cats, tigers, and lions can be saturated with fat and cholesterol, and atherosclerotic plaques do not develop (1, 2). The only way to produce atherosclerosis in a carnivore is to take out the thyroid gland; then, for some reason, saturated fat and cholesterol have the same effect as in herbivores."
- Willian C. Roberts

Patologi Nikolai Anitshkovia pidetään hyvin keskeisenä henkilönä nykyisen kolesteroliteorian taustalla. Hän näytti että "ilman kolesterolia ei ole ateroskleroosia." Vuonna 1912 hän ruokki jäniksille kasviöljyyn liuotettua kolesterolia, minkä seurauksina näille kehittyi ateroskleroosi. Vuonna 1933 hän ilmoitti, että kyseessä on samanlainen ateroskleroosi kuin ihmisilläkin.

Samana vuonna Kenneth B. Turner ja I.B. Friedland julkistivat omia tutkimuksiaan aiheesta. Turner havaitsi, että kolesteroliruokinta nosti jänisten kolesteroliarvot hyvin korkealle (13.45mmol/L), mutta toisaalta kilpirauhaskudoksen syöttäminen esti tämän vaikutuksen (kol. 4.60mmol/L). Myös jodi vaikutti samalla lailla, mutta pelkkä tyroksiini esti kolesterolitasojen nousua vain vähän. Friedland havaitsi saman asian, eli kilpirauhasen antaminen kolesterolin mukana esti veren kolesterolitasojen ja sydäntaudin kehittymisen. (Turner 1933Friedland 1933Hoption Cann 2006, Kritchevsky et al. 1976)

1960-luvun alussa Bernick ja kumppanit selvittivät kasvissyöjien ja sekasyöjien eroavaisuuksia ravinnon kolesterolin käsittelyssä. He huomasivat, että sekasyöjien kilpirauhaset suurenivat (hyperplasia) kolesteroliruokinnan seurauksena, luultavasti maksan lisääntyneen kilpirauhashormonin tarpeen vuoksi.*** Kasvissyöjillä kilpirauhaset taas pienenivät (hypoplasia), ja verisuoniin kehittyi ateroomaplakkeja. (Bernick et al. 1962)

Vuonna 1964 L.V. Malysheva havaitsi että jänisten ruokkiminen kolesterolilla vähensi aineenvaihdunnan tasoa tärkeissäkin kudoksissa (aivot, maksa) ja pitkässä juoksussa sydäntaudin kehittyessä tämä vaikutus kasvoi entisestään. Tutkimuksessa havaittua aineenvaihdunnan heikentymistä on suuruudeltaan verrattu kilpirauhasen poiston jälkeiseen aineenvaihdunnan tason vähenemiseen. (Malysheva 1964Duntas&Wartofsky 2007)




8.7. Kilpirauhashormonit ja verenpaine

Korkea verenpaine on merkittävä riskitekijä sydänkohtauksille. Kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa verenpaineen nousua, johon tyroksiinilääkitys auttaa. (Gluvic et al. 2015)

Joissakin aineistoissa jopa viitearvojen sisällä kohonnut TSH yhdistyy korkeampaan verenpaineeseen, mutta monissa aineistoissa tätä ei ole havaittu. (Asvold et al. 2007bLangén et al. 2015)

Eräässä tutkimuksessa kilpirauhasen subkliininen vajaatoiminta yhdistyi tavallista korkeampaan verenpaineeseen, johon tyroksiinilääkitys auttoi. Aihetta tarkastelevassa meta-analyysissa taas todettiin, että keskimäärin subkliiniseen vajaatoimintaan ei liity merkittävästi kohonnutta verenpainetta. (Adrees et al. 2009, Ye et al. 2014)

Vaikka kilpirauhasen subkliinisen vajaatoiminnan ja korkean verenpaineen välinen yhteys on heikko, on alustavaa näyttöä siitä että eläinperäinen kilpirauhaslääkitys saattaa vähentää korkeaa verenpainetta pitkäaikaisessa käytössä.

Broda Barnes kirjoitti vuonna 1971 Federation Proceedings -raportissaan, että yli 20 vuoden ajalta (yli 1000 potilasta) vain kaksitoista potilasta kehitti korkean verenpaineen ja 127 verenpainepotilaasta 102 potilaalla verenpaine väheni kuivatulla kilpirauhasella. Lisäksi kirjoituksessa todetaan, että verenpaineen lasku on yleensä hidasta ja saattaa kestää jopa kolme vuotta. (Fed Proc 31:2:A214)

Pericles Menof julkisti vuonna 1952 omaa potilasdataansa 334 potilaan hoidosta. Hän oli hoitanut primaaristä hypertensiota pelkällä kilpirauhaslääkityksellä ja neljän vuoden kokemuksen pohjalta hän raportoi useimpien potilaiden (69%) hyötyneen hoidosta, ja että riittävien tulosten puute joillakin potilailla liittyi lähinnä munuaisperäiseen verenpainetautiin johon kilpirauhanen ei auttanut. (Menof 1952)

Viisitoista vuotta myöhemmässä julkaisussaan Menof oli edelleen samoilla linjoilla kilpirauhaslääkityksen hyödyn suhteen, ja totesi artikkelinsa päätteeksi että kilpirauhastoiminnan puutos on primaarisen verenpainetaudin keskeinen syy (Menof 1967pdf).

Myös Fang ja Reyes ovat tutkineet kuivatun kilpirauhasen (annos 180mg) tehoa verenpainetaudissa, mutta en ole saanut alkuperäisartikkelia käsiini. Sekundaarilähteen mukaan teho oli hyvä ja potilaista 68 prosentilla aleni myös syke. (Fang&Reyes 1953)



8.8. Kilpirauhashormonianalogit (-reseptoriagonistit/-mimeetit)

Erilaiset kilpirauhashormonien kanssa yhteisiä vaikutuksia omaavat molekyylit ovat kuuma aihe lääketutkimuksissa ja erityisesti niitä suunnitellaan korkeiden kolesterolitasojen ja sydämen vajaatoiminnan hoitoon. (Baxter&Webb 2009, Cioffi et al. 2010)

Kolesterolitasojen alentamista varten tutkittu kilpirauhashormonianalogi eprotiromi (KB2115) alensi kolesteroliarvoja alustavien tutkimusten perusteella hyvin tehokkaasti. Eläinkokeissa sen kuitenkin havaittiin vahingoittavan pitkällä aikavälillä rustokudosta, joten siihen liittyvä tutkimus on keskeytettiin. Myöhemmin siitä julkaistiin kuitenkin pari ihmistutkimusta, joissa jälleen raportoitiin hyviä vaikutuksia kolesteroliarvoihin. Lisäksi havaittiin kuitenkin matala-asteista maksaentsyymien tasojen kohoamista, mikä on herättänyt epäluuloa kilpirauhashormonianalogeja kohtaan. (Berkenstam et al. 2008, Ladenson et al. 2010, Lin et al. 2012, Sjouke et al. 2014Angelin et al. 2015)

Toinen kilpirauhashormonianalogi, sobetiromi (GC-1), on myös alustavasti lupaava lääkeaine, mutta sitä ei ole vielä tutkittu ihmisillä. (Grover et al. 2004Baxter et al. 2004Johansson et al. 2005Venditti et al. 2009Tancevski et al. 2011Lin et al. 2012Mitchell 2013, Kannisto et al. 2014)

Myöskään kolmannesta eläimillä tutkitusta lääkeaineesta, MB07811:sta, ei näytä olevan vielä julkaistuna yhtäkään ihmiskoetta, mutta lyhytaikaisissa eläinkokeissa se näyttää olleen melko hyödyllinen. Saa nähdä, miten tutkimus etenee näiden osalta. (Erion et al. 2007, Cable et al. 2009, Ito et al. 2009)

Neljättä kilpirauhashormonireseptorin agonistia (MGL-3196) on tutkittu ihmisillä lyhytaikaisesti. Lääke alensi kolesterolitasoja lupaavasti. (Taub et al. 2013, Kelly et al. 2014)

Kilpirauhashormonianalogien lisäksi eläinkokeissa on tutkittu T3-hormonin ja glukagonin yhdistämistä yhdeksi molekyyliksi, joka glukagonin ansiosta kulkeutuu suurimmaksi osaksi maksaan. Tämä molekyyli näyttäisi suojaavan hiiriä lihavuudelta, korkeilta kolesterolitasoilta, ateroskleroosilta ja maksan rasvoittumiselta. Lisäksi näihin hormoneihin liittyvät haittavaikutukset loistivat poissaolollaan, johtuen mahdollisesti näiden hormonien synergiasta. (Finan et al. 2016)



8.9. Kilpirauhashormonit ja sydämen vajaatoiminta

Sydämen vajaatoimintapotilailla kilpirauhasen vajaatoiminta yhdistyy korkeampaan kuolleisuuteen. Osalla potilaista T3-arvo on alentunut ("low T3 syndrome"), jolloin kuolemariski on myös huomattavasti suurentunut. (Mitchell et al. 2013Chuang et al. 2014)

Viime vuosina julkaistuissa katsauksissa on pohdittu, voisiko kilpirauhashormonit tai niiden analogit mahdollisesti olla hyödyksi sydämen vajaatoimintapotilaille. (Sabatino et al. 2014, Gerdes 2015)

Eläinkokeissa T3:n on havaittu suojaavan huomattavasti sydäntaudin aiheuttamalta vauriolta sydänlihakselle. Tulokset vaihtelevat hieman eläinmallista ja annoksesta riippuen - liian suuri T3-annos on myös lisännyt kuolleisuutta. (Forini et al. 2011, Mourouzis et al. 2012, Zhang et al. 2014, Forini et al. 2015, Nicolini et al. 2015, Corssac et al. 2016, Rajagopalan et al. 2016a, Rajagopalan et al. 2016b) Vajaatoiminnan lisäksi T3 näyttää suojaavan koe-eläinten sydäntä myös esimerkiksi kahden vuorokauden paaston aikana (Costello et al. 2016).

Alustavissa tutkimuksissa T3-infuusio on parantanut "low T3" -potilaiden tilaa, mutta näyttöä on vielä niukasti. Kaikissa tutkimuksissa T3-hormonista ei ollut hyötyä niille potilaille, joiden T3 oli viitearvojen sisällä. Myös levotyroksiinia on kokeiltu alustavasti. (Pingitore et al. 2008, Amin et al. 2015, Hamilton et al. 1998Holmager et al. 2014Curotto Grasiosi et al. 2013)

T3-hormonin vaikutusta sydämeen on kokeiltu lupaavin tuloksin myös lapsilla, joilla on synnynnäiseen sydänvikaan liittyvä sydänleikkaus. Aikuisilla sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen yhteydessä annettu T3 ei tuonut erityisen selvää hyötyäpotilaiden tilaan. (Bettendorf 2000, Klemperer 1995)

Lähitulevaisuudessa saatamme saada lisätietoa T3-hormonin mahdollisesta suojaavasta vaikutuksesta lisätietoa THiRST-tutkimuksen myötä. Alustavan datan perusteella T3 saattaa vähentää sydäninfarktin kokoa niillä potilailla, joilla on infarktin yhteydessä matala T3. (Pingitore et al. 2016)

Vuoden 2016 lopulla julkaistussa meta-analyysissa esitettiin, että monilla sydänpotilailla on alentuneet vapaan T3:n tasot veressä, ja että sydäntautien välillä näyttäisi olevan "noidankehä, jossa matalampi T3 heikentää sydämen toimintaa ja sydänsairaudet taas johtavat alentuneisiin T3-tasoihin". (Wang et al. 2016)

Myös kilpirauhashormonianalogia nimeltä DITPA on tutkittu vajaatoimintapotilailla. Alustavissa tutkimuksissa lääkkeellä havaittiin lähinnä positiivisia vaikutuksia, mutta myöhemmässä tutkimuksessa käytetyn annoksen havaittiin olevan heikosti siedetty ja potilailla ilmeni myös merkittävästi haittavaikutuksia. Tästä huolimatta DITPA:n potentiaalisesta käytöstä erityisesti pienillä annoksilla ollaan vielä kiinnostuneita tutkimusmaailmassa. (Morkin et al. 2002Goldman et al. 2009Arora et al. 2015)

Dilatoivasta kardiomyopatiasta kärsivillä potilailla on kokeiltu levotyroksiinia, ja alustavat tulokset ovat olleet myönteisiä. Kyseisen sairauden vakavuus näyttää olevan yhteydessä potilaiden T3V-tasojen kanssa (Moruzzi et al. 1994, Moruzzi et al. 1996, Wang et al. 2016).

Aiheeseen liittyen on vielä paljon avoimia kysymyksiä, mutta monia kilpirauhasen ja sydämen toimintaa käsittelevien tutkimusten tuloksia tunnutaan ainakin pidettävän lupaavana. Esimerkiksi huomattavasti aihetta tutkinut A. Martin Gerdes kuvailee katsauksessaan olemassa olevaa tutkimusta sanoin "overwhelming body of positive evidence", ja toteaa että kilpirauhashormonien mahdollista sydäntä suojaavaa vaikutusta tulisi nopeasti tutkia lisää. (Gerdes 2015)
"[E]vidence suggests that native [thyroid hormone]s can be used safely and effectively, which would lead to considerable healthcare savings. With another person dying of [heart failure] every 5 s in the world, there should be a sense of urgency to move forward with such a promising treatment."
Tuoreemmassa uutisjutussa (10/2015) Gerdes kuvailee laajemmin hänen eläinkoetuloksiaan (32 tutkimusta), joiden pohjalta hän kiinnostavasti ennustaa kilpirauhashormonien käytön yleistymistä sydämen vajaatoimintapotilailla:
"What we have tried to do here is show the effect of safe doses of thyroid hormones and we're seeing amazing results in multiple studies, with dramatic improvements in heart function, gene expression, and collagen levels, just by restoring depressed thyroid levels in the heart," said Gerdes. "The studies demonstrate that we should be able to implement a similar, safe treatment and monitoring program for use in human clinical trials. The experts once warned that Beta blockers were too dangerous to use in heart failure patients. But, they were proven to be wrong and these life-saving drugs are now standard therapy for heart failure treatment. I predict the same will eventually be true for thyroid hormones in a large subpopulation of cardiac patients. We are simply talking about restoring normal thyroid hormone balance in heart disease, not over-stimulating the heart."

Uusimmassa sydänsairauksiin ja kilpirauhashormoneihin syventyvässä laajassa kirjallisuuskatsauksessa ei myöskään säästellä sanoja, vaan kuvaillaan kilpirauhashormonit lupaavaksi hoidoksi tietyille sydänpotilasryhmille (Gerdes&Ojamaa 2016):
"This cumulative body of data lends support to the benefit of treating patients with chronic heart disease and possibly those with acute ischemic injury with THs."





8.10. Kilpirauhashormonit, aivohalvaus, ym.

Myös kilpirauhashormonien ja aivohalvauksien yhteyttä on pohdittu. Aivohalvauksen eläinmalleissa T3-hormonilla on havaittu suojaava vaikutus, mutta ihmistutkimuksia ei liene tehty. (Bunevicius et al. 2015, Sayer et al. 2016) Aivokirurgisilla potilailla havaitaan usein T3:n puutosta, mutta näiden löydösten merkitystä ei ole vielä tutkittu tarkemmin. (Bunevicius 2016)

Parissa alustavassa eläinkokeessa kilpirauhashormoni vaikutti suotuisasti myös Alzheimerin taudin eläinmalliin. Alzheimer-potilailla on havaittu eräissä tutkimusaineissa muutoksia kilpirauhashormonitasoissa verrattuna kontrolleihin. (Shabani et al. 2016Farbood et al. 2017, Davis et al. 2008, Thomas et al. 1987)

Eläinkokeissa on myös tutkittu kilpirauhashormonien vaikutusta diabetekseen ja syöpään, osin hyvin tuloksin. Eräässä hiiritutkimuksessa T4 näytti olevan syövän suhteen haitaksi, mutta T3 hyödyksi. (Panveloski-Costa et al. 2016, Benson et al. 1956Delgado-González et al. 2016 (pdf))





9. Kilpirauhashormoniongelmien diagnostiikasta: Ongelmien yleisyys väärinymmärretty?

Yllä tarkastelluissa sydäntautia koskevissa kliinisissä tutkimuksissa kilpirauhaslääkitystä ei aloitettu kilpirauhashormonien verimäärien perusteella, vaan joko täysin puhtaasti ennaltaehkäisymielessä tai muiden mahdolliseen hormonitarpeeseen viittaavien mittausten perusteella (alentunut perusaineenvaihdunta tai heräämisruumiinlämpö). Tutkimuksissa päätyi hoidettavaksi valtavasti sellaisia potilaita, joille ei normaalissa lääketieteellisessä hoidossa annettaisi kilpirauhashormoneja. Ja näillä potilailla nämä alustavat tulokset olivat kolesterolitasojen ja kuolleisuuden osalta hyvin lupaavat.

Yleisesti hyväksytty käsitys kilpirauhassairauksista Suomessa on se, että suurintaan noin puoli miljoonaa ihmistä kärsii jonkinlaisista kilpirauhasperäisistä oireista. Tämä vastaisi noin yhdeksää prosenttia väestöstä.

Jotkut kilpirauhaspotilaita hoitaneet lääkärit ovat kuitenkin todenneet että hyvin paljon useampi ihminen hyötyy perinteisestä kilpirauhaslääkityksestä. Barnesin mielestä vuonna 1976 noin 40% jenkkiväestöstä kärsi kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista ja Jacques Hertoghe arvioi vuonna 1989 että Belgiassa kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita oli noin 80 prosentilla väestöstä.

Näiden yksittäisten lääkärien esittämät luvut ovat paljon suurempia kuin todellisen kilpirauhasen vajaatoiminnan esiintyvyys, mutta olisiko niissä jollakin tasolla mahdollisesti perää?

Yleensä kilpirauhasen vajaatoiminnasta puhuttaessa viitataan primaariseen tai sentraaliseen hypotyreoosiin, eli sairauksiin joissa kilpirauhanen ei tuota hormoneja riittävästi. Tämä ei ole yleistä etenkään miehillä. Silti monilla ihmisillä näyttäisi olevan alentunutta perusaineenvaihduntaa sekä monenlaisia kilpirauhasen vajaatoimintaankin liitettyjä oireita (mm. korkea kolesteroli), jotka näyttävät joissakin tilanteissa helpottuvan sopivalla kilpirauhaslääkityksellä normaaleista laboratorioarvoista huolimatta.

Esimerkkeinä sairauksista jotka on yhdistetty matalaan perusaineenvaihduntaan mainittakoon PCOS (munasarjojen monirakkulaoireyhtymä), yleinen naisia koskeva sairaus, sekä fibromyalgia. Georgopoulos ja kumppanit havaitsivat että PCOSista kärsivillä naisilla on huomattavan alhainen perusaineenvaihdunnan taso, mutta Benetti-Pinto kumppaneineen ei kuitenkaan löytänyt suurimmalta osalta potilaista varsinaista kilpirauhasen vajaatoimintaa. (Georgopoulos et al. 2009, Benetti-Pinto et al. 2013, Sinha et al. 2013Robinson et al. 1992)

Lisäksi yhdessä tutkimuksessa PCOS-potilaat hyötyivät selvästi tyroksiinista, jos heillä oli merkkejä lievästä vajaatoiminnasta: "Of the 22 patients with mild hypothyroidism, 10 had polycystic ovaries before thyroxine therapy. In all these patients, the polycystic appearance of the ovaries regressed after euthyroidism was achieved for at least 3 months." (Muderris et al. 2011)

Fibromyalgiasta kärsivillä ihmisillä elimistön tila on monesti hyvin samanlainen kuin kilpirauhasen vajaatoiminnassa, yhteenä piirteenä huomattavasti alentunut perusaineenvaihdunta (-30%) ja heräämisruumiinlämpö. John C. Lowe on raportoinut fibromyalgian hoidossa hyviä tuloksia T3-hormonilla, myös "kilpirauhasterveillä" (euthyroid) potilailla. Voisin kuvitella että vaikutus selittyy sillä, että kilpirauhashormonit parantavat energia-aineenvaihduntaa. Myös ubikinoni (koentsyymi Q10) ja lähi-infrapuna ovat olleet hyödyksi fibromyalgiaan ja vaikutus liittynee siihen että molemmat edistävät mitokondrioiden toimintaa. (Lowe&Yellin 2008Lowe et al. 2006)

Broda Barnesin mukaan myös mm. migreeni, toistuvat infektiot, akne, kuukautiskierron häiriöt ja mielenterveysongelmat kulkivat usein käsi kädessä matalan perusaineenvaihdunnan kanssa, loppuen monilla potilailla kilpirauhaslääkityksen ja siihen liittyvän perusaineenvaihdunnan nousun myötä. (Barnes 1947, Barnes 1949, Foster 1939, Litzenberg 1937 ym...)

Luulen että Barnesin ja Hertoghen havainto selittyy sillä, että jokin muu mekanismi kuin itse kilpirauhashormonien puutteellinen määrä veressä voi aiheuttaa samoja oireita kuin mitä primaarisessa kilpirauhasen vajaatoiminnassa esiintyy.

Mekanismi liittyy mahdollisesti maksan, kohdekudoksien tai hormonireseptorien toimintaan kuin itse kilpirauhasen toimintaan, joten "kilpirauhashormonien riittämätön toiminta" voisi olla osuvampi termi kuin "kilpirauhasen vajaatoiminta". Ehkäpä joillakin ihmisillä kudosten energia-aineenvaihdunta on jostain syystä lähtökohtaisesti niin puutteellista, että pieni kompensatorinen "ylimäärä" aineenvaihduntaa nostavia kilpirauhashormoneja saattaa olla hyväksi.****

Viime aikoina mitokondrioiden toimintahäiriöt ja insuliiniresistenssi, usein yhdessä esiintyen, on liitetty moniin kroonisiin sairauksiin. Esimerkiksi AMPK-aktivaattoreita AICAR:ia ja ubikinonia on käytetty eläinkokeissa diabeteksen haittojen lievitykseen. Koska myös kilpirauhashormonit säätelevät mitokondrioita, voi olla että niiden annostelu voi lievittää mitokondrioiden puutteellista toimintaa ja täten erilaisia sairauksia.

En tunne vielä hyvin tutkimusta kilpirauhashormonien aineenvaihdunnasta kudostasolla, mutta esimerkiksi Peetersin ja kumppaneiden artikkeli vuodelta 2005 näyttää, että kilpirauhashormonien konsentraatiot kudoksissa voivat vaihdella ihmisten välillä moninkertaisesti vaikka seerumin konsentraatiot olisivatkin identtiset (ks. Fig 1 ja Fig 2). (Peeters 2005)






10. Erilaisten kilpirauhaslääkitysten vertailua (T4, T3, T4+T3, eläinperäinen)

Eräs sydäntaudin ehkäisyä kilpirauhashormoneilla selvittävissä tutkimuksissa toistuva piirre on se, että koehenkilöt saivat eläinperäistä kilpirauhaslääkitystä eli yleensä porsaan kuivattua kilpirauhasta (NDT eli natural desiccated thyroid). Synteettisiä hormoneja, joiden varaan nykyinen kilpirauhaslääkintä perustuu, ei juurikaan käytetty.

Kilpirauhashormonien lääkekäyttö yleistyi noin 1930-luvulta alkaen jolloin lääkkeenä käytettiin eläinperäistä kuivattua kilpirauhasta. Kuitenkin 1960-luvulta alkaen kuivatun kilpirauhasen asema on pienentynyt synteettisten hormonien tieltä. Nykyisin kilpirauhasongelmia hoidetaankin pääosin levotyroksiinilla (T4). Jossain määrin ihmisiä hoidetaan myös levotyroksiinin ja trijodotyroniinin yhdistelmällä (T4+T3), pelkällä trijodotyroniinillä (T3) tai kuivatulla kilpirauhasella (NDT; yleisimmät tuotenimet Armour Thyroid, Erfa Thyroid). Jälkimmäiset hoitomuodot vaativat erityisluvan.

Monet potilasryhmät toteavat, että kaikki kilpirauhaspotilaat eivät pääse tavallisessa tyroksiinihoidossa oireistaan tehokkaasti eroon. Ajoittain syyksi pohditaan genetiikkaa tai sitä, että vajaatoiminnassa myös elimistössä tapahtuva kilpirauhashormonien aineenvaihdunta ei toimi asiallisesti. (Nakahara et al. 2005, McDermott 2012)

"Tuoreessa japanilaistutkimuksessa selvisi, että 30 prosentille tutkituista vajaatoimintapotilaista kehittyi vasta-aineita D2-entsyymiä kohtaan.

- Vasta-aine heikentää mahdollisesti D2:n toimintaa ja jossain kudoksissa voi olla T3:n vajausta kun potilas käyttää pelkkää T4-valmistetta [, toteaa lääkäri Seppo Junnila]" - Aamulehti (7.12.2014)


Eräässä tutkimuksessa tyroksiinilla hoidetuilla potilailla lepoaineenvaihdunta oli 7% alhaisempi kuin kilpirauhasterveillä kontrolleilla. (Martucci et al. 2013)

Kysymys kuuluukin: Voisiko jokin T3-hormonia sisältävistä lääkevaihtoehdoista mahdollisesti normalisoida vajaatoiminnan oireista kärsivän kehon toimintaa paremmin kuin pelkkä tyroksiinihoito?

Aiheesta on vaihteleva näyttöä. Joissakin tutkimuksissa T4+T3 -yhdistelmähoito tai NDT on tuonut selvää lisähyötyä potilaille(+), mutta monissa tutkimuksissa hyötyä ei kuitenkaan havaittu. Monissa tutkimuksissa useat koehenkilöt tosin kokivat yhdistelmähoidon T4-hoitoa mieluisammaksi(#) vaikka oireissa ei välttämättä havaittukaan eroa. Lisäksi joissakin tutkimuksissa T3:n lisääminen paransi kolesteroliarvoja(&), vaikka oireissa ei välttämättä havaittu eroa. Yhdessä vanhassa tutkimuksessa yhdistelmähoito koettiin merkittävästi T4-hoitoa huonommaksi(-). (Nygaard et al. 2009(+,#), Bunevicius et al. 1999(+,#), Bunevicius et al. 2002(+,#), Cooke et al. 1992(+), Solter&Solter 2012, Fadeyev et al. 2010(&), Celi et al. 2011(&), Hoang et al. 2013(#), Appelhof et al. 2005(#,&), Escobar-Morreale et al. 2005(#), Rodriguez et al. 2005(#), Slawik et al. 2007(+), Clyde et al. 2003, Walsh et al. 2003, Saravanan et al. 2005Sawka et al. 2003Regalbuto et al. 2007Valizadeh et al. 2009Smith et al. 1970(-), Pepper&Casanova-Romero 2014(#))

Mainituista tutkimuksista on tehty myös katsauksia, joiden pohjalta on tyypillisesti todettu, ettei yhdistelmähoitoa voida näytön perustella suosittaa ensisijaiseksi hoitomuodoksi. (Wiersinga et al. 2012) Niillä potilailla joilla levotyroksiini yksinään ei vie oireita pois, yhdistelmähoitokokeilua saatetaan kuitenkin suositella.

Näiden tutkimusten kesto oli tyypillisesti 6 kuukautta tai vähemmän. Olen hieman pohtinut erästä hyvin erilaisilla metodeilla toteutettua tutkimusta, jossa lääkitystä käytettiin yli 2 vuotta ja tulosten perusteella eläinperäinen lääkitys (NDT) oli kaikkien oireiden hoidossa huomattavasti tehokkaampi kuin T4-hoito. (Baisier et al. 2001pdf)

Mustat palkit kuvaavat oireiden yleisyyttä T4-lääkityksellä.
Valkoiset palkit kuvaavat oireiden yleisyyttä eläinperäisellä lääkityksellä.
(Baisier et al. 2001)
Tutkimuksessa potilaiden annos säädettiin oireiden ja virtsan T3-tasojen perusteella eikä normaalien laboratorio-arvojen pohjalta. Artikkelin teoriaosuudessa todetaan myös kiinnostavasti että vuorokausivirtsan vapaa T3-hormoni on hyödyllinen terveyden mittari. NDT:tä saaneilla potilailla tämä arvo oli moninkertainen T4:ää saaneisiin verrattuna.

Samanlaista tukea T3-sisältävien lääkitysten puolesta tarjoaa tietyssä mielessä Kilpirauhasliiton julkaisema 156 potilasta kattanut kysely, jossa selvitettiin sekä T4-lääkitystä että yhdistelmähoitoa saaneiden potilaiden kokemuksia molemmista lääkitysvaihtoehdoista. Tulokset olivat huomiota herättäviä, sillä potilaat kärsivät T4-hoidon aikana melkein kaikista oireista paljon enemmän kuin yhdistelmähoidon aikana. (Suvisaari 2014)
"Selvityksen perusteella vastaajien kokemat kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat keskimäärin vähentyneet selvästi trijodityroniinia sisältävän lääkityksen aikana edeltävään, ainoastaan tyroksiinia sisältävään lääkitykseen verrattuna."

On tietysti ristiriitaista, että toisissa tutkimuksissa yhdistelmähoidosta on hyötyä, mutta toisissa ei. Lowe (2006) tulkitsee asian niin, että kyse ei ole sattumasta vaan metodien eroavaisuuksista: T3-hormonia sisältävät yhdistelmähoidot voisivat olla usein parempia kuin T4-hoidot, mutta tämä hoitoteho ei ilmene korvausterapiassa jossa pyritään palauttamaan hormonitasot (erit. TSH) normaaleiksi, vaan sen sijaan lääkityksen määrä pitäisi säätää muiden mittarien kuten esimerkiksi potilaan perusaineenvaihdunnan tason tai voinnin mukaan. Jos tarkastelemme myönteisimpiä kilpirauhasterapiaan liittyviä tuloksia, lääkityksen määrää ei ole säädetty TSH-arvoa silmälläpitäen vaan ensisijaisesti potilaan oireiden mukaan, jolloin lääkemäärä on usein alentanut TSH:n hyvin alas. (Lowe 2006Fraser et al. 1986)

Muutamia yllä mainittuja tutkimuksia on kritisoitu siitä, että potilaiden TSH-tasot ovat olleet hoitoryhmissä eri. Joissakin tutkimuksissa yhdistelmähoidettujen TSH on ollut korkeampi kuin tavanomaisesti hoidetuilla potilailla, ja joissakin toisin päin. Tämän on ottanut esille ainakin Birte Nygaard, jonka omassa tutkimuksessa TSH säilyi samalla tasolla molemmissa ryhmissä ja yhdistelmähoito yhdistyi selkeästi parempaan hoitotulokseen kuin T4-hoito. En henkilökohtaisesti osaa sanoa, kuinka merkittävä tämä asia on kokonaiskuvan kannalta. (Saravanan et al. 2005, Appelhof et al. 2005, Walsh et al. 2003, Nygaard et al. 2009)

T3-hormonia koskevissa tutkimuksissa merkitystä saattaa olla myös sillä, annosteleeko puoliintumisajaltaan lyhyen T3-lääkkeen kerran päivässä vai useammin. (Abdalla&Bianco 2014)

Yksi mahdollinen syy TSH:ta reilusti alentavien hormoniannosten mahdolliselle hyödyllisyydelle on se, että TSH itsessään saattaa olla jossain määrin haitaksi, esimerkiksi aiheuttamalla matala-asteista tulehdusta. Kilpirauhasen tulehduksen etenemistä vajaatoiminnaksi voidaan estää tyroksiinilla, ja yksi selitysmekanismi tälle on se, että TSH:n kilpirauhasta stimuloiva vaikutus voi aiheuttaa joillakin ko. kudoksen tulehtumista. (Dardano 2007Gavin et al. 2008, Padberg et al. 2001, Takasu et al. 1992Aksoy et al. 2005Romaldini et al. 1996Schumm-Draeger et al. 1996, Reinhardt et al. 1988Braga et al. 2001, Gagnon et al. 2014Ericson et al. 1972)

Eläinperäinen NDT-lääkitys eroaa synteettisestä lääkityksestä mm. siten, että hormonit eivät ilmeisesti ole vapaana vaan tyreoglobuliiniin sitoutuneita. Lisäksi se sisältää myös muita biologisesti aktiivisia yhdisteitä kuten rottakokeissa mm. rasvamaksan ja kolesteroliongelmien hoidossa hyödylliseksi osoittautuneita dijodotyroniineja (T2) sekä kalsitoniinia joka sekin on joissakin eläinkokeissa suojannut kolesterolin haitoilta ja parantanut koe-eläinten sokeriaineenvaihduntaa. (Moreno et al. 2011Mollica et al. 2009, Lombardi et al. 2009, Lanni et al. 2005Lanni et al. 1998, Lanni et al. 1992 & Feigh et al. 2013, Robert et al. 1982)

On myös tutkimusta pelkän T3-hormonin käytöstä (T3-monoterapia). Vuonna 1957 Joseph H. Morton raportoi, että osalla ihmisistä kilpirauhanen toimii normaalisti, mutta silti heillä on vajaatoimintaan liitettäviä oireita ja usein alentunut perusaineenvaihdunnan taso. Hän raportoi T3-lääkityksen auttaneen 90 prosenttia potilaista (46/51), joilla oli erinäisiä oireita. Jälkeenpäin mm. E. Denis Wilson ja John C. Lowe ovat raportoineet samansuuntaisista kokemuksista. (Morton 1957, Wilson 2012) Aiheesta on kuitenkin julkaistu myös ristiriitaisia havaintoja.

Lowe raportoi, että T3 on suprafysiologisina annoksina tehokas ja turvallinen hoito fibromyalgiaan, myös kilpirauhasterveillä (euthyroid) potilailla. Celin tutkimuksessa kilpirauhasen vajaatoimintapotilaiden T4-lääkityksen korvaaminen T3-lääkityksellä vaikutti myönteisesti koehenkilöiden painoon ja kolesteroliarvoihin. T3-lääkitykseen liittyen on julkaistu joitakin myönteisiä tutkimustuloksia mm. astman, masennuksen ja tiettyjen kaksisuuntaisen mielialahäiriön alatyyppien hoidossa. Masennuksen osalta nollatuloksia on kuitenkin enemmän kuin myönteisiä tuloksia. (Lowe et al. 1996, Lowe et al. 1997, Lowe et al. 1998Celi et al. 2011adbel Khalek et al. 1991, Kelly&Lieberman 2009, Posternak et al. 2008, Iosifescu et al. 2005Goodwin et al. 1982)

T3:a sisältävien valmisteiden lääkinnällisestä käytöstä puhuttaessa usein nostetaan esille hoidon potentiaalinen vaarallisuus johtuen sivuvaikutuksista, mutta ainakaan näkemissäni pienissä tutkimusaineistoissa selkeää yhteyttä mm. kuolleisuuteen, luunmurtumiin tai eteisvärinään ei ole havaittu. (Soto-Pedre&Leese 2015, Leese et al. 2016) Toisaalta Suomessa on uutisoitu, että joukko T3-monoterapialla hoidettuja potilaita olisi joutunut akuuttiin sairaalahoitoon, joten hoitoon saattaa kuitenkin liittyä yllättäviä riskejä, varsinkin mikäli se toteutetaan varomattomasti.

Yleisestikin olen kuullut monien lääketieteen asiantuntijoiden varoittelevan tavallista korkeammista kilpirauhashormonien annoksista, sillä heidän mielestään se on vaarallista ja voi johtaa liikatoiminnan oireisiin. Tutkimusnäyttö näyttää kuitenkin viittaavan siihen, että liikatoiminta ja hormonivalmisteen runsas syöminen eivät ole vertailukelpoisia tilanteita - hormonivalmisteen käyttö näyttäisi olevan huomattavasti turvallisempaa kuin liikatoimintaan sairastuminen. (Kelly et al. 2016)

Kilpirauhashoitojen eroista on myös paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa (myös suomeksi). Olen moneen otteeseen yllättynyt siitä, kuinka monet potilaat kertovat hyötyneensä valtavasti T4+T3 -yhdistelmähoidosta verrattuna pelkkään T4-lääkitykseen. Useilla näistä TSH-arvo on sopivalla hoitoannoksella selvästi alle viitearvojen.

Osion lopuksi vielä otteita Helsingin yliopiston yleislääketieteen ja perusterveydenhuollon osaston kurssin Endokrinologiaa ja diabetologiaa yleislääkäreille materiaaleista. Diat ovat endokrinologi Vesa Ilvesmäen luennolta Kilpirauhasen toimintahäiriöt (27.3.2015).









11. Mikä aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa ja alentunutta perusaineenvaihduntaa: Mahdollisten syiden pohdintaa

Kilpirauhashormonien toiminta tuntuu olevan yhteydessä hyvin moneen elimistön prosessiin, joten en henkilökohtaisesti pidä täysin mahdottomana että monilla ihmisillä häiriintynyt hormonitoiminta saataisiin taitavasti suunniteltujen ruokavalio- ja elämäntapamuutoksien avulla toimimaan hyvin ilman hormonikorvausta. Seuraavaksi esittelen lyhyesti muutamia mahdollisia syitä, jotka saattaisivat osittain selittää kilpirauhasoireiden ja sydäntaudin yleisyyttä väestötasolla.


11.1. Puutostilat: jodi, seleeni, ym.

Jodin puutos on hyvin tunnettu kilpirauhasen vajaatoiminnan ja struuman syy. Suomessakin oli hyvin paljon struumaa vielä 1950-luvulla jodinpuutteen vuoksi, mutta jodin saanti on noussut näistä ajoista ja täten sen puutteesta johtuvat ongelmatkin ovat vähentyneet. (Lamberg 1986, Lamberg 2003)

Seleeni on toinen kilpirauhasaineenvaihduntaan liittyvä hivenaine, jonka puute voi aiheuttaa ongelmia. Kolesteroliruokituilla jäniksillä E-vitamiinin ja seleenin yhdistelmä suojaa ateroskleroosilta tehokkaammin kuin pelkkä E-vitamiini. (Schwenke&Behr 1998) Suomen maaperä sisältää poikkeuksellisen vähän seleeniä, mutta vuonna 1978 Suomeen alettiin tuoda runsasseleenistä vehnää ja vuonna 1984 seleeniä alettiin lisätä lannoitteisiin. (Arthur 2003Hoption Cann 2006)

Olen miettinyt, että jodin ja seleenin lisäykset saattaisivat osittain selittää Pohjois-Karjala -projektissa havaittuja vähennyksiä sydäntaudissa, ja oikeastaan sitäkin miksi Itä-Suomessa kärsittiin enemmän sydäntaudista. Aiheeseen liittyy myös muita kiinnostavia vaihtoehtoselityksiä kuten esim ravintorasvojen transrasvapitoisuuden muutokset.

Paavo Roinen tutkimusryhmä julkisti vuonna 1958, että rasvan kulutuksessa ei ollut kovin merkittäviä eroja idän ja lännen välillä, mutta jodia saatiin idässä vähemmän*****. Lisäksi Erkki Häsänen on havainnut huomattavan negatiivisen korrelaation eri kaupunkien jodipitoisuuden ja sydäntaudin välillä. (Roine et al. 1958Häsänen 1970)

Aiheeseen liittyy kuitenkin tulkintavaikeuksia, sillä Paul Bastenie yhdessä muun muassa Ancel Keysin kanssa havaitsi Itä-Suomen asukkailla olevan veressä tavallista enemmän proteiiniin sitoutunutta jodia. Myöhemmin kyseessä havaittiin olevan kohonneet kilpirauhashormonitasot. On siis mahdollista, että jodin puutoksen haitallisuus ilmenee muilla mekanismeilla kuin kilpirauhashormonien kautta. Tuoreessa marokkolaistutkimuksessa jodilisä alensi kohtalaisesta jodinpuutoksesta kärsivien naisten kilpirauhashormonin (FT3) tasoa, mutta silti LDL-kolesterolitaso aleni 19%. (Bastenie et al. 1977Hoption Cann 2006Lamberg et al. 1981Starr 1978, Herter-Aeberli et al. 2015)

Myös esimeriksi kupari liittyy kilpirauhashormonien toimintaan, ja kuparin puute näyttää aiheuttavan sydänongelmia. Kolesteroliruokituilla jäniksillä kupari ja sinkki vähentävät kolesteroliruokinnan aiheuttamia ongelmia. (Alissa et al. 2004) Lisäksi raudan puute (matalat ferritiinitasot) saattaa aiheuttaa ongelmia, mutta toisaalta ylimääräinen rauta ei ole aina hyväksi ja hemokromatoosigeenit (raudankertymätauti) voivat aiheuttaa kilpirauhasongelmia aiheuttamalla elimistöön rautaylimäärän. (Dillman et al. 1980, Verdon et al. 2003Edwards et al. 1983)

Ravitsemuksen ja kilpirauhasterveyden välillä on paljon enemmänkin yhteyksiä, mutta niitä ei käsitellä tässä artikkelissa enempää. Yleisesti ottaen puutostilat voivat selittää kilpirauhasongelmien yleisyyttä, mutta en tiedä kuinka suuresti. Mahdollisesti hyvinkin paljon.



11.2. Stressi

Stressin on havaittu useissa tutkimuksissa olevan yhteydessä terveysongelmiin. Terveysbloggaajana tunnettu Chris Kresser on kirjoittanut mekanismeista, joilla stressi voi heikentää kilpirauhashormonien toimintaa. (Cremaschi et al. 2000)

Robert Sapolskyn kirja Why Zebras
Don't Get Ulcers käsittelee
stressin ja kroonisten sairauksien
yhteyksiä. 

11.3. Endotoksemia, infektiot ja tulehdus

Gram-negatiivisten suolistobakteerien lipopolysakkaridikuorien (LPS) pääsyä verenkiertoon kutsutaan endotoksemiaksi. Tunnetuimpia endotoksemian aiheuttamia ongelmia ovat mm. verenmyrkytys ja maksakirroosi, mutta Robert McLeod on kirjoittanut blogissaan melko hyvin siitä, että endotoksemia voi häiritä kilpirauhashormonien toimintaa, johtaen mm. T3-tasojen alenemiseen ja rT3-tasojen kohoamiseen. Rottakokeissa kilpirauhashormonikorvaus on suojannut endotoksemian/verenmyrkytyksen haitoilta. (van der Poll et al. 1999Yildizdas et al. 2004, Inan et al. 2003)

Lisäksi tiedämme, että endotoksemia ei ole yhteydessä vain muuttuneisiin kilpirauhashormonitasoihin vaan myös itse sydäntautiin. Paksusuolen tulehdussairauksiin liittyvä merkittävästi kohonnut sydäntautiriski saattaa myös osittain selittyä endotoksemialla. (Wiedermann et al. 1999, Yarur et al. 2011, Gardiner et al. 1995)

Viime aikoina kovia rasvoja on syyllistetty TLR-4 -aktivaatiosta joka lienee seurausta pitkäketjuisten rasvojen kylomikroneja vaativasta imeytymisestä ja siihen liittyvästä pienimuotoisesta endotoksemiasta. Luulen kuitenkin että meta-analyysien näyttäessä kovat rasvat melko turvallisina energianlähteinä tähän endotoksemiayhteyteen ei tulisi välttämättä suhtautua kovin yksisilmäisestä näkökulmasta.

Lisäksi, mikäli TLR-4 -aktivaatio on keskeinen kovien rasvojen mahdollisia haittoja aiheuttava mekanismi, niin sittenhän kova rasva voi olla tietyissä ravintokonteksteissa myös harmitonta tai jopa hyödyllistä. Esimerkiksi appelsiinimehu näyttäisi estävän rasvan aiheuttamaa endotoksemiaa. (Ghanim et al. 2010) Joissakin jyrsijätutkimuksissa tietyt kovat rasvat estivät alkoholin aiheuttamaa rasvamaksaa vähentämällä endotoksemiaa. (Nanji et al. 1997Nanji et al. 2001, Nanji et al. 1989, Kirpich et al. 2012, Kirpich et al. 2013You et al. 2005, Li et al. 2013, Ronis et al. 2004Romestaing et al. 2007)

Tämän lisäksi olen miettinyt, voisiko myös karppaus estää pitkäketjuisen kovan rasvan aiheuttamaa endotoksemiaa tai sen vaikutuksia. En ole vielä yrittänyt etsiä tutkimuksia aiheesta. Mikäli kovan rasvan haitallisuus sattuu perustumaan nimenomaan sen tietyissä konteksteissa aiheuttamaan endotoksemiaan ja siitä johtuvaan LDL-reseptorin puutteelliseen toimintaan, niin sitten on syytä pohtia myös sitä, voisiko tietyissä konteksteissa pehmeiden rasvojen suosiminen olla huonosti perusteltua. Etenkin monityydyttymättömät rasvat ovat ainakin hapettumisherkempiä ja tämä voinee joissakin tilanteissa olla ongelmallista.******

Toinen potentiaalinen ravintoperäisen endotoksemian aiheuttaja on fruktoosi eli hedelmäsokeri. Näyttää kuitenkin siltä että eniten ongelmaa tuottaa runsas määrä puhdistettua fruktoosia, mutta maltillinen määrä sakkaroosia tai hedelmiä/hedelmämehuja ei luultavasti ole samalla tavalla haitaksi. Yllä todettiinkin jo, että appelsiinimehu estää aterian jälkeistä endotoksemiaa. Ainakin osittain fruktoosin endotoksemiaa lisäävä vaikutus selittyy ohutsuolen bakteerien liikakasvulla ja suolen lisääntyneellä läpäisevyydellä. (Stanhope et al. 2009, Kavanagh et al. 2013Bergheim et al. 2008Spruss et al. 2012, Yilmaz 2012, Chesta et al. 1991, Shanab et al. 2011, Miele et al. 2009, Gibson et al. 2007)

Ravinnon endotoksemialta suojaavat ilmeisesti lukuisat antioksidanttiyhdisteet sekä ainakin koliini ja glysiini, joista jälkimmäisten hyödyllisyys saattaisi olla osaperuste sisällyttää sekaruokavalioon myös eläimen vähemmän suosittuja ruhonosia (runsaskoliininen maksa sekä kollageenipitoiset nahkat, rustot ja luut). Kahvin kulutus yhdistyy huomattavasti alentuneeseen maksakirroosin riskiin, mutta kahvin vaikutusta endotoksemiaan ei ole vielä tutkittu. Myös B6-vitamiini injektiona suojasi hiiriä endotoksemian aiheuttamalta kuolleisuudelta. (Rivera et al. 1998, Yilmaz et al. 2005, Ilcol et al. 2009, Ilcol et al. 2005Tvarijonaviciute et al. 2012, Eastin et al. 1997 & Zhong et al. 2003, Yin et al. 1998Ikejima et al. 1996Xu et al. 2008, Wang et al. 2013 & Gallus et al. 2002, Klatsky et al. 2006 & Zhang 2016)

Ja mitä tulee infektioihin, vasta-aineet tietyille taudinaiheuttajille (C. pneumoniae, Epstein-Barr virus, herpes simplex virus 2...) korreloivat melko vahvasti valtimonkovettumataudin kanssa. (Espinola-Klein et al. 2002, Rupprecht et al. 2001Taylor-Robinson&Thomas 2000)

Monet stressiin ja tulehdukseen liittyvät sytokiinit, proteiinikompleksit ja muut molekyylit voivat myös vaikuttaa haitallisesti kilpirauhashormonien pitoisuuksiin, mutta en tiedä minkä verran elimistön itse tuottamilla pitoisuuksilla on merkitystä tässä. (Westgren et al. 1977, Duick&Wahner 1979Stouthard et al. 1994Corssmit et al. 1995, Nagaya et al. 2000, van der Poll et al. 1990)



11.4. Punaisen valon ja lähi-infrapunan puute

Olen maininnut toisessa kirjoituksessani, että punainen valo ja lähi-infrapuna parantavat kudosten aineenvaihduntaa ja vähentävät elimistön tulehdustasoja, mahdollisesti vaikuttamalla soluhengitysentsyymi sytokromioksidaasiin ja sitä kautta muihin solun toimintoihin.

Kymmenissä kliinisissä ihmistutkimuksissa on näytetty että lähi-infrapuna voisi auttaa hyvin monenlaisiin sairauksiin. Erinomaisia alustavia tuloksia on saatu mm. kilpirauhasen vajaatoiminnan, fibromyalgian, nivelrikon ja silmänpohjan ikärappeuman kohdalla. Kahdessa tutkimuksessa 47% kilpirauhaspotilaista pystyi jättämään lähi-infrapunahoidon myötä lääkityksen pois. (Höfling et al. 2010Höfling et al. 2013) Venäläistutkimuksessa (Kovalyova 2002) diabeetikkopotilaiden kokonaiskolesteroliarvot laskivat laserhoidon avulla yhdessä kuukaudessa arvosta 7.98 arvoon 5.31. Lisäksi kolesteroliruokituilla jäniksillä polarisoitu valo suojasi sydäntaudilta paremmin kuin statiinilääke. (Park et al. 2012)

Koska runsaampi lähi-infrapunan saanti näyttää auttavan tehokkaasti erilaisiin sairauksiin, on syytä pohtia, voisiko sen puutteellinen saanti olla tärkeä syy joidenkin sairauksien taustalla. Lähi-infrapunan parhaita lähteitä ovat mm. auringonvalo, hehkulamput, lämpölamput ja halogeenilamput, joskin tutkimuksissa on käytetty lähinnä monokromaattista laser- tai LED-valoa.





12. Perinteisen kilpirauhashoidon muut mahdolliset hyödyt

Barnes julkaisi vuonna 1976 kirjan nimeltä Hypothyroidism: The Unsuspected Illness. Kirjassaan hän käy läpi kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita, jotka hänen kokemuksensa mukaan usein helpottuivat tai paranivat perinteisellä kilpirauhaslääkityksellä. Tähän listaan kuuluivat muun muassa väsymys, migreeni, mielenterveysongelmat, toistuvat infektiot, hypoglykemia, akne ja diabeteksen sivuoireet.

Tämän artikkelin lopussa on ylimääräisiä tutkimusviitteitä, joissa muun muassa käsitellään muita kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyviä ongelmia, jotka voivat parantua sopivalla kilpirauhaslääkityksellä. Lisäksi Broda Barnesin ja Mark Starrin kirjat aiheesta voivat olla mielenkiintoista luettavaa.






13. Loppusanat

Perinteistä eläinperäistä kilpirauhaslääkitystä (NDT) on tutkittu joitakin kertoja sydäntaudin ehkäisylääkkeenä ihmisillä, joista suuri osa on ollut veritestien mukaan kilpirauhasterveitä. Tulokset ovat poikkeuksetta olleet hyvin myönteisiä ja kokeissa havaittu sydänkuolleisuus on ollut tyypillisesti keskimäärin alle neljäsosan "normaalista". Paras teho on saavutettu niillä ihmisillä, joilla ei tutkimusajan alkaessa ollut oireilevaa sydäntautia.

Tietyt valtavirtaideoista poikkeavat tutkimustulokset herättävät kysymyksiä kilpirauhasongelmien diagnosointiin ja lääkitsemiseen liittyen. Nykyisin suosiossa olevat laboratoriotutkimukset eivät tunnista kaikkia ihmisiä joilla on kilpirauhasen vajaatoiminnan oirekuva, joten jotkut muut testit (heräämisruumiinlämpö, oireet, BMR, kokonaiskolesteroli) saattaisivat olla hyödyksi diagnosoinnissa. On myös syytä epäillä, että eläinperäinen lääkitys voisi tietyssä kontekstissa olla käytännöllisempi lääke kuin synteettinen levotyroksiini (T4) ja että optimaalinen hoitoteho saattaa joissakin tapauksissa edellyttää TSH:n alenemista viitearvojen alapuolelle.

Tässä artikkelissa kuvailtuja tutkimuksia ei näe usein viitattuna akateemisessa kirjallisuudessa. Syy lienee se, että näissä vanhoissa tutkimuksissa metodit ovat olleet jossakin määrin puutteelliset verrattuna nykyajan satunnaistettuihin, kontrolloituihin tutkimuksiin (RCT-kultastandardi). Saattaa myös olla, että kilpirauhashormonien mahdollinen hyödyllisyys kyseenalaistataan niiden oletetun vaarallisuuden vuoksi.

Toivottavaa olisi, että vanhaa tutkimusketjua sydäntaudin ehkäisystä kilpirauhashormoneilla jatkettaisiin vielä lähitulevaisuudessa. Tähänastiset tulokset ovat hyvin lupaavia, ja lisäksi on mahdollista että kilpirauhashormoneista olisi hyötyä myös muihin hoitoaiheisiin, joita kuvaillaan mm. Broda Barnesin, Mark Starrin ja John C. Lowen aihetta käsittelevissä kirjoissa.


Saattaa olla, että artikkelissa esitetty hypoteesi vielä
 laajenee ajan kanssa. Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta
 on ollut hyvin kiintoisaa lukea tähän asti. :--)
Kuva on Viikin kampuskirjastosta, jossa kävin
hakemassa Paul Starrin katsauksen aiheesta.






Lisämerkinnät

* Jätin Mozaffarianin analyysin mainitsematta, sillä sitä on kritisoitu kirsikanpoiminnastaja siinä tosiaan näyttäisi olevan merkittäviä ongelmia tutkimusten valikoinnissa. Siksi viittaan artikkelissani vain Hooperin, Ramsdenin ja Skeaff&Millerin analyyseihin tässä kontekstissa. (Mozaffarian et al. 2010)

Epidemiologisissa tutkimuksissa on saatu lievää myönteistä näyttöä pehmeiden rasvojen suosimisen puolesta. (Mente et al. 2009Jakobsen et al. 2009) Toisaalta myös päinvastaisia yhteyksiä havaittu. (Skeaff&Miller 2009) Suosin kuitenkin artikkelissani kokeellisia tutkimuksia epidemiologisen näytön sjaan.

** Hapettunut LDL (ox-LDL) näyttäisi olevan sydäntaudin osalta poikkeuksellisen pätevä riskimarkkeri ja yleisesti ottaen parempi kuin perinteiset markkerit (ikä, kokonaiskolesteroli, HDL, verenpaine, diabetes, tupakointi). Tämä näyttää olevan ihan luonnollista siitä syystä, että immuunisolut hajottavat pääsääntöisesti juuri hapettunutta LDL:ää. (Holvoet et al. 2011Meisinger et al. 2005Chris Masterjohnin sydäntautiluento, Chris Masterjohnin kolesteroliesseeSata&Walsh 1998Henriksen et al. 1983, Steinbrecher et al. 1984, Watson et al. 1997, Nagy et al. 1998)

*** Olen pohtinut, voisiko tämä havainto kolesteroliruokinnan kilpirauhashormonien tarvetta lisäävästä vaikutuksesta yhdistettynä Eatonin havaintoon diabeetikkopotilaiden kilpirauhashormoniongelmista ja Islamin ja kumppaneiden havaintoon diabeetikkojen alentuneista FT3-arvoista selittää miksi joissakin tutkimuksissa kananmunien syönnin on havaittu korreloivan sydäntaudin kanssa diabeetikoilla mutta ei terveellä väestöllä. (Rong et al. 2013, Islam et al. 2008)

**** Monilla kilpirauhashoidosta hyötyvillä riittävä annostus laskee TSH-arvon hyvin alas. (Fraser et al. 1986)

***** Absoluuttiset erot olivat vain 11-16µg vuodenajasta riippuen, mutta tällaiset suuruuserot saattavat olla fysiologisesti hyvinkin merkittäviä jodin kokonaissaannin ollessa keskimäärin vaivaiset 51-71µg vuodenajasta riippuen.

****** Vaikka monityydyttymättömät rasvat (PUFA) voivatkin alentaa LDL-tasoja, niin joissakin tutkimuksissa on havaittu samaan aikaan myös LDL:n hapettumisen lisääntymistä. Samanlaista ongelmallista vaikutusta ei näyttäisi kuitenkaan olevan runsaasti MUFAa sisältävillä kasvirasvoilla. Lisäksi ainakin kasviöljyjen fenoliyhdisteillä ja E-vitamiinilla saattaa olla LDL:ää suojaavia vaikutuksia. (Mata et al. 1996Mata et al. 1997Schwab et al. 1998Palomäki et al. 2010Kratz et al. 2002Cicerale et al. 2010)






Lisämateriaali I: Ylimääräisiä sitaatteja tutkimusartikkeleista (useimmat liittyvät joko kilpirauhasjuttuihin tai sydäntautiin)


1916: Bailey CH: Atheroma and other lesions produced in rabbits by cholesterol feeding. "Enlargement of the adrenals has been noted by several of the previously mentioned investigators and also by Rothschild (25), who reports experiments on the relationship of the adrenals to cholesterol metabolism and hypercholesterinemia. Enlargement of the adrenals appears to be a consistent finding, having been present in all rabbits except Nos. 2 and 3. In Rabbits 5 and 14 these organs were about four times the normal size."

1929: Swaim LT: Chronic arthritis: Further metabolism studies "In 200 cases of chronic arthritis there was an abnormal metabolic rate in 39 per cent; 20 per cent were minus and 19 per cent plus. [...] An interesting drop in metabolic rate was noted in some cases after the administration of thyroid extract, with an improvement in the stability and regularity of the graphic metabolic chart."

1935: Turner&Bidwell: Further observations on the blood cholesterol of rabbits in relation to atherosclerosis. "In thyroidectomized rabbits fed cholesterol and potassium iodide, both thyroid and thyroxin delayed but did not prevent a rise in blood cholesterol. Even with the hypercholesterolemia in these animals, however, the incidence of atherosclerosis was low." "Page and Bernhard (4) also found that rabbits fed cholesterol and an organic iodide developed an average plasma cholesterol higher than those fed cholesterol alone. The animals given iodide, however, were largely protected from atherosclerosis"

1937: Litzenberg JC: The endocrines in relation to sterility and abortion "Since 1922 I have studied the relation of the basal metabolic rate to sterility, abortions and menstrual disturbances. In our first small series of sixty-nine consecutive women, in whom no other evidence of myxedema was present, 50 per cent had a low basal rate; adding those who had conceived but aborted, the figure was 56 per cent. Carefully supervised thyroid medication resulted in 33.3 per cent conception, 14 per cent of whom aborted. [...] Haines and Mussey of the Mayo Clinic confirmed our thyroid treatment of functional menstrual disturbances, saying: "Because of a desire to determine the effectiveness of thyroid medication alone, in the treatment of certain menstrual disturbances, no patient received any other treatment. All were definitely improved; amenorrhea, 72 per cent; oligomenorrhea, 55 per cent; menorrhagia, 73 per cent, and general health, 75 per cent.""

1938: Turner et al: The role of the thyroid in the regulation of the cholesterol of rabbits.

1939: Foster&Thornton: Thyroid in the treatment of menstrual irregularities "Fifty patients with ages ranging from 16 to 34 years were seen because of dysmenorrhea, oligomenorrhea, amonerrhea, metrorrhagia and menorrhagia. All were apparently healthy individuals with normal pelvic findings. These patients had B.M.R. ranging from -1 to -33 with an average of -15. All were treated with desiccated thyroid. Of 25 cases of dysmenorrhea 17 had complete relief, 5 partial, and 3 no relief. Of 17 individuals with an oligomenorrhea all had complete relief. Of 4 patients with amenorrhea lasting from 8 months to 4 years only one had relief of her symptoms. Among 13 patients with metrorrhagia 12 had complete relief and of 7 with a menorrhagia 6 had complete relief."

1939: Wharton GK: Unrecognized hypothyroidism "Many patients who could be helped by thyroid therapy are not recognized as hypothyroid. Standard textbooks subdivide hypothyroidism into myxcedema and cretinism, and refer to the basal metabolic rate as the significant diagnostic criterion. However, there are other important manifestations of hypothyroidism and methods of investigation based upon recent advances in the knowledge of the physiology of this gland. Endocrine factors are important in migraine, arthritis, acne vulgaris, hypertension, fatigue, growth and sexual disturbances, as these cases show."

1942: Barnes BO: Basal temperature versus basal metabolism. "The blood cholesterol has been extensively used by some investigators but has been found useless in the present study. Since most of the present observations were carried out on college students, the failure of a correlation between metabolic rate and cholesterol content of the blood may be due to the age of the patient. Further work would be necessary to prove this point. The pulse rate has been suggested by some authors, but in college students many rapid pulses have slowed down on thyroid therapy."

"The therapeutic results would leave no doubt in the mind of the physician or the patient that what had appeared to be a classic hyperthyroid syndrome was in reality hypothyroid in causation. The body temperature was the only criterion on which a correct diagnosis might have been made. That such cases are not rare is indicated by 6 additional cases that I have observed during the past twelve months. In 5 of these an operation had been performed, and  the subsequent history left no doubt of a mistaken diagnosis." [Barnesin mukaan kilpirauhasen vajaatoiminnassa on ajoittain liikatoimintaan viittaavia oireita, jolloin vajaatoiminta saatetaan diagnosoida esimerkiksi perusaineenvaihduntatestin perusteella liikatoiminnaksi, mikä johtaa turhiin leikkaustoimenpiteisiin ym...]

1946: Popják G: The effect of feeding cholesterol without fat on the plasma-lipids of the rabbit. The role of cholesterol in fat metabolism. "During prolonged cholesterol feeding all plasma-lipids show a progressive increase." "During the administration of cholesterol the iodine value of the phospholipid fatty acids decreased markedly, i.e. these phospholipids contained more saturated fatty acids than before the experiment.[...] There appears to be a selective 'secretion' into the blood by the liver of the phospholipids containing the more saturated fatty acids."

1947: Barnes BO: Headache; etiology and treatment. "Practically all cases presented evidence of thyroid deficiency, and hence, were treated with thyroid extract. Within thirty days after medication was started, a marked decrease in both frequency and severity has been the rule. Many cases of migraine have been completely relieved"

1949: Kirk et al. The correlation between thyroid function and the incidence of arteriosclerosis. [Kirjoittajat eivät havainneet muuten kovin vahvoja korrelaatioita seerumin proteiiniin sitoutuneen jodin ja sydäntaudin välillä, paitsi että matala perusaineenvaihdunta korreloi perifeerisen ateroskleroosin kanssa melko hyvin. "The findings suggest an influence of the thyroid gland on the development of medial arteriosclerosis in human subjects."]

Barnes BO: The treatment of menstrual disorders in general practice. [Barnesin kirjasta: "In 1949, I published a report on 143 women with menstrual disorders whom I had seen in my practice and for whom, after taking a thorough history and carrying out a complete physical examination including examination of the pelvis, I had prescribed thyroid therapy. These were women without evidence of fibroids, ovarian cysts, or any other organic disease. In some, basal metabolism test indicated thyroid deficiency; in others, the basal temperature test was used.

Forty-eight of the women suffered from menstrual cramps. Only five failed to get some relief from thyroid therapy; thirty-five experienced complete relief.

Forty-five of the women had irregular cycles. Forty-three benefited, with the cycles becoming completely regular in forty-one.

Fifty women suffered from excessive bleeding. Two failed to benefit; two improved somewhat; forty-six resumed periods with normal flow."]


1950: Kountz WB: Vascular degeneration in hypothyroidism. [Kirjoittaja kuvailee kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyviä verisuonimuutoksia. Artikkelissa on kuvia eri kudoksista. Sisältö on liian hankalaa allekirjoittaneelle, mutta histologiaa osaavia tämä saattaa kiinnostaa. "This work reveals that hypothyroidism and its associated metabolic deficiency in man may lead to advanced degeneration of the blood vessels when present over an extended period"]

1951: Herbut et al: The effect of hepbisul (heptyl aldehyde-sodium bisulfite addition compound) and thyroxin on Walker rat carcinoma 256. "Hepbisul and natural [levo]thyroxin were administered subcutaneously to Sprague-Dawley rats bearing the Walker rat carcinoma 256. Of the 108 animals treated, 27 showed complete regression of the tumors and 12 others showed a favorable histologic response." "Hepbisul and synthetic  [dextro]thyroxin resulted in a favorable response in 2 of 50 animals treated or a total of 4 per cent. The cause of this discrepancy is unknown."

1953: Fang&Reyes: Thyroid extract in the management of hypertension. ["Fang and Reyes reported successful results in the treatment of 50 cases of hypertension. All received a uniform dose of thyroid gr.3 [180mg]. They were the first to report a coincident fall in the pulse rate in the majority of the cases successfully treated (68%)."]

Barnes BO: Etiology and treatment of lowered resistance to upper respiratory infections. "During the past 11 years over 150 patients susceptible to respiratory infections have been treated with thyroid, with gratifying results. In addition to feeling better, their incidence of colds and sore throats has been reduced to normal."

1954: J. G. C. Spencer: The Influence of the Thyroid in Malignant Disease "A higher death rate from cancer was shown to exist in two Swedish counties, Kopparberg and Gefleborg[...] Those two counties (...) were found to have a higher incidence of goitre as compared with the rest of the country."

"The association of goitre and malignant disease in the post-mortem room was strikingly illustrated by analysis of 1000 post mortems at the Middlesex Hospital (Stocks, 1924) [...] The final result of the survey showed that thyroid anomalities occurred in 18.7 per cent of 500 persons dying of cancer and only in 3.9 per cent of 500 persons dying of conditions other than cancer." "The presence of excess of thyroxine in the tissues appears to be prejudicial to the successful grafting of tumours from one mouse to another."

"In an attempt to explain how this change in tissue is effective we are left with several possibilities : (a) That thyroxine encourages normal physiological tissue respiration rather than the so-called anaerobic type which appears to be the one demonstrable biochemical difference between normal and neoplastic tissue (Greenstein, 1947)"

Eaton CD: Co-existence of hypothyroidism with diabetes mellitus. [Yritän vielä löytää tämän artikkelin jostakin, mutta toistaiseksi turvaudun sekundaarilähteisiin:

Barnes1976: "[...]when he sought to determine the incidence of hypothyroidism in diabetic patients by means of the basal metabolic rate, he found that even though that test is not very sensitive and may miss many cases of low thyroid function, it established that hypothyroidism was frequent in diabetics, more so than in the nondiabetic population. When he then began administration of thyroid in small, physiological doses to his hypothyroid diabetic patients, he found that the thyroid had no influence on the diabetes. [...] But there were other marked changes in his patients [...] They lost their fatigue, their skin problems, and other symptoms of thyroid deficiency which had not been controlled by the control of the diabetes. Their susceptibility to infections decreased greatly.

Dr. Eaton also noted that there were fewer problems with thromboses, or blood clots, in the arteries, which he correctly interpreted as being due to improved circulation and less pooling and stagnation of blood. And he also noted that, as the result of increased circulation in the extremeties, there was less gangrene even in those with arteriosclerosis."]

Starr1978: "Eaton (1954) made a brief report of a very large clinical experience with this therapy. Several hundred diabetics given thyroid with no effect on diabetic control experienced improved circulation, increased redness, reduced infection and arterial thrombosis, and reduced incidence of gangrene."


1955: Feinblatt et al: Treatment of arteriosclerosis and vague abdominal distress with niacinamide hydroiodide, without side-effects. [Feinblatt et al. [83], in a series of 59 arteriosclerosis patients, reported a reduction in dizziness (71%), headache (61%), disturbed orientation (50%), and fatigue (41%). Subjects were given both iodine and niacinamide.]

1958: Wallach et al: Cardiac disease and hypothyroidism; complications induced by initial thyroid therapy.

1961: Keating et al. Treatment of heart disease associated with myxedema. ["Keating et al. (68) reported a series of 1503 patients with hypothyroidism seen at the Mayo Clinic, 55 (3%) of whom had angina at the time of diagnosis. Among these patients with preexisting angina, improvement or no change in symptoms occurred in 84% after thyroid hormone replacement, with worsening of angina in only 16%. Thirty-five patients (2%) without preceding angina developed it after initiation of thyroid hormone therapy. The 1-yr cardiovascular mortality in those with preexisting angina and treated hypothyroidism was 3%, which is actually less than the 9–15% 1-yr cardiac mortality reported for angina patients during the same era (64)."]

1962: Myasnikov et al. The influence of thyroid hormones on cholesterol metabolism in experimental atherosclerosis in rabbits "It was found that desiccated thyroid produced an increase in the absorption of radioactive cholesterol by the blood and also produced an increase in the radioactivity present in the liver, the aorta, the adrenal glands and in the brain."

Hay KM: The influence of thyroid on water metabolism in migraine. ”Patients subject to frequent attacks of migraine have a constitutional instability of their salt and water balances, with retention occurring in the prodromal phase, and a diuresis during and after the onset of the main symptoms. These changes do not in themselves account for migraine, but they serve as indicators of the state of flux in the background metabolism, which is part of the migraine syndrome. Evidence has been given to show that small doses of thyroid can modify the diumal weight changes in migraine, with clinical improvement in the majority of cases.”

1964: Dupertuis CW: The thyroid-vitamin approach to cholesterol atheromatosis and chronic disease. A ten year study. By Murray Israel, M.D. VIII & 132 pp. The George Press, Inc., New York, 1960 [kirja-arvio] "According to this concept, hypofunction of the thyroid gland is fundamentally related to the deposition of cholesterol in the intima as well as to a chain of other commonly associated symptoms such as nervousness, irritability, depression and fatique." Treatment for the alleviation of these conditions was based on the administration of a combination of thyroid extract in varying dosages with standaradized amounts of Vitamin Complex. [...] According to him, of the original 714, 443 remain under active treatment from seven months to more than 30 years later, but 202 are lost to follow-up for various reasons, especially economic. Others have died or moved away. The improvement rate of 92 per cent, however, is given on 655 patients. [...] As one reads this account of the results of the thyroid-vitamin therapy, one is impressed with the generally good results obtained. There seems to be no question that sluggish thyroids do contribute to a large number of clinical disorders and that these conditions can be improved by the thyroid-vitamin treatment." [Huom. arvostelija kuitenkin moittii Israelia puutteellisesta datan antamisesta.]

1971: Barnes BO: Physical Fitness in Military Personnel "Heart attacks have been always infrequent in Graz. In 1930, there were only 0.8% of the deaths from this cause. At the height of World War II, this fell to 0.3%. This drop was not the result of less atherosclerosis due to changes in the diet, since the coronary vessels showed approximately a fourfold increase in sclerosis in 1944. A marked rise in tuberculosis during the war was responsible for killing adult males with advancing coronary sclerosis before heart attacks could occur. The introduction of antibiotics at the end of the war curtailed deaths from infectious diseases; myocardial infarctions rose year by year until the incidence in 1966 was 7% of the total deaths."

Barnes BO: The Coronary Drug Project "[...] the directors should be censored for selecting dextrothyroxine sodium, a synthetic preparation of variable activity, which has been listed as contraindicated in coronary disease by the Physicians Desk Reference. [...] The use of 6 mg of dextrothyroxine sodium by the Coronary Drug Project represented the calorigenic equivalent of 0.45 mg of levothyroxine sodium or 4.5 grains of desiccated thyroid. Since 1925 it has been repeatedly demonstrated that such dosages may be fatal in patients with coronary disease."

Barnes BO: The role of hypothyroidism in hypertension "A 20-year follow-up on over 1000 patients receiving thyroid therapy reveals that new cases of hypertension are rare; only 12 new cases appeared in the interval. In 127 patients the blood pressure was elevated before thyroid was started. In 102 of these a marked reduction in pressure occurred; only a few required any other medication. In 19 others there was no change in the blood pressures, while 6 showed a mild further elevation over the years. [...] The reduction is very gradual, and in some cases may require as long as 3 years. [..] Basal Temperatures have been found more reliable than customary thyroid-function tests in selecting patients likely to respond to thyroid administration. [...] The improvement may be due to diuresis, increased renal blood flow and less atherosclerosis."

1974: Dencla WD: Role of the pituitary and thyroid glands in the decline of minimal O2 consumption with age. "All the major endocrine ablations were performed in this and earlier work, and only pituitary ablation (a) restored in adults part of the responsiveness to thyroxine found in immature rats and (b) arrested the normal age-associated decrease in responsiveness to thyroxine in immature rats. Bovine pituitary extracts were found that decreased the responsiveness of immature rats to thyroxine." [ks. myös Powers et al. 2006 ja Everitt 2003]

1976: Barnes BO: Thyroid Supplements and Breast Cancer "[...]they state that "a definite relationship between breast cancer and hypothyroidism has been established." This is certainly true, and the most convincing evidence for it are some personal, unpublished observations on the routine autopsies performed in Graz, Austria. Graz is a goiter area; the entire population suffers from a relative thyroid deficiency. Thyroid replacement is rarely employed there. Yet the incidence of breast cancer is as high as ten times that seen in the United States."

1977: Starr P: Diagnostic Value of Thyroid Stimulating Hormone "In these clinical data it has been found frequently that an abnormal TSH level above 7.5 µU/ml was present, even when the serum T4 level was within accepted normal range, (7.5 to 15 µg/dl). When this was true, there was good evidence of subclinical hypothyroidism: serum cholesterol level above 300 mg, creatine phosphokinase (CPK) level above 50 units, occasional high lactic acid dehydrogenase (LDH) level, characteristic ECG changes, slow achilles reflex relaxation time, increased left ventricular ejection time (LVET), delayed ventricular relaxation time, and prolonged preejection period (PEP)."

1978: Seino et al. Hypogastrinemia in hypothyroidism."The decreased gastrin level in patients with hypothyroidism was significantly improved after the thyroid function was normalized by treatment."

Saunders et al. Thyroid hormones in insulin requiring diabetes before and after treatment. ""[Plasma T4 and T3 concentrations] were both low in diabetics, with T3 frequently in the hypothyroid range, while [...] [rT3 concentrations] were elevated. All three returned to normal following the treatment."

1981: Lamberg et al. Further decrease in thyroidal uptake and disappearance of endemic goitre in children after 30 years of iodine prophylaxis in the east of Finland. "Endemic goitre of moderate severity was mainly found in the east of Finland in the 1930's. Studies in the 1950's showed an average daily iodine intake of 65-70 micrograms in the west and 50-65 micrograms in the east of the country. The use of iodized salt was introduced in the late 1940's but added only 15 micrograms of iodine to the daily intake. In the late 1950's iodine prophylaxis was intensified and the use of salt containing 25 mg KI/kg was recommended. In 1978 about 95% of all household salt used in the Savonlinna area was iodized. This region in the east of Finland has been used as an area of surveillance and studies have been carried out there in 1959, 1969 and 1979. During this period the thyroidal uptake decreased from 67 to 23% in non-goitrous subjects and from 62 to 28% in goitre patients the difference between the two last figures being statistically significant. The goitre patients also had significantly higher serum thyroxine and triiodothyronine levels. During the same period the urinary excretion of stable 127I increased from 45 micrograms to about 250 micrograms a day. Concomitantly the goitre prevalence among school children has decreased. Having been in the early 1950's in most parts 15-30% it is generally now 1-4%. It seems that the iodine intake is now adequate and that the endemia is gradually subsiding."

Estes NC: Mastodynia due to fibrocystic disease of the breast controlled with thyroid hormone. "Nineteen patients were evaluated for breast pain and nodularity associated with fibrocystic disease. Rapid pain relief occurred in 73% of patients, with total relief in 47 percent after daily treatment with 0.1 mg of levothyroxine. Softening of breast tissue and decreased nodularity occurred within 3 months in many patients. Three patients had elevated levels of serum prolactin before treatment, with dramatic pain relief and normalization of prolactin levels after treatment."

Hesch et al. Treatment of dopamine-dependent shock with triiodothyronine.

1983: Saito et al. Hypothyroidism as a cause of hypertension. "Adequate thyroid hormone replacement therapy for an average 14.8 months in 14 patients resulted in a normalization of thyroid function and a reduction of blood pressure (p less than 0.01). In four who showed no change in thyroid function due to inadequate replacement therapy, blood pressure remained elevated. These results suggest a close association between hypertension and hypothyroidism."

1984: Leibel&Hirsch: Diminished energy requirements in reduced-obese patients. (1984) "The mean individual energy requirement of the reduced-obese subjects (2171 kcal/d) was less than that for the control subjects (2280 kcal/d) despite the fact that they still weighed 60% more than the controls."

1985: Katamine et al. Effects of the long-term (17-19 months) feeding of high-iodine eggs on lipid metabolism and thyroid function in rats.

Sarne&Refetoff: Measurement of thyroxine uptake from serum by cultured human hepatocytes as an index of thyroid status: reduced thyroxine uptake from serum of patients with nonthyroidal illness."In patients with NTI, the results of in vitro estimations of free T4 do not always correlate with the transfer of T4 to tissues, as assessed by T4 uptake in human hepatoma cells. In patients with NTI, equilibrium dialysis may overestimate and resin uptake measurements may underestimate the amount of T4 taken up by tissues. In some patients with severe NTI, tissue uptake of T4 is reduced."

1986: Brent&Hershman: Thyroxine therapy in patients with severe nonthyroidal illnesses and low serum thyroxine concentration. "A significant rise in serum T3 occurred in the control group on day 7, but was delayed until day 10 in the treatment group."

Fraser et al: Are biochemical tests of thyroid function of any value in monitoring patients receiving thyroxine replacement? "It is clear from table IV, however, that serum thyroid hormone and thyroid stimulating hormone concentrations cannot be used with any degree of confidence to classify patients as receiving satisfactory, insufficient, or excessive amounts of thyroxine replacement."

Brayshaw&Brayshaw: Thyroid hypofunction in premenstrual syndrome [54 PMS:ää sairastavaa naista tutkittiin, joista 51:llä oli joitakin kilpirauhasen vajaatoiminnan merkkejä (mitattiin myös TSH-hormonin vaste TRH-stimulaatioon) vaikka TSH olikin heillä keskimäärin alle 4 eli viitearvojen sisällä. Näistä potilaista 34 (miten valikoitiin?) laitettiin T4-lääkitykselle, joka paransi kaikkien näiden PMS-oireet.]

van der Heyden et al: Effects of caloric deprivation on thyroid hormone tissue uptake and generation of low-T3 syndrome. "In conclusion, during caloric restriction, transport of T4 and T3 into tissues is diminished, and this phenomenon is much more pronounced for T4 than for T3."

1989: Escobar del Rey et al.: Generalized deficiency of 3,5,3'-triiodo-L-thyronine (T3) in tissues from rats on a low iodine intake, despite normal circulating T3 levels. "The present results show that, despite normal plasma T3, a deficiency of T3 occurs in more tissues of rats on a low iodine intake than previously assumed."

Lindberg et al. The impact of 25 years of iodine prophylaxis on the adult thyroid weight in Finland. "In the 1950's the iodine intake calculated both from urinary excretion of stable iodine and from food analysis data was 50-70 micrograms per day the intake being lower in the main endemic area in the eastern part of the country. [...] At the beginning of the 1980's the iodine intake calculated in the same way was around 300 micrograms per day all over the country. [...] A significant decrease in thyroid weight from a mean of 44 to a mean of 34 g was observed."

Wilansky&Greisman: Early hypothyroidism in patients with menorrhagia. "The functional status of the thyroid gland was evaluated in 67 apparently euthyroid menorrhagic women by a thyrotropin-releasing hormone test. Fifteen of 67 showed mild primary hypothyroidism characterized by a small but significant elevation of basal levels of thyroid-stimulating hormone (5.9 +/- 0.76 versus 2.4 +/- 0.24 mU/L) and lowering of serum thyroxine levels (85 +/- 4.2 versus 105 +/- 3.0 nmol/L) to levels that were nevertheless within the normal range [...] The terms early and potential hypothyroidism appear to better describe the preliminary phases of hypothyroidism than do other terms in current use. Menorrhagia disappeared within 3 to 6 months and did not reappear in 1 to 3 years of follow up in all patients with early hypothyroidism to whom L-thyroxine was given."

Powell et al. Can thyroxine halt the progression of peripheral arterial disease? "Non-invasive assessment showed that three of the 15 (20%) women treated with thyroxine had progression of arterial disease, two in the legs and one in the legs and coronary arteries; two women showed improvement of ankle/brachial pressure indices. There was no accelerated angina, myocardial infarction, stroke or death in this group. Fifty-six of the 58 patients with normal levels of TSH were alive at follow-up and there was progression of distal disease in 24 (43%), coronary artery disease in 6 (11%), increasing carotid stenosis in four and two complained of transient ischaemic attacks. In this group, disease progression affected 32/56 (57%) of the women and this is significantly greater than in the thyroxine treated group chi 2 (P less than 0.05)." "The changes in apolipoprotein B and serum lipids may ameliorate the progression of arterial disease with only 20% of the treated women showing disease progression after one year compared with more than half of the cohort from whom they were selected."

1990: Oster&Prellwitz: Selenium and cardiovascular disease"For humans, ecological and epidemiological results are reported that show a relationship between the serum selenium concentration and cardiovascular disease in populations where low serum selenium concentrations are found, e.g., in Eastern Finland. From clinical studies done in Germany (FRG and GDR), Finland, and Sweden, subnormal serum selenium and partially whole blood selenium concentrations are reported in patients with acute myocardial infarction."

Witztum&Steinberg: Role of oxidized low density lipoprotein in atherogenesis. "The nature of the substrate for lipid peroxidation, mainly the polyunsaturated fatty acids in lipid esters and cholesterol, is a dominant influence in determining susceptibility. As noted by Esterbauer et al. (52), there is a vast excess of polyunsaturated fatty acids in LDL, in relationship to the content ofnatural, endogenous antioxidants. The importance ofthe fatty acid composition was impressively demonstrated by our recent studies of rabbits fed a diet high in linoleic acid (18:2) or in oleic acid (18:1) for a period of 10 wk. LDL isolated from the animals on oleic acid-rich diet were greatly enriched in oleate and low in linoleate. This LDL was remarkably resistant to oxidative modification, measured either by direct parameters oflipid peroxidation (i.e., TBARS and conjugated dienes) or by the indirect criterion of uptake by macrophages (53)."

1992: Nestler et al. Dehydroepiandrosterone: the "missing link" between hyperinsulinemia and atherosclerosis? "A well-established epidemiologic association exists between hyperinsulinemia and macrovascular disease. However, the mechanism or mechanisms by which hyperinsulinemia promotes atherogenesis is unknown. Recent evidence indicates that the adrenal steroid dehydroepiandrosterone (DHEA) exerts multiple antiatherogenic effects and also suggests that hyperinsulinemia may reduce serum DHEA and DHEA-sulfate levels by decreasing production and enhancing metabolic clearance."

Kauf et al. Sodium selenite therapy and thyroid-hormone status in cystic fibrosis and congenital hypothyroidism. "The effectiveness of a peroral sodium selenite therapy (115 micrograms Se/m2 BSA/d) administered to cystic fibrosis patients (n = 32) could after three months be identified in a significant serum selenium increase (0.69-->0.96 mumol/L), a significant malondialdehyde decrease (2.72-->1.64 mumol/L), as well as in a significant serum vitamin E increase (4.31-->5.72 micrograms/mL). Parallel to that, a serum T3 increase as well as a highly significant decrease in the serum T4/T3-ratio were found, too, which point to improved peripheral T4-->T3 conversion during selenium medication."

Staub et al: Spectrum of subclinical and overt hypothyroidism: effect on thyrotropin, prolactin, and thyroid reserve, and metabolic impact on peripheral target tissues. "In grade I subclinical hypothyroidism (basal TSH below 6 mU/L), we found significant changes in the clinical index (p less than 0.05), apoprotein A-I level (p less than 0.05), and stimulated prolactin level after oral TRH (p less than 0.001). The findings were similar in grade II (TSH 6 to 12 mU/L). Further changes could be demonstrated in grade III (TSH above 12 mU/L) with a definite elevation of ankle reflex time (p less than 0.001), serum myoglobin level (p less than 0.01), and, to a lesser extent, creatine kinase (p greater than 0.1). The mean low-density lipoprotein cholesterol (LDL-C) level showed an increase of 18%, which was not significant because of marked individual variations (p = 0.15)."

1993: Feingold et al. Effect of endotoxin on cholesterol biosynthesis and distribution in serum lipoproteins in Syrian hamsters. "Both low and high dose LPS increase hepatic cholesterol synthesis (low dose 85%, high dose 205%) and total HMG-CoA reductase activity (low dose 2.97-fold, high dose 9.96-fold)."

Hennemann et al. Decreased peripheral 3,5,3'-triiodothyronine (T3) production from thyroxine (T4): a syndrome of impaired thyroid hormone activation due to transport inhibition of T4- into T3-producing tissues. "Because T4 into T3 conversion efficiency in the REP (the main source of plasma T3 production) was normal, it was concluded that the lowered T3 production in the subject was caused by transport inhibition of T4 into the liver. Although the occurrence of the syndrome is rare, its significance is of general importance, in that it shows that transport of thyroid hormone may vary at the tissue level. Furthermore, as T3 is the principal biologically active thyroid hormone, regulation of transport of T4 into the REP may play a (patho)physiological role in the ultimate determination of thyroid hormone activity in the tissues."

1995: Escobar-Morreale et al. Replacement therapy for hypothyroidism with thyroxine alone does not ensure euthyroidism in all tissues, as studied in thyroidectomized rats. "No single dose of T4 was able to restore normal plasma thyrotropin, T4 and T3, as well as T4 and T3 in all tissues, or at least to restore T3 simultaneously in plasma and all tissues. Moreover, in most tissues, the dose of T4 needed to ensure normal T3 levels resulted in supraphysiological T4 concentrations. Notable exceptions were the cortex, brown adipose tissue, and cerebellum, which maintained T3 homeostasis over a wide range of plasma T4 and T3 levels."

Boelen et al. Soluble cytokine receptors and the low 3,5,3'-triiodothyronine syndrome in patients with nonthyroidal disease. "The variability in serum T3 was accounted for 35% by changes in ln (sTNF alpha R p75) and 14% by changes in ln (IL-6)."

1996: Escobar-Morreale et al. Only the combined treatment with thyroxine and triiodothyronine ensures euthyroidism in all tissues of the thyroidectomized rat.

Klemperer et al. Triiodothyronine therapy lowers the incidence of atrial fibrillation after cardiac operations. "Triiodothyronine-treated patients had a lower incidence of atrial fibrillation (24% versus 46%; p = 0.009), and fewer required cardioversion (0 versus 6; p = 0.012) or anticoagulation (2 versus 10; p = 0.013) during hospitalization. Six patients in the T3 group versus 16 in the placebo group required antiarrhythmic therapy at discharge (p = 0.019)."

1997: Zulewski et al: Estimation of tissue hypothyroidism by a new clinical score: evaluation of patients with various grades of hypothyroidism and controls. (1997) "In overt hypothyroid patients, the new score showed an excellent correlation with ankle reflex relaxation time and total cholesterol (r = 0.76 and r = 0.60; P < 0.0001), but no correlation with TSH (r = 0.01)."

1998: Vine et al. Dietary oxysterols are incorporated in plasma triglyceride-rich lipoproteins, increase their susceptibility to oxidation and increase aortic cholesterol concentration of rabbits. "Seven animals received rabbit chow supplemented with 1.0% auto-oxidized cholesterol (containing 6% oxysterols), 8 rabbits received 1.0% purified cholesterol supplemented chow (control diet), and 5 rabbits received standard rabbit chow."

"Oxidized cholesterol feeding increased total plasma cholesterol 8-fold, reflecting a greater proportion of apolipoprotein B containing lipoproteins [...] However, the increase in plasma cholesterol after supplementation with pure cholesterol was more than double that seen with the oxidized cholesterol-fed rabbits."

"[...]the concentration of aortic total cholesterol in rabbits fed oxidized cholesterol was increased more than 2-fold (653 ± 131 μg/g versus 278 ± 39 μg/g aorta, respectively) compared to unsupplemented and purified cholesterol-fed rabbits (Fig. 6). Supplementation of the diet with pure cholesterol caused no significant increase in arterial cholesterol concentration (398 ± 41 μg/g aorta) compared to the unsupplemented group."

"In addition, it has been suggested that arterial fatty lesions in cholesterol-fed rabbits are due to oxysterols associated with USP-grade cholesterol (16) [...] 
It is possible that the atherogenic basis of cholesterol-fed diets is positively related to the level of oxidized sterol products."

2000: Downing D: Hypothyroidism: Treating the Patient not the Laboratory (pdf)

Carvalho et al. Thyroid peroxidase activity is inhibited by amino acids. "Normal in vitro thyroid peroxidase (TPO) iodide oxidation activity was completely inhibited by a hydrolyzed TPO preparation (0.15 mg/ml) or hydrolyzed bovine serum albumin (BSA, 0.2 mg/ml). A pancreatic hydrolysate of casein (trypticase peptone, 0.1 mg/ml) and some amino acids (cysteine, tryptophan and methionine, 50 microM each) also inhibited the TPO iodide oxidation reaction completely, whereas casamino acids (0.1 mg/ml), and tyrosine, phenylalanine and histidine (50 microM each) inhibited the TPO reaction by 54% or less. A pancreatic digest of gelatin (0.1 mg/ml) or any other amino acid (50 microM) tested did not significantly decrease TPO activity."

2001: Wikland et al. Fine-needle aspiration cytology of the thyroid in chronic fatigue [Kroonisesta väsymyksestä kärsiviä ihmisiä (suurimmaksi osaksi naisia) tutkittaessa havaittiin että 40 prosentilla koehenkilöistä oli ohutneulanäytteen perusteella kilpirauhastaudin autoimmuunimuoto. Sairaus ei korreloinut kummemmin veren TSH-tason mukaan vaan suurella osalla oli täysin normaalit arvot: Kolmanneksella TSH oli alle 3 ja hieman yli puolella arvo oli alle 5. 

Tutkimuksen kiinnostavin puoli on ehkä se, että tyroksiinilääkityksen kliininen teho ei riippunut TSH-arvosta eli ihmiset täysin normaaleilla TSH-arvoillakin hyötyivät saman verran kuin ne, joiden TSH oli korkea!]

Umans-Eckenhausen et al: Low-density lipoprotein receptor gene mutations and cardiovascular risk in a large genetic cascade screening population. "Patients with FH had CVD 8.5 times more often compared with their unaffected relatives (RR, 8.54; 95% CI, 5.29 to 13.80)."

Moreno et al. Are the effects of T3 on resting metabolic rate in euthyroid rats entirely caused by T3 itself? "These results seem to indicate that when T3 is injected into [euthyroid] animals, not all the effects on RMR are attributable to T3 itself, the early effect presumably being largely because of its in vivo deiodination to 3,5-T2."

Hennemann et al. Plasma membrane transport of thyroid hormones and its role in thyroid hormone metabolism and bioavailability. "Thyroid hormone uptake in the intact rat and human liver is ATP dependent and rate limiting for subsequent iodothyronine metabolism. In starvation and nonthyroidal illness in man, T4 uptake in the liver is decreased, resulting in lowered plasma T3 production. Inhibition of liver T4 uptake in these conditions is explained by liver ATP depletion and increased concentrations of circulating inhibitors, such as 3-carboxy-4-methyl-5-propyl-2-furanpropanoic acid, indoxyl sulfate, nonesterified fatty acids, and bilirubin."

Gyulai et al. Bone mineral density in pre-and post-menopausal women with affective disorder treated with long-term L-thyroxine augmentation.

2002: Rosenbaum et al. Low dose leptin administration reverses effects of sustained weight-reduction on energy expenditure and circulating concentrations of thyroid hormones.

Solá et al. Massive triiodothyronine intoxication: efficacy of hemoperfusion? "A case of massive accidental triiodothyronine intoxication (1000-fold the usual therapeutic dose, for 8 days) is reported with important disturbances of cardiovascular and central nervous systems that required intensive care support. Serum free triiodothyronine levels were 4789 pmol L(-1) on admittance (normal values, 3.5-6.5 pmol x L(-1)). In the absence of a specific treatment, hemoperfusions were performed but failed to accelerate significantly the decay of blood levels of free triiodothyronine (apparent half-life 25.9 hours; 95% confidence interval: 19.8-37.4 hours). The patient, a young woman, made a satisfactory recovery, in spite of important clinical complications."

2003: Wilson et al. Hypocholesterolemia in sepsis and critically ill or injured patients "Hypocholesterolemia is an important observation following trauma. In a study of critically ill trauma patients, mean cholesterol levels were significantly lower (119 ± 44 mg/dl) than expected values (201 ± 17 mg/dl). In patients who died, final cholesterol levels fell by 33% versus a 28% increase in survivors. Cholesterol levels were also adversely affected by infection or organ system dysfunction. Other studies have illustrated the clinical significance of hypocholesterolemia. Because lipoproteins can bind and neutralize lipopolysaccharide, hypocholesterolemia can negatively impact outcome. New therapies directed at increasing low cholesterol levels may become important options for the treatment of sepsis."

Stump et al. Effect of insulin on human skeletal muscle mitochondrial ATP production, protein synthesis, and mRNA transcripts. "Here we report increases in vastus lateralis muscle mitochondrial ATP production capacity (32-42%) in healthy humans (P < 0.01) i.v. infused with insulin[...]"

2004: Gaby AR: Sub-laboratory hypothyroidism and the empirical use of Armour thyroid. "Research supporting the existence of sub-laboratory hypothyroidism is reviewed, and the author's clinical approach to the diagnosis and treatment of this condition is described."

Nevin&Rajamohan: Beneficial effects of virgin coconut oil on lipid parameters and in vitro LDL oxidation.

Aviram et al: Pomegranate juice consumption for 3 years by patients with carotid artery stenosis reduces common carotid intima-media thickness, blood pressure and LDL oxidation. "PJ consumption resulted in a significant IMT reduction, by up to 30%, after 1 year. The patients' serum paraoxonase 1 (PON 1) activity was increased by 83%, whereas serum LDL basal oxidative state and LDL susceptibility to copper ion-induced oxidation were both significantly reduced, by 90% and 59%, respectively, after 12 months of PJ consumption [...] Systolic blood pressure was reduced after 1 year of PJ consumption by 12%"

2005: Peeters et al. Serum 3,3',5'-triiodothyronine (rT3) and 3,5,3'-triiodothyronine/rT3 are prognostic markers in critically ill patients and are associated with postmortem tissue deiodinase activities. "Odds ratio for survival of the highest vs. the lowest quartile was 0.3 for rT3 and 2.9 for T3/rT3."

Nakahara et al: Association of antipituitary antibody and type 2 iodothyronine deiodinase antibody in patients with autoimmune thyroid disease. "[antipituitary antibody] was positive in 31.0% (13/42) of patients with Hashimoto's disease" "D2 peptide antibody was positive in 26.2% (11/42) of patients with Hashimoto's disease"

Staprans et al. The role of dietary oxidized cholesterol and oxidized fatty acids in the development of atherosclerosis. "We hypothesize that diet-derived oxidized fatty acids in chylomicron remnants and oxidized cholesterol in remnants and LDL accelerate atherosclerosis by increasing oxidized lipid levels in circulating LDL and chylomicron remnants. This hypothesis is supported by our feeding experiments in animals. When rabbits were fed oxidized fatty acids or oxidized cholesterol, the fatty streak lesions in the aorta were increased by 100%. Moreover, dietary oxidized cholesterol significantly increased aortic lesions in apo-E and LDL receptor-deficient mice. A typical Western diet is rich in oxidized fats and therefore could contribute to the increased arterial atherosclerosis in our population."

Casey et al. Subclinical hypothyroidism and pregnancy outcomes. "Pregnancies in women with subclinical hypothyroidism were 3 times more likely to be complicated by placental abruption (relative risk 3.0, 95% confidence interval 1.1-8.2). Preterm birth, defined as delivery at or before 34 weeks of gestation, was almost 2-fold higher in women with subclinical hypothyroidism (relative risk, 1.8, 95% confidence interval 1.1-2.9)."

Tang et al. Low Thyroid Function Leads to Cardiac Atrophy With Chamber Dilatation, Impaired Myocardial Blood Flow, Loss of Arterioles, and Severe Systolic Dysfunction [rottakoe]

Sato et al. Thyroid hormone targets matrix Gla protein gene associated with vascular smooth muscle calcification. "Our findings suggest that a physiological concentration of thyroid hormone directly facilitates MGP gene expression in smooth muscle cells via thyroid hormone nuclear receptors, leading to prevention of vascular calcification in vivo."

Knudsen et al. Small Differences in Thyroid Function May Be Important for Body Mass Index and the Occurrence of Obesity in the Population [Kiinnostavat tulokset, ks. diagrammit.]

Alevizaki et al. TSH may not be a good marker for adequate thyroid hormone replacement therapy. "We conclude that patients with T4-treated hypothyroidism have lower T3 levels, lower T3/T4 ratio and lower SHBG than normal individuals with the same TSH, perhaps indicating relative tissue hypothyroidism in the liver. TSH levels used to monitor substitution, mostly regulated by intracellular T3 in the pituitary, may not be such a good indicator of adequate thyroid hormone action in all tissues. The co-administration of T3 may prove more effective in this respect, provided novel suitable preparations are developed. Until this is accomplished, substitution in hypothyroidism should aim at low normal TSH, to ensure normal T3 levels."

2006: Watanabe et al. Bile acids induce energy expenditure by promoting intracellular thyroid hormone activation. ["In this study, mice that were fed a high-fat diet supplemented with bile acids were noted to be resistant to diet-induced obesity, but this protective effect of bile acids was lost in D2-knockout mice."]

Cohen et al: Sequence variations in PCSK9, low LDL, and protection against coronary heart disease. "Of the 3363 black subjects examined, 2.6 percent had nonsense mutations in PCSK9; these mutations were associated with a 28 percent reduction in mean LDL cholesterol and an 88 percent reduction in the risk of CHD" ""Of the 9524 white subjects examined, 3.2 percent had a sequence variation in PCSK9 that was associated with a 15 percent reduction in LDL cholesterol and a 47 percent reduction in the risk of CHD"

2007: Roos et al. Thyroid function is associated with components of the metabolic syndrome in euthyroid subjects. "A total of 2703 adult inhabitants of a middle-sized city in The Netherlands participated in this cross-sectional study. Subjects who were not euthyroid were excluded, as were subjects taking thyroid medication, medication for diabetes, and subjects for whom medication data were not available (n = 1122). [...] After adjustment for age and sex, free T4 (FT4) was significantly associated with total cholesterol [standardized beta (beta) = -0.059; P = 0.014], low-density lipoprotein cholesterol (beta = -0.068; P = 0.004), high-density lipoprotein cholesterol (beta = 0.100; P < 0.001), and triglycerides (beta = -0.102; P < 0.001). Both FT4 and TSH were significantly associated with HOMA-IR (beta = -0.133; P < 0.001 and beta = 0.055; P = 0.024, respectively). Median HOMA-IR increased from 1.42 in the highest tertile of FT4 to 1.66 in the lowest tertile of FT4."

2008: Taubes G: Diabetes. Paradoxical effects of tightly controlled blood sugar. "The obvious explanation for why the three studies came up negative is that the hypothesis that high blood sugar causes macrovascular complications in type 2 diabetes is simply wrong." [Tässä kohtaa muistamme myös, että Barnes ja Eaton pystyivät kilpirauhaslisällä estämään diabetekseen liittyvät verisuoniongelmat.]

Lowe JC: Inadequate Thyroid Hormone Regulation as the Main Mechanism of Fibromyalgia: A Review of the Evidence

"Low resting metabolic rates of FMS patients. In the first study, patients’ mean resting metabolic rate was 29% below their predicted rate [...] The mean of the healthy control subjects’ metabolic rates was only 8% below their predicted rates. [...] In the second study, the mean resting metabolic rate for patients was 30% below the predicted rate. The mean metabolic rate of healthy controls was, again, 8% below the predicted rate."

"Low basal body temperatures of FMS patients. In the first study, patients’ average basal temperature was 96.95/F. The average for healthy women was 97.54/F. In the second study, the average temperature of patients was 96.38/F. The average for healthy controls was 97.54/F. Statistically, the patients’ temperatures in both studies were significantly lower than those of controls."

Wikland B: Redefining Hypothyroidism—A Paradigm Shift "A direct approach to demonstrate thyroid autoimmunity is to examine the gland by means of fineneedle aspiration cytology (FNA). For many years, this has been a routine procedure in our centre in Stockholm, Sweden. The diagnostic and therapeutic potential of FNA as a complement to conventional first-line tests is remarkable. In summary, we [1][2] found that no less than 40% of unselected patients with chronic fatigue (90% women) had definite evidence of lymphocytic invasion of the thyroid—the gold standard criterion of thyroid autoimmunity. 

What about TSH in patients with FNA-documented evidence of thyroid autoimmunity? We found that TSH values were scattered, ranging from less than 1 mU/L to over 30; the median TSH value was 3.8. (These were baseline values, and none of [1] the patients were on thyroid medication.) In patients with cytologically-demonstrated thyroid autoimmunity, the clinical response to thyroid medication was equally favourable, regardless of the presenting TSH value."

2009: Georgopoulos et al. Basal metabolic rate is decreased in women with polycystic ovary syndrome and biochemical hyperandrogenemia and is associated with insulin resistance. "Adjusted BMR was 1,868 +/- 41 kcal/day in the control group, 1,445.57 +/- 76 in all PCOS women, 1,590 +/- 130 in PCOS women without IR and 1,116 +/- 106 in PCOS women with IR."

Kileĭnikov et al. [Pathogenesis of arterial hypertension in patients with primary hypothyroidism]. "These clinical and functional signs are supposed to reflect hypovolemia in patients with PH and concomitant AH."

Ahlström et al. Correlation between plasma calcium, parathyroid hormone (PTH) and the metabolic syndrome (MetS) in a community-based cohort of men and women. "PTH and BMI (P < 0.0001), waist circumference (P < 0.0001), systolic blood pressure (P = 0.0034), diastolic blood pressure (P = 0.0008), serum triglycerides (P = 0.0003) and insulin resistance (P = 0.0003) were positively correlated, whereas serum high density lipoproteins (HDL) (P = 0.036) and PTH were negatively correlated."

Lowe JC: Stability, Effectiveness, and Safety of Desiccated Thyroid vs Levothyroxine: A Rebuttal to the British Thyroid Association

Buscemi et al. A low reported energy intake is associated with metabolic syndrome. "The results of this study support the hypothesis that subjects with MS have an energy-sparing metabolism."

2010: Kuppens et al. Maternal thyroid function during gestation is related to breech presentation at term. [Tutkimuksessa seurattiin noin tuhatta alankomaalaista naista. Perätilasynnytyksen (vauva väärinpäin mahassa) riski kasvoi rajusti TSH-arvojen kasvaessa. Niillä joilla TSH oli alle 0.7, riski oli alle 1%. Niillä joiden TSH oli yli 2.5, riski oli yli 11%. Niillä joiden TSH oli välillä 0.7-2.5, riski oli 5%. Tutkimus ei ollut kuitenkaan kovin suuri, perätilasynnytyksiä tapahtui yhteensä 58.]

Alfthan ja Välimäki: Saavatko suomalaiset riittävästi jodia? "Vaikka jodin keskimääräinen laskennallinen saanti ja virtsaan erittyvä määrä ovat suosituksen (150 µg päivässä) mukaisia, meillä on väestöryhmiä, jotka saavat liian vähän jodia. FINRISKI-tutkimuksessa vuonna 2002 jodin eritys vuorokausivirtsaan oli 25 %:lla alle 100 µg/vrk (noin 67 µg/l) ja 4 %:lla alle 50 µg/vrk (noin 33 µg/l). Osalla suomalaisista joditilanne alkaa siis lähennellä jodiprofylaksiaa edeltävää saantia. Jodin liikasaanniksi tulkittavaa eritystä todettiin alle prosentilla. Tämä voisi aiheuttaa kilpirauhasen toimintahäiriöitä. [...] Koko väestön kattavien suolan joditusohjelmien puuttumisen seurauksena struuman esiintyvyys on - ehkä yllättäen - Euroopassa suurempi kuin muualla maailmassa: 10 - 15 %:lla eurooppalaisista on struuma (Delange 2002). Kouluikäisistä eurooppalaisista lapsista puolella jodin eritys virtsaan on riittämätöntä (alle 100 µg/l). Yhdysvalloissa näiden lasten osuus on 10 % (Andersson ym. 2010)."

Lallès JP. Intestinal alkaline phosphatase: multiple biological roles in maintenance of intestinal homeostasis and modulation by diet. "In conclusion, IAP has a pivotal role in intestinal homeostasis and its activity could be increased through the diet. This is especially true in pathological situations (e.g., inflammatory bowel diseases) in which the involvement of commensal bacteria is suspected and when intestinal AP is too low to detoxify a sufficient amount of bacterial lipopolysaccharide."

Ackay et al. T4 plus T3 treatment in children with hypothyroidism and inappropriately elevated thyroid-stimulating hormone despite euthyroidism on T4 treatment. "LDL-cholesterol decreased and ALP increased in the euthyrotropinemic state. [...] Our data strongly suggest that decreased negative feedback due to lower T3 levels at the pituitary level is the main reason for persistent hyperthyrotropinemia."

Celi et al. The pharmacodynamic equivalence of levothyroxine and liothyronine: a randomized, double blind, cross-over study in thyroidectomized patients. "This is the first study addressing the equivalency between L-T3 and L-T4 therapy measured by baseline and TRH-stimulated TSH. The therapeutic substitution of L-T3 for L-T4 was achieved at approximately 1:3 ratio."

2011: Slater S: The discovery of thyroid replacement therapy. Part 1: In the beginning
Slater S: The discovery of thyroid replacement therapy. Part 2: The critical 19th century
Slater S: The discovery of thyroid replacement therapy. Part 3: A complete transformation

2012: Pagadala et al. Prevalence of hypothyroidism in nonalcoholic fatty liver disease. "Subjects with hypothyroidism were 2.1 (95% CI 1.1-3.9, P = 0.02) and 3.8 (95% CI 2-6.9, P < 0.001) times more likely to have NAFLD and NASH, respectively."

Farhangi et al. The effect of vitamin A supplementation on thyroid function in premenopausal women. [25 000 IU:n päivittäinen A-vitamiinilisä -> aika reilusti nousseet T3 arvot ja alempi T4 ja TSH... Hieno tulos, mutta yllättäen myös plaseboryhmässä muuttui arvot hieman samansuuntaisesti ja toinen tutkimusartikkeli samasta porukasta näyttää että myös plaseboryhmällä mutta erityisesti normaalipainoisilla A-vitamiinia saaneilla muuttui kolesteroliarvotkin aika paljon, eikä kaikin puolin "hyvään suuntaan".]

McDermott MT: Does combination T4 and T3 therapy make sense? "One randomized controlled trial found that patients with the D2 Thr92Ala polymorphism had more baseline symptoms than those with the wild type D2 and experienced significantly greater symptomatic improvement in response to combined levothyroxine and liothyronine therapy."

Ito et al. TSH-suppressive doses of levothyroxine are required to achieve preoperative native serum triiodothyronine levels in patients who have undergone total thyroidectomy.

Fallah et al. Frequency of subclinical hypothyroidism in 5- to 15-year-old children with migraine headache. “Twenty-five (24%) children had hypothyroidism.”

2013: Shab-Bidar et al. Dietary intakes of zinc and copper and cardiovascular risk factors in Tehranian adults: Tehran Lipid and Glucose Study "Comparing the highest versus the lowest intake categories of dietary copper, the multivariable adjusted odds ratios for HDL-C, fasting blood glucose(FBG), TG and MetS were 1.75 (1.43–2.25)(P for trend = 0.003), 0.90 (0.76–1.23)(P for trend = 0.017), 0.11(0.08–0.21) (P for trend = 0.042) and 0.19 (0.15–0.38)(P for trend = 0.023), respectively."

Martucci et al. Overweight/obese women with primary acquired hypothyroidism in appropriate levothyroxine replacement therapy are characterized by impaired whole body energy metabolism "TSH [...] and body composition [...] were not different between groups. REE was reduced in hypothyroid women when compared to the control group in absolute terms (1347±171 vs 1447±154 kcal [...] This study demonstrates that middle-aged, overweight/obese hypothyroid women in L-T4 replacement therapy, in spite of achieving an optimal serum TSH level, are characterized by altered whole body energy metabolism and substrate disposal supporting the view that additional interventions may be necessary to fully revert the entire set of hypothyroidism-related metabolic alterations."

Hoermann et al. Is pituitary TSH an adequate measure of thyroid hormone-controlled homoeostasis during thyroxine treatment? "Hence, the results indicate that the observed disjoint between the thyroid/pituitary FT4–TSH feedback mechanism and T3 production noted in hypothyroidism (whether inadequately or untreated) is not fully restored even when sufficient T4 is given to regain an apparently euthyroid state. In several cases, this results in a classification mismatch, for example placing ∼10% of patients on moderate T4 doses that are judged euthyroid according to their TSH measurements below the FT3 reference range. Higher L-T4 doses maintained FT3 within its reference limits, though frequently only in conjunction with suppressed TSH."

Mdzinarishvili et al. Engineering triiodothyronine (T3) nanoparticle for use in ischemic brain stroke. "In MCAO model of ischemic stroke, significant benefit of administering T3 in nanoparticulate form was observed over injection of a T3 solution. A 34 % decrease in tissue infarction and a 59 % decrease in brain edema were seen upon administration of T3 solution in MCAO stroke model. Corresponding measurements for uncoated T3 nanoparticles were 51 % and 68 %, whereas for the glutathione coated were 58 % and 75 %."

Kazanavicius et al. Effect of triiodothyronine on hyperandrogenism in women "Hirsutism, acne, androgens and ovarian volumes are decreased due to the increase of the triiodothyronine level in blood of women with hyperandrogenism signs."

Buizert et al. PTH: A NEW TARGET IN ARTERIOSCLEROSIS? “Multivariate models showed that subjects in the highest quintile of serum PTH had a significantly higher risk of CVD as compared to subjects in the lowest quintile (OR = 2.22, CI = 1.39-3.56).”

Walter et al. Elevated thyroid stimulating hormone is associated with elevated cortisol in healthy young men and women "Results suggest a positive relationship between TSH and cortisol in apparently healthy young individuals. In as much as this relationship may herald a pathologic disorder, these preliminary results suggest that TSH levels > 2.0 uIU/L may be abnormal."

Nicolini et al. New Insights into Mechanisms of Cardioprotection Mediated by Thyroid Hormones “Experimental and clinical studies strongly support the concept that TH plays a fundamental role in cardiovascular homeostasis in both physiological and pathological conditions. Increasing evidence indicates that the low TH is not simply a consequence of cardiac disease evolution but a permissive state that favours adverse cardiac remodeling and failure.”

Vose et al. Treatment with thyroxine restores myelination and clinical recovery after intraventricular hemorrhage.

2014: Tammas Kelly: A favorable risk-benefit analysis of high dose thyroid for treatment of bipolar disorders with regard to osteoporosis "The major objection to the use of high dose thyroid is the myth that it causes osteoporosis. [...] High dose thyroid does not appear to be a significant risk factor for osteoporosis while other widely employed psychiatric medications do pose a risk."

Vargas-Uricoechea et al. Effects of thyroid hormones on the heart  [katsausartikkeli]

2015: Bauer et al. Levothyroxine effects on depressive symptoms and limbic glucose metabolism in bipolar disorder: a randomized, placebo-controlled positron emission tomography study "The findings provide evidence that administration of supraphysiologic thyroid hormone improves depressive symptoms in patients with bipolar disorder by modulating function in components of the anterior limbic network." "Even in bipolar patients treated with supraphysiologic doses of L-T4 for extended periods, no serious effects, including loss of bone mineral density, were observed in those previous studies."

Tseng et al. Subclinical hypothyroidism is associated with increased risk for cancer mortality in adult Taiwanese-a 10 years population-based cohort. "This is the first report to demonstrate the association between SCH and cancer mortality."

Liu et al. Can levothyroxine treatment reduce urinary albumin excretion rate in patients with early type 2 diabetic nephropathy and subclinical hypothyroidism? A randomized double-blind and placebo-controlled study. "LT4 treatment was better in reducing UAER, low-density lipoprotein cholesterol and uric acid than the placebo group"

McAninch&Bianco: New insights into the variable effectiveness of levothyroxine monotherapy for hypothyroidism. "In the 1970s, the therapeutic approach changed after the development of the serum thyroid-stimulating hormone (TSH) radioimmunoassay, which showed that typical doses (200–400 μg per day of levothyroxine) were supratherapeutic, and the discovery that most circulating T3 is derived via extrathyroidal conversion of T4. From that point on, normalisation of serum TSH has become the treatment target to avoid the deleterious effects of iatrogenic thyrotoxicosis on the skeleton and heart, doses of levothyroxine have been substantially decreased, and levothyroxine monotherapy has become the preferred treatment in view of its excellent safety profile. [...]

Available clinical evidence suggests that levothyroxine monotherapy does not represent a universally adequate replacement for thyroid function. The rationale underlying the transition to this strategy in the 1970s was not necessarily flawed—levothyroxine provided a safe, consistent dose and the clinical sequelae of the rise in T4:T3 ratio were not understood. Now that the mechanism underlying the inability of levothyroxine monotherapy to universally normalise serum T3 in patients with normal serum TSH concentrations is understood, it is important that future investigations into the clinical significance of a low serum T3 concentration or high T4:T3 ratio are done."

2016: Gnocchi et al. Emerging role of thyroid hormone metabolites.

Accorroni et al: Tissue thyroid hormones and thyronamines. "In this review, we summarize the present knowledge on thyroxine (T4) transport and metabolism and on the biochemical pathways leading to genomic and non-genomic effects produced by 3,5,3'-triiodothyronine (T3) and by its active metabolites, particularly 3,5-diiodothyronine (T2) and 3-iodothyronamine (T1AM)."




Lisämateriaali II: Lainauksia lääkäri Mark Starrin kirjasta Type 2 Hypothyroidism: The Epidemic

Starr ei käsittääkseni ole julkaissut tietoa potilastyöstään tieteellisissä julkaisuissa, mutta koska hänen kirjassaan on joitakin kiinnostavia pätkiä, lisäilen joitakin niistä tänne omaan osioon:

"In 1998, I recruited a Ph.D. exercise physiologist to perform basal metabolic rate testing for my pain patients. The doctor was very conscientious and tried to make certain the patients were relaxed and proper procedures followed. He performed basal metabolism tests on 50 consecutive pain patients. All of these patients had normal thyroid blood tests.

My 50 patients' metabolism averaged 15% below normal. A significant number of their metabolic rates were in the 30 - 40% below-normal range. Several tests were above average as well. When a basal metabolism test was previously used to aid doctors in making the diagnosis of hypothyroidism, a test result of 10% less than normal or lower was considered strongly indicative of the illness."

"Only one patient has developed diabetes while under my care. [...] No other patients have been diagnosed with diabetes while under my care. In addition, none of the many diabetic patients under my care have developed any of the common problems that afflict diabetics such as chronic renal failure, blindness, heart attacks, gangrene, or peripheral neuropathies. Dr. Eaton's research remains just as valid as when it was first published in 1954."




Lisämateriaali III: Lainauksia William Kountzin kirjasta Thyroid Function and its Possible Role in Vascular Degeneration

"Other observers as well have found that degenerative changes, which may result in debilitation of an individual, may cause a rise in the rate of oxygen consumption. This rise is not believed to be due to increased glandular activity but rather to an increase in the physiological strain that disease associated with degeneration imposes upon the organism."




Lisämateriaali IV: Artikkeleita ja blogikirjoituksia kilpirauhasaiheeseen liittyen

Tässä on muutamia kirjoituksia joissa hieman sivutaan tämän artikkelin aihetta ja jotka ovat pääosin muutenkin ihan viihdyttävää luettavaa:

Päivi Mäkeläinen (yleislääketieteen erikoislääkäri) - Kilpirauhanen, toiminta, häiriöt, testit. (pdf)

Funktionaalisen lääketieteen yhdistys (FLY) - Lausunto kilpirauhasen vajaatoiminnan tutkimisesta ja hoitamisesta (julkaistu 19.10.2012)

Luontaisnetti - Kakkostyypin kilpirauhasen vajaatoiminta (kirj. Marjo Sukeva)

Kaisa Jaakkola - Kaisan kilpirauhasseikkailu osa 1: diagnoosi, masennus ja toivoa uuteen alkuun
Kaisa Jaakkola - Kaisan kilpirauhasseikkailu osa 2: RT3-clearing ja paluu innostuneeksi itseksi 

Hankala potilas vai hankala sairaus - Yle:isiä väärinkäsityksiä kilpirauhasen vajaatoiminnasta
Hankala potilas vai hankala sairaus - Kiista kilpirauhashoidoista: T3, rT3 ja Valvira
Hankala potilas vai hankala sairaus - T3-kilpirauhashormoni aiheuttaa suumätää

Tough Life - Oireita

Thyroid-Info.com - An Interview With Dr. Raymond Peat - A Renowned Nutritional Counselor Offers His Thoughts About Thyroid Disease

The New York Times - What Is Your Temperature? Rethinking 98.6

The Daily Lipid - The Central Role of Thyroid Hormone in Governing LDL Receptor Activity and the Risk of Heart Disease

Ray Peat - Thyroid: Therapies, Confusion, and Fraud
Ray Peat - TSH, temperature, pulse rate, and other indicators in hypothyroidism

180 Degree Health - Broda Barnes
180 Degree Health - Ray Peat - Broda Barnes

The Skinny White Buddha - Jacques Hertoghe and Hypothyroid
The Skinny White Buddha - Hypothyroid: The Unsuspected Illness
The Skinny White Buddha - Heart Disease and Blood Lipids

Perfect Health Diet - Iodine and Hashimoto’s Thyroiditis, Part 2
Perfect Health Diet - High LDL on Paleo Revisited: Low Carb & the Thyroid
Perfect Health Diet - Micronutrient Deficiencies: An Underappreciated Cause of Hypothyroidism

Functional Performance Systems - Thyroid Status and Cardiovascular Disease
Functional Performance Systems - The Cholesterol and Thyroid Connection

Syontix - Thyroid Function And Gastrointestinal Distress

Thyroid Patient Advocacy - Why does the Thyroid Stimulating Hormone (TSH) reference range in the UK remain the widest in the world?

70 kommenttia:

  1. MOI!
    Olen ällistynyt, koska tämähän on täyttä totta!
    Jotain tälläistä olen aavistellut kokemuksesta!
    Olen keski-ikäinen nainen, jolla on kilpirauhasen vajaatoiminta(sentraalinen eli THS ja T4V molemmat alhaisia). Ollut varmaan yli 20v, mutta vasta 2 vuotta sitten sain kokeeksi tyroksiinilääkityksen. Arvot ovat olleet niin rajoilla, ettei lääkäri meinannut antaa lääkitystä, mutta siitä oli kuitenkin apua monenlaisiin oireisiini(ei kuitenkaan kaikkiin). Söin tyroksiinia n. 1.5 vuotta. Verenpaineeni alkoi kuitenkin nousta ja sydämmentykytyksiä tuli ja rinnasta puristi. Suvussa on myös sydän ja verisuonitauteja joten huolestuin. Halusin vaihtaa lääkkeeni eläinperäiseen kilpirauhasvalmisteeseen(Armour), jota olen nyt syönyt muutaman kuukauden.(Lääkäriä oli vain vaikea löytää, joka sitä määräsi) Verenpaineeni on alkanut alkanut laskea, ja oloni on parempi. Vielä haen oikeaa annostusta.
    Huomasin myös tuon ruuminlämmön vasta nyt (Armourilla) alkavan oleen normaali aamuisin!!! ennen 36,1-36,5 nyt tasan 37!!! Se on ihan tosi asia, josta lääkärit vaan ei tiedä mitään!!??
    Sinä Valtsu olet fiksu poika!! :D Kiitos!! Jatka ihmeessä juttujesi julkaisuja! Luen niitä varmasti jatkossa.

    T. Kilppari


    VastaaPoista
  2. Hienosti selvitetty! Jatka hyvää työtä!

    VastaaPoista
  3. Linkitin myös kilpirauhanen.com tietopankkiin.

    Kiitos tästä!
    Lettu

    VastaaPoista
  4. Moi Valtsu! Hyvää yhteenvetoa! Katsoin tuota Chris Kresserin linkkiä ja siinä ei ollut mainittu kuin oikeastaan pari syytä stressin aiheuttamille kilppariongelmille: rajapintojen (kuten suolistonpinnan) reagointi stressihormoneihin ja tulehdussytokiinivälitteiset reaktiot elimistössä. Noikin kaksi voisi mahdollisesti liittyä toisiinsa.

    -westie-

    VastaaPoista
  5. Olen yrittänyt saada äitiäni kilpparitesteihin, sillä hänellä on läpän rappeuma ja se on korjattu, mutta eteisvärinä jäi... Mutta äiti vain toteaa, että "kyllä ne on kaikki tutkittu!"
    Itse olen vakuuttunut, että kilpirauhasongelma lymyää siellä myös, onko se syy vai seuraus vai ihan itsenäinen ongelmansa, sitä en osaa arvioida.
    Hienoa, että jaksat tonkia! Luen juttusi uudelleen ajan kanssa vielä!

    VastaaPoista
  6. Erittäin hyvä postaus Valtsulta, ja pistää tällaisen kilpirauhasvaivojen kaltaisista oireista kärsivän, mutta "normaalit" kilpirauhasarvot omaavan ihmisen ajattelemaan. Kohonneet sisäelinrasvatasot (ja vyötärölihavuus) liittynevät jotenkin kuvioon, mutta vielä kun saisi lääkärit uskomaan oireisiini ennen kuin on liian myöhäistä...

    VastaaPoista
  7. Haluaisin lisätä vielä edelliseen, että ruumiinlämpöni heräämisen jälkeen on käytännössä aina alle 36 astetta kainalosta mitattuna. Tänäkin aamuna 35,7 C.

    VastaaPoista
  8. @Kilppari

    Kiitos kommentista ja kiva kuulla että eläinperäinen lääkitys näyttää toimivan!


    @Marianne K

    Kiitti kannustuksesta!


    @Lettu

    Kiitti! Sieltä onkin jo ehtinyt tulla klikkauksia tähän blogiin.


    @Westie

    Tunnen noita stressijuttuja itse vielä melko huonosti ja osittain siksi käsittely jäi noin vähälle tässä artikkelissa. Pitää kuitenkin koittaa hiljalleen tutustua paremmin...


    @Toinen Lettu!

    Tuollaiseen probleemaan minun on hankala ottaa kantaa. Toivottavasti joku ratkaisu ongelmaan löytyy.


    @jepejee

    Mullakin on tullut noista mittauksista samanlaisia arvoja. En ole tehnyt asialle mitään, mutta luulen että ehkä kannattaisi.

    VastaaPoista
  9. Pari viisasta tyyppiä on muualla ehtinyt kysyä, että miksi sivuutan artikkelin alussa myös onnistuneet ruokavaliotutkimukset. On totta että monimuuttujaisia ruokavaliokokeita on tehty, ja jotkut tulokset ovat hyvin kannustavia.

    Tässä on pari esimerkkiä:

    1) Karlshamnin 44kk karppitutkimus, jossa moni koehenkilö pääsi lääkkeistä eroon ja sydänterveyskin näytti menevän hyvään suuntaan: 23 karppiruokavaliota noudattaneesta kahdelle (8,5%) sattui sydänkohtaus, aivohalvaus tai sydämen vajaatoiminta. Viidestä kontrollihenkilöstä neljä (80%) kärsi sydänkohtauksista ja kaksi kuoli. Kaikkia tutkimuksen yksityiskohtia on hankala raportoida, mutta tiedot ontäällä vapaasti luettavissa: http://www.nutritionandmetabolism.com/content/5/1/14

    2) Lyonin ruokavaliokoe, jossa muutettiin ruokavaliota monellakin tapaa terveellisempään suuntaan. Kokonaiskuolleisuus oli 70% vähäisempää (3 vs 16) ja sydänkuolleisuus 76% vähäisempää kuin kontrolliryhmässä (8 vs 20). http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7911176 http://wholehealthsource.blogspot.fi/2009/06/lyon-diet-heart-study.html

    Ja tosiaankin olen henkilökohtaisesti sillä kannalla, että useimmiten terveyttä kannattaa yrittää ensiksi parantaa syömällä terveellisemmin. Suurin osa kirjoitteluistani tässäkin blogissa koskee ravitsemusta. Toisaalta luulen silti että myös kilpirauhasjutut ansaitsisivat paljon nykyistä enemmän huomiota, joten luulen että se on ihan kohtalainen perustelu sille että tässä esseessä keskitytään täysin niihin.

    VastaaPoista
  10. Hiukan hirvittää nämä tutkimusten tulokset,millähän sais lääkärin uskomaan, että oireisiini syy on tuo yllä mainittu "kilpirauhashormonien riittämätön toiminta".
    Mulla on diagnosoitu struuma noin vuosi sitten, mutta kilpirauhasarvot on "normaalit" TSH 1,69 ja T4V 14. En voi omasta mielestäni hyvin ja struuma kasvaa edelleen. Ruumiinlämpö aamumittauksissa aina alle 36,5 yleensä siinä 36,1-36,3 ei nouse paljon tästäkään päivän aikana. No keväällä sitten työterveystarkastuksessa todettiin kohonnut kolesteroli ja kohonnut paastosokeriarvo. Eli olen matkalla kohti 2 tyypin diabetesta ja sv-sairauksia. Painokin on viimeisen 1,5 vuoden aikana noussut 10 kg vaikka en ole muuttanut elintapojani, pikemminkin päinvastoin.

    VastaaPoista
  11. Ihmisille, joilla on mälsät lääkärit, suosittelen etsimään parempaa lääkäriä Kilpirauhasfoorumin kautta. Suurin osa lääkäreistä, mukaan lukien endokrinologit, ei tiedä kilpirauhasvaivojen hoidosta yhtään mitään, oli kyse sitten julkisesta tai yksityisestä puolesta. Fiksuja/avarakatseisia lääkäreitäkin kyllä on.

    VastaaPoista
  12. Samaa mieltä Maijan kanssa. En hirveästi tykkää siitä miten yleisesti hyväksytyssä lääketieteessä ajatellaan kilpirauhasjutuista. Eri tavalla ajattelevia lääkäreitä ei taas tunnu olevan kovinkaan paljoa, mutta jos niitä haluaa löytää niin kilpirauhasaiheiset keskustelupalstat voi olla hyvä paikka etsinnälle.

    VastaaPoista
  13. Tuohon voisi vielä lisätä että kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivät ovat yleensä lyhytkasvuisempia ja sehän tiedetään, että lyhytkasvuisuus on myös SV-riskitekijä.

    VastaaPoista
  14. Valitettavasti en voi yhtyä ylläoleviin kommentteihin.

    1. Ensinnäkin, tämä "keskeinen" tutkimusnäyttösi on hyvin wanhaa eikä sillä ole ollut alalla juuri minkäänlaista impaktia. Tämä johtuu ihan siitä, että kys. tutkimukset eivät täytä nykyisiä standardeja eivätkä siten tietenkään pysty demonstroimaan kausaliteettiä.

    Ylipäätään, jos ja kun viittaat kohdissa I-IV ainoastaan useita vuosikymmeniä vanhaan tutkimusnäyttöön aiheesta jota tutkitaan edelleen vilkkaasti, niin silloin pitäisi hälytyskellojen soida.

    2. Seuraavaksi vähän enemmän kohdasta V.

    "1) Kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa sydäntautia ja kilpirauhaslääkitys estää sitä."

    Ei aiheuta. Sotket riskitekijän ja syytekijän. Toki moni tautitila ja sairaus lisää riskiä mm. sv-tauteihin, mutta esim. Diekman et al (1998) osoittaa edelleen sen, että ongelmia seuraa nimenomaan LDL-tason noustessa. Eikä mikään linkkisi muuta sitä, että nimenomaan intimavauriot ja asiaan liittyvä abnormaalien lipiditasojen mukanaan tuoma plakkien synty/LDL:n raivausprosessin heikkeneminen ovat se ongelma. Tätä asiaa ei voida tarkastella kilpirauhasen vajaatoimintaan keskittyvien tutkimusten kautta.

    Lisäksi, sv-tautiriskin nousu ei ole ekslusiivisesti kilpirauhasen toimintahäiriöön liittyvä tekijä. Järki käteen: jos käytännössä jokaisella tai edes valtaosalla sv-tautipotilaista olisi ENSIN ollut kilpirauhasen vajaatoimintaa ja sitten ilmaantunut sv-tauti, tämä näkyisi laajoissa epidemiologisissa aineistoissa ja olisi jo havaittu.

    "Kilpirauhaspotilaiden kaulavaltimoiden seinämän paksuus on normaalia suurempi, mutta tyroksiini korjaa tämän ongelman "terveiden" ihmisten tasolle. Tämä koskee myös subkliinistä kilpirauhasen vajaatoimintaa. (Nagasaki et al. 2003, Duman et al. 2007, Monzani et al. 2004, Adrees et al. 2009)"

    Ja tästä seuraa ...? Duman et al osoitti, että statiiniterapia korjasi myös hyvin tunnettua riskitekijää (lipidiarvot) - ja sen tehosta sv-tautikuolleisuuden suhteen (asiasta lisää kun puutun kepoiseen statiinikritiikkisi alempana) on runsaasti näyttöä. Ylipäätään, kaikki käsittelivät subkliinistä kilpirauhasen vajaatoimintaa, so. hyvin spesifiä potilasryhmää suhteutettuna sv-tautien riski- ja/tai potilasryhmiin ylipäätään. Voimmeko tältä pohjalta esittää, että sv-taudit aiheutuvat kilpirauhasen toimintahäiriöistä?

    "2) Sydänsairailla ihmisillä on usein ongelmia kilpirauhasten kanssa"

    Syy-seuraus suhde? Havainnoimalla sv-tauteihin kuolleita ei tällaista todenneta.

    Ylipäätään, se että kilpirauhasen vajaatoiminta yhdistyy sv-tautiriskin suurenemiseen on ns. tuttu juttu. Aika moni muukin tila yhdistyy asiaan, esim. suun ja hammaskaluston terveydentila. Seuraako tästä se, että kyseessä on syytekijä? Ei nähdäkseni, ellei tätä nimenomaan osoiteta tutkimusnäytöllä.

    VastaaPoista
  15. Sitten hiukan tästä lipidiarvojen roolista asiassa.

    "Tutkimustulokset eivät ole näiden hoitojen osalta kuitenkaan kovin kannustavia. Viime vuosina julkaistujen meta-analyysien* mukaan tyydyttyneiden rasvojen korvaaminen tyydyttymättömillä rasvoilla ei näytä vaikuttavan sydän- tai kokonaiskuolleisuuteen, vaikka viime vuosikymmeninä tyydyttymättömien rasvojen väitettyä sydänhaitallisuutta onkin pidetty lähes itsestäänselvyytenä. (Hooper 2011, Ramsden 2010, Skeaff&Miller 2009)"

    Tuota noin, tajuat kai että lipiditeoria (lipidiarvot keskeinen riskitekijä sv-taudeissa) ja ruokavalion rasvojen rooli sv-tautiriskin suhteen ovat kaksi ERI asiaa? Toisekseen, kaikki ylläolevat meta-analyysit viittaavat siihen, että rasvavaihdos on tietyissä tilanteissa hyödyllinen - kokonaisuutena hyöty on toki monitekijäistä ravinto/elämäntaparemonttia pienempi. Lisäksi olisi hyvä muistaa tässä ajoittaisessa meta-analyysien täysin kritiikittömässä hehkutuksessa, että näissä meta-analyyseissä näkyy väistämättä tietenkin myös tutkimuskentän hajanaisuus: kun esim. vanhat maissiöljyllä, soijaöljyllä tms. tehdyt tutkimukset joista ei löytynyt tilastollista merkitsevyyttä suuntaan tai toiseen otetaan mukaan, seuraa tästä se että kentän heterogeenisyys painaa tuloksia heikompaan suuntaan. Tai kääntäen se, että jos ja kun monitekijäiset interventiot otetaan mukaan rasvavaihdoksen hyötyjä tarkasteltaessa, on itse asian (rasvavaihdos) merkityksen tarkastelu haastavaa. Meta-analyysien (aina) potentiaalinen ongelma on se, että ne ovat riippuvaisia mukaan otetun näytön tasosta - ja tässä(kin) asiassa näytön taso on hyvin heterogeeninen.

    "Toisaalta myöskin kolesterolinalennuslääkkeet tuntuvat olevan ristiriitainen lääkeryhmä. Vuoden 2011 Cochrane-analyysi havaitsi, että primääripreventiossa statiinit vähensivät kokonaiskuolleisuutta 16% ja sydänvaivoja muutaman kymmentä prosenttia."

    Juu. Ottaen huomioon sen, että puhumme nyt primääripreventiosta - so. henkilöistä joilla EI ole sv-tautia - niin tulokset ovat kyllä oikein hyvä. Kok.kuolleisuuden suhteen vähennyksen voikin odottaa olevan pienempi ja ylipäätään, tulos on edelleen SELVÄSTI parempi kuin pelkällä ruokavalio-/elämäntapainterventiolla riskiryhmille saatava vähennys - olettaen, että tutkimuskenttää tarkastellaan kokonaisuutena.

    "Kuitenkin statiinien turvallisuus ja kustannustehokkuus ovat jatkuva debaatin aihe, mistä kyseisessä analyysissäkin mainittiin. (Taylor et al. 2011)"

    Primääriprevention suhteen suositus on edelleen se, että ei matalan/keskitason riskin potilaille - ja jos tätä noudatetaan, niin haitat väestötasolla pienenevät selkeästi. Ja lukaisepa muuten itse tutkimuksesta että millainen oli haittojen tilastollinen merkitsevyys yleisesti ottaen (kohdasta "analyysit 1.XX").

    "Mielestäni nykyisessä tilanteessa voi melko turvallisesti todeta, että nykyinen ymmärryksemme sydäntaudista on vielä rajoittunutta ainakin siinä mielessä, että nykyhoitojen tehokkuus on hyvin kaukana ideaalisesta. Lopullinen läpimurto sydäntaudin ehkäisyssä on vielä edessä."

    Tätähän on vaikea sanoa. Joka tapauksessa hoidot ovat selvästi kehittyneet esim. kilpirauhasspekulointisi ajoista.

    VastaaPoista
  16. Tervetuloa tännekin, "Mie". En itse täysin allekirjoita kritiikkiäsi, mutta kiva että tulit kuitenkin ottamaan kantaa. Blogin lukijat saavat näin kuulla myös toisenlaista tulkintaa.


    M: "1. Ensinnäkin, tämä "keskeinen" tutkimusnäyttösi on hyvin wanhaa eikä sillä ole ollut alalla juuri minkäänlaista impaktia. Tämä johtuu ihan siitä, että kys. tutkimukset eivät täytä nykyisiä standardeja eivätkä siten tietenkään pysty demonstroimaan kausaliteettiä."

    V: Mikähän näissä "wanhoissa" tutkimuksissa on niin pahasti pielessä, että haluat sivuuttaa ne suoralta kädeltä? Vastaavanlaista tutkimusta ei yksinkertaisesti näytä olevan myöhemmin tehtynä, ja minusta nämä vanhat tutkimukset vaikuttavat mukavan huolellisesti tehdyiltä niiden ikään nähden.


    M: "Diekman et al (1998) osoittaa edelleen sen, että ongelmia seuraa nimenomaan LDL-tason noustessa. Eikä mikään linkkisi muuta sitä, että nimenomaan intimavauriot ja asiaan liittyvä abnormaalien lipiditasojen mukanaan tuoma plakkien synty/LDL:n raivausprosessin heikkeneminen ovat se ongelma."

    V: Diekmanin artikkelissa tapahtui myös LDL-tason alenemista. Yrität ilmeisesti väittää, että kohonnut LDL itsessään lisää plakkeja.

    Mitä mieltä olet tutkimuksista, joissa havaitaan muutosta esimerkiksi valtimon seinämän paksuudessa ilman muutosta LDL:n konsentraatiossa? Dumanin artikkelissa IMT väheni hyvinkin merkitsevästi, vaikka LDL ei muuttunut (muutaman yksikön nousu ilman tilastollista merkitsevyyttä). Muualla olen tänään kummastellut myös aivan eri tyyppistä tutkimusta (PMID 15158307), jossa LDL ei muuttunut, mutta LDL:n hapettumisen markkeri väheni hyvin paljon ja samoin kaulavaltimon seinämän paksuus (IMT).

    Olemme kyllä mielestäni melko samoilla linjoilla siitä, mikä on se keskeisin ongelma ateroskleroosissa. Itse olen katsellut LDL:n hapettumista mieluummin kuin LDL:n konsentraatiota, mutta usein nuo kulkevat käsi kädessä.


    M: "jos käytännössä jokaisella tai edes valtaosalla sv-tautipotilaista olisi ENSIN ollut kilpirauhasen vajaatoimintaa ja sitten ilmaantunut sv-tauti, tämä näkyisi laajoissa epidemiologisissa aineistoissa ja olisi jo havaittu."

    V: Käytän otsikossa termiä "kilpirauhashormonien riittämätön toiminta", koska NDT-lääkitys on osoittautunut hyödylliseksi niillekin, joilla ei ole ongelmia itse kilpirauhaskudoksessa. Harva sairastuu kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta sydäntauti sen sijaan on edelleenkin yleinen vaiva.

    Epidemiologista näyttöä olenkin jo esitellyt, eikä ole hyvä merkki jos TSH:n nousu jo nykyisten viitearvojen sisällä korreloi lipidiongelmien ja kohonneen infarktiriskin kanssa. Myös Suomen struuma-aikakautta käsittelevät artikkelit ja muut linkittämäni yhteydet tuntuvat menevän tämän kilpirauhasnäkökulman kanssa yhteen.


    M: "Ylipäätään, kaikki käsittelivät subkliinistä kilpirauhasen vajaatoimintaa, so. hyvin spesifiä potilasryhmää suhteutettuna sv-tautien riski- ja/tai potilasryhmiin ylipäätään. Voimmeko tältä pohjalta esittää, että sv-taudit aiheutuvat kilpirauhasen toimintahäiriöistä?"

    V: Tästä syystä artikkelissani on muitakin lähteitä.


    M: "Syy-seuraus suhde? Havainnoimalla sv-tauteihin kuolleita ei tällaista todenneta."

    V: Eivät kaikki tutkimusmenetelmät ole tarkoitettukaan tutkimaan syy-seuraus-suhdetta. Mutta koosteartikkeleissa käytetään useamman tyyppisiä tutkimuksia.

    VastaaPoista
  17. M: ”Tuota noin, tajuat kai että lipiditeoria (lipidiarvot keskeinen riskitekijä sv-taudeissa) ja ruokavalion rasvojen rooli sv-tautiriskin suhteen ovat kaksi ERI asiaa?”

    V: Toki?


    M: ”Toisekseen, kaikki ylläolevat meta-analyysit viittaavat siihen, että rasvavaihdos on tietyissä tilanteissa hyödyllinen - kokonaisuutena hyöty on toki monitekijäistä ravinto/elämäntaparemonttia pienempi.”

    V: Miten kaikki ylläolevat meta-analyysit tarkalleen viittaavat siihen, että rasvavaihdos on tietyissä tilanteissa hyödyllinen? Jos kokonaistulos on nolla, niin ehkä ne viittaavat samalla että rasvavaihdos on tietyissä tilanteissa haitallinen.


    M: ”Meta-analyysien (aina) potentiaalinen ongelma on se, että ne ovat riippuvaisia mukaan otetun näytön tasosta - ja tässä(kin) asiassa näytön taso on hyvin heterogeeninen.”

    V: Tämä on totta, mutta olen aikoinaan tutustunut erikseen Hooperin analyysin jokaiseen tutkimukseen sekä lukenut rasvatutkimuksia ja debaattia muutenkin. Minun ei ole siltikään helppo ymmärtää hyvin tyypillisiä kehoituksia esim. korvata maitorasvaa margariinilla.

    Koska tekstini ei kuitenkaan painotu rasva-asioihin, ajattelin käsitellä rasvat yhdellä kappaleella ja parilla meta-analyysiviittauksella.


    M: ”Ja lukaisepa muuten itse tutkimuksesta että millainen oli haittojen tilastollinen merkitsevyys yleisesti ottaen (kohdasta "analyysit 1.XX").”

    V: Kiitti vinkistä. Tuon perusteella otan tuosta ainakin toistaiseksi pois maininnan statiinien vaarallisuudesta.

    VastaaPoista
  18. Voisin myös mainita, että Puhdasruoka.fi -keskustelupalstalla vaikuttava nimimerkki "Richard" teki tämän aiheen osalta kritiikin: http://www.puhdasruoka.fi/topic/646-juhana-harju-valtsu/

    Vaikuttaa tosin vähän siltä, ettei Richard lukenut kritisoimaansa tekstiä kovin tarkkaan. Hän muun muassa kovasti syyttää minua Siri-Tarinon meta-analyysin siteeraamisesta, vaikken sitä kyllä siteerannut. Ainoastaan mainitsin lisämerkinnöissä etten aio sitä siteerata.

    Olen tehnyt tähän kirjoitukseeni julkaisun jälkeen useita pikkulisäyksiä, ja aion tehdä niitä edelleenkin. Kyllä tutkimuskirjallisuus tuntuu sen verran laajaa olevan, että aina jostain löytyy jotakin uutta.

    VastaaPoista
  19. "Tervetuloa tännekin, "Mie". En itse täysin allekirjoita kritiikkiäsi, mutta kiva että tulit kuitenkin ottamaan kantaa."

    Kiitoksia, kiitoksia. Kiva keskustella taas välillä kanssasi.

    "V: Mikähän näissä "wanhoissa" tutkimuksissa on niin pahasti pielessä, että haluat sivuuttaa ne suoralta kädeltä?"

    En suoralta kädeltä, mainitsin jo a) vanhentuneen metodologian ja b) sen ettei impaktia (eikä toistettavuutta) löydy. Kuten itsekin huomaat, kunnollisen satunnaistamisen, plasebo/kontrolli-ryhmien puutteen jne. kaltaiset seikat ovat niissä varsin yleisiä. Spesifimmin:

    a) Kountzin tutkimusta ei ole julkaistu vertaisarvioituna. Lisäksi: mitä voimme päätellä tarkkaan valikoidusta otannasta ekstrapoloidessa?

    b) Wrenin toisessa tutkimuksessa ei ollut minkään sortin kontrolliryhmää. Näin ollen sen arvo on käytännössä olematon.


    Jne. Ylipäätään, raflaavalle otsikollesi ei löydy tämän tason näytöstä tukea.

    "V: Diekmanin artikkelissa tapahtui myös LDL-tason alenemista. Yrität ilmeisesti väittää, että kohonnut LDL itsessään lisää plakkeja."

    LDL-tasojen nousu on riskitekijä ateroomaplakkien kertymisen suhteen. Sikäli kun itse(kin) pidät LDL-tasoja merkityksellisinä, niin ...?

    "Mitä mieltä olet tutkimuksista, joissa havaitaan muutosta esimerkiksi valtimon seinämän paksuudessa ilman muutosta LDL:n konsentraatiossa?"

    Mitä mieltä siitä pitäisi olla? Kyseessä ei ole ainut riskitekijä. Ja vrt. kysymys LDL-C/LDL-P.

    "Olemme kyllä mielestäni melko samoilla linjoilla siitä, mikä on se keskeisin ongelma ateroskleroosissa. Itse olen katsellut LDL:n hapettumista mieluummin kuin LDL:n konsentraatiota, mutta usein nuo kulkevat käsi kädessä."

    Juu.

    "Epidemiologista näyttöä olenkin jo esitellyt, eikä ole hyvä merkki jos TSH:n nousu jo nykyisten viitearvojen sisällä korreloi lipidiongelmien ja kohonneen infarktiriskin kanssa. Myös Suomen struuma-aikakautta käsittelevät artikkelit ja muut linkittämäni yhteydet tuntuvat menevän tämän kilpirauhasnäkökulman kanssa yhteen."

    Minkäänlaista kausaliteettia ei tältä pohjalta ilmene. Toisekseen, tietänet kyllä itsekin epidemiologisen näyttösi määrän (otantojen koko).

    VastaaPoista
  20. "V: Toki?"

    Hyvä. Miksi sitten nostat esiin tyydyttyneen rasvan? Kyseessä on nimenomaan sen "diet-heart" -kohdan kysymys, ei sinällään suoranaisesti liity veren lipidiarvojen rooliin ateroskleroosissa.

    "V: Miten kaikki ylläolevat meta-analyysit tarkalleen viittaavat siihen, että rasvavaihdos on tietyissä tilanteissa hyödyllinen?"

    Oletan että olet lukenut ne? Hyötyä vaihdoksesta/yhdistyneestä vaihdoksesta & vähennyksestä eri päätetapahtumien suhteen löytyy kaikista.

    "Jos kokonaistulos on nolla, niin ehkä ne viittaavat samalla että rasvavaihdos on tietyissä tilanteissa haitallinen."

    Vaikea kuvitella tilannetta, jossa tyydyttyneen rasvan korvaaminen tyydyttymättömillä olisi haitallinen, pl. ilmiselvää & radikaalia vinoumaan n-6/n-3 -suhteissa. Mutta voinet toki esitellä kliinistä näyttöä asiasta, jos sitä löytyy.

    "V: Tämä on totta, mutta olen aikoinaan tutustunut erikseen Hooperin analyysin jokaiseen tutkimukseen sekä lukenut rasvatutkimuksia ja debaattia muutenkin."

    No sitten minun tuskin tarvitsee erikseen selittää niiden heterogeenisyyttä & siitä aiheutuvaa ongelmallisuutta.

    "Minun ei ole siltikään helppo ymmärtää hyvin tyypillisiä kehoituksia esim. korvata maitorasvaa margariinilla."

    En minäkään käyttäisi ensisijaisesti margariinia. Tosin hyöty näyttää tulevan nimenomaan hapanmaitotuotteista, ei voista tms., ja kohtuukäytöstä näyttäisi irtoavan sama lopputulos kuin runsaammasta käytöstä. Toisekseen, muistanet että kommentoin taannoin kohorttinäyttöön keskittyvää kommenttiasi Reijon palstalla?

    "V: Kiitti vinkistä. Tuon perusteella otan tuosta ainakin toistaiseksi pois maininnan statiinien vaarallisuudesta."

    No, joutessasi sitten. Vielä se näyttää tuolta löytyvän.

    En kyllä ymmärrä miksi päätit kirjoittaa a) nimenomaan primääripreventiotutkimuksien meta-analyysistä ja b) esittää väitteitä statiinien ongelmista ENNEN tutustumista siihen ettei tämä positio omaa tilastollista merkitsevyyttä.

    Noh, mainittakoon että etenkin lihaskipujen suhteen asia on toki toinen. Nämäkin tosin a) ovat monesti tutkimusnäytössä plaseboryhmillä miltei yhtä yleisiä kuin hoitoa saavalla ryhmällä ja b) voivat hoitua helposti statiinia vaihtamalla. Diabetesriskin kohoaminen on puolestaan kyseenalaisempaa ja kun sen peilaa sitten sv-tautitapahtumien/-kuolleisuuden alenemista vastaan, on kyseessä vähintäänkin hyvä vaihtokauppa.

    Ja ihan vinkiksi: älä helvetissä ryhdy mihinkään "keskusteluun" kys. nimimerkin kanssa. Hän ei nimittäin keskustele, vaan saarnaa, valehtelee ja solvaa. Aikansa voi käyttää fiksumminkin, esim. hakkaamalla päätä seinään. :-)

    VastaaPoista
  21. Voihan nenä. Kirjoitin vastauksen Mie:lle lähes loppuun ja jonkun painalluksen seurauksena hukkasin koko pitkän tekstin. Huomenna varmaan sitten uutta yritystä, nyt pakko lukea koulujuttuja. :D

    VastaaPoista
  22. Hieno blogi Valtsu! Hyvä että käyt viitteitä läpi tarkasti. Ole tarkkana uudempien kilpirauhastutkimusten kanssa: evidenssi on tosi huono, viitteet saattavat olla vääriä (viitteissä ei välttämättä mainita artikkelin väittämästä sanaakaan), metodeissa paljon huomautettavaa jne.

    Niminerkille Mie: kyllähän monet wanhoista kilpirauhastutkimuksista olisivat toistettavissa, kun joku viitsisi toistaa. Monet niistä vain eivät sovi nykyiseen kilpirauhasen hoitoparadigmaan, joten julkaisu voi olla vaikeaa. Pieni ala, harvoja lehtiä, kannattaa olla väleissä alan merkkihenkilöiden kanssa. Ja alan merkkihenkilöt ovat usein lukinneet omat käsityksensä jo aikaa sitten, puutteellisella evidenssillä.

    VastaaPoista
  23. "Niminerkille Mie: kyllähän monet wanhoista kilpirauhastutkimuksista olisivat toistettavissa, kun joku viitsisi toistaa. Monet niistä vain eivät sovi nykyiseen kilpirauhasen hoitoparadigmaan, joten julkaisu voi olla vaikeaa."

    Tuota tuota, minä kun en ole edes ottanut kantaa kilpirauhasen vajaatoiminnan tms. hoitoon.

    "Pieni ala, harvoja lehtiä, kannattaa olla väleissä alan merkkihenkilöiden kanssa. Ja alan merkkihenkilöt ovat usein lukinneet omat käsityksensä jo aikaa sitten, puutteellisella evidenssillä."

    Aina voi toki esittää, että tilanne on redusoitavissa kysymykseen "tiedeyhteisö syrjii". Mutta jos ns. julkaisuharha on ilmiönä tuttu, niin tietänet että se ilmenee hyvin usein nimenomaan niin, että paradigmasta poikkeava tulos X saa huomiota siinä missä paradigmaa vahvistavat tulokset A-W eivät. Tai että tilastollisesti merkitsevä tulos saa huomiota siinä missä nollahypoteesin puolelle kallistuvat eivät, riippumatta laadullisista tekijöistä.

    VastaaPoista
  24. Musta on edelleen häiritsevää, että nuo kontrolliryhmättömät paperit halutaan julistaa arvottomiksi. Sekä Barnesin että Wrenin (1971) ilmoittamat luvut ovat sitä luokkaa, että lienee hyvin epätodennäköistä että kontrolliryhmä olisi pärjännyt yhtä hyvin. Wrenin ekassa paperissa (1968) oli valikoitu kontrolliryhmä (pyrittiin vakioimaan ikä, sukupuoli ja kliininen historia ja "tunnusmerkit".

    Kountzia ei voi ulottaa koko ihmisväestöön, se on selvä puutos. En tiedä mitä siitä pitää päätellä, että tulokset julkaistiin kirjana.

    Kun vanhoja viitteitä katselee, niin jää vaikutelma että kirjojen julkaisu tutkimustulosten pohjalta oli yleisempää kuin nykyään. Liekö osittain kyse jostain ajan hengestä?

    Anonyymin kommenteista tulee mieleen ainakin suomalaisen silmälääkäri Kaisu Viikarin vaikeudet saada omaa sanaansa esille suomalaisissa julkaisuissa. Olen lukenut hänen kirjojaan, joissa hän esittää hyvin kiinnostavaa ja laajaa potilasdataa joka ainakin allekirjoittaneen maallikon mielestä tuntuu melko vakuuttavasti kyseenalaistavan nykyisiä käytäntöjä silmälasien määräämisessä.

    Täytyy muuten tässä mainita, että tällä hetkellä on sellainen fiilis että oma raportointini tutkimusmetodeista on vähän puutteellista. Esimerkiksi Wrenin vuoden 1968 tutkimuksessa koehenkilöt saivat myös joitakin vitamiineja. Mutta muokkailen tekstiäni hiljalleen ja ehkäpä se menee järkevämpään suuntaan.

    Kun sitä rasvameta-analyysien heterogeenistä aineistoa on tullut katsottua yksi tutkimus kerrallaan, niin kovin hyvä maku ei ole jäänyt edes niistä paremman omegasuhteen tutkimuksista.

    Oslo diet-heart on sekä Hooperissa että Ramsdenissa yksi näistä ja sen ongelmista kai olemme molemmat tietoisia. Sitten yksi on se melko hyvin toteutettu LA Veteran-tutkimus, jossa ei kokonaiskuolleisuuksissa ollut eroa.

    MRC Soy on yksi tulosten osalta onnistunut tutkimus, jota olen sekundaarilähteiden vuoksi pitänyt huonona tutkimuksena (sitä on dissattu jossain paleopiireissä) mutta hain tänään Terkosta raportin jonka voisin lukea lähiaikoina.

    Minun kyllä varmaan kuuluisi tutustua statiinitutkimuksiin tarkemmin. En ole aiheeseen liittyen paljoakaan tutkimuksia lukenut, ja lisäksi iso osa lukemistani jutuista on suoraan Ravnskovin kaltaisilta kirjoittajilta.

    VastaaPoista
  25. "Musta on edelleen häiritsevää, että nuo kontrolliryhmättömät paperit halutaan julistaa arvottomiksi."

    Sikäli kun metodologia nyt on mitä on, yhdistyneenä laajan epidemiologisen näytön puutteeseen ja wanhaan totuuteen "epätavalliset väitteet vaativat epätavalliset todisteet" (viittaan nyt tuohon raflaavaan otsikointiisi), niin ... No, asia nyt vain on että perspektiivi pitäisi osata löytää & säilyttää.

    En kiellä sitä, etteikö kilpirauhasen abnormaali toiminta olisi riskitekijä. Mutta näyttöä sen nostamiseen edes keskeiseksi riskitekijäksi, saati sitten syytekijäksi, ei vain ole.

    "Sekä Barnesin että Wrenin (1971) ilmoittamat luvut ovat sitä luokkaa, että lienee hyvin epätodennäköistä että kontrolliryhmä olisi pärjännyt yhtä hyvin."

    Tämä jää nyt ihan spekulaation asteelle.

    "Wrenin ekassa paperissa (1968) oli valikoitu kontrolliryhmä (pyrittiin vakioimaan ikä, sukupuoli ja kliininen historia ja "tunnusmerkit"."

    Ja tässä kohtaa vertailu käy hoitomenetelmiin v. 1968. Relevanssi vuonna 2012?

    "Täytyy muuten tässä mainita, että tällä hetkellä on sellainen fiilis että oma raportointini tutkimusmetodeista on vähän puutteellista. Esimerkiksi Wrenin vuoden 1968 tutkimuksessa koehenkilöt saivat myös joitakin vitamiineja. Mutta muokkailen tekstiäni hiljalleen ja ehkäpä se menee järkevämpään suuntaan."

    Juu, hyvä näin. Pidän erittäin ilahduttavana asiana sitä, että et jää junnaamaan yhteen ja samaan. Sitoutumisen eskalaatio on yl. ottaen huonompi juttu, puolin ja toisin.

    "Kun sitä rasvameta-analyysien heterogeenistä aineistoa on tullut katsottua yksi tutkimus kerrallaan, niin kovin hyvä maku ei ole jäänyt edes niistä paremman omegasuhteen tutkimuksista."

    Viittaat siis siihen, että n-3/n-6 -suhde ei olisi niin merkityksellinen hyvinvoinnille kuin esim. Ramsden antaa ymmärtää (puhumattakaan vhh/paleo/you name it -blogosfääristä)? Tästä esim. Laatikainenkin on kirjoitellut, viitaten esim. siihen että tutkimuksissa joissa linolihapon saanti on ollut kovin runsasta (sellaiset n. 15% kok.E:stä) ei mitään haittaa sv-terveydelle silti ilmennyt - eli esim. Masterjohnin positio vaikuttaisi olevan etupäässä ideologinen.

    Vai oliko kyse jostain muusta?

    "Minun kyllä varmaan kuuluisi tutustua statiinitutkimuksiin tarkemmin. En ole aiheeseen liittyen paljoakaan tutkimuksia lukenut, ja lisäksi iso osa lukemistani jutuista on suoraan Ravnskovin kaltaisilta kirjoittajilta."

    AINA kannattaa lukea tutkimukset itse eikä luottaa sellaisenaan muiden tulkintoihin. Etenkin jos kyseessä on Ravnskovin kaltainen tyylipuhdas denialisti jonka kontribuutio alalle on lähinnä tragikoomista (mutta myös potentiaalisesti haitallista).

    VastaaPoista
  26. Luin nyt sen MRC Soy artikkelin. Olin muistellut, että se oli jotenkin onnistunut koe, mutta siinähän oli vain parin ihmisen ero sydän- ja kokonaiskuolleisuudessa.

    Ihmettelen kyllä Masterjohnin joitakin tulkintoja, tai se spekuloi esim niillä LA veteraanitutkimuksen tupakointiluvuilla mun mielestä virheellisesti. Se käsittääkseni edelleenkin korostaa sitä että kontrolliryhmässä oli enemmän ketjupolttajia ilmeisesti sivuuttaen oman huomautukseni siitä että toisaalta kasvirasvaryhmässä oli paljon enemmän maltillisempia tupakoijia. Se Masterjohnin E-vitamiiniaspekti tohon tutkimukseen voi tosin olla kiinnostava, ja en ole vielä ehtinyt lukea sitä käsittelevää paperia.

    Minusta siis tuntuu, että noissa meta-analyyseissä käytetyt kliiniset tutkimukset eivät ole kovin onnistuneesti ainakaan osoittaneet että SFAn korvaaminen hyvän omegasuhteen PUFAlla olisi onnistunut kovin hyvin. Toisaalta noita tutkimuksia ei ole muutenkaan kovin paljoa, joten niistä ei oikein voi tehdä lopullisia tulkintoja. Veteraanitutkimuksessa ei edes ollut loppujen lopuksi kovin hyvät omegasuhteet.

    Nykyäänhän luen siis paljon tutkimusartikkeleita enkä hirveästi fanita sekundaarilähteitä. Mutta aloin harrastelemaan terveysjuttujen lukemista muutama vuosi sitten lukion toisella luokalla jolloin minulle luontevimpia tietolähteitä olivat kirjat, keskustelupalstat ja blogit. Nykyisin voin lukea tuoreempia kokotekstejä yliopiston nettitunnuksilla ja vanhemmat tekstit löytyy usein lääkiksen kirjastosta.

    Jään varmaan miettimään noita kilppari-sydän-tutkimuksia. Vähän hankala nähdä asioita ihan samasta näkökulmasta kuin Sie näet.

    VastaaPoista
  27. "Minusta siis tuntuu, että noissa meta-analyyseissä käytetyt kliiniset tutkimukset eivät ole kovin onnistuneesti ainakaan osoittaneet että SFAn korvaaminen hyvän omegasuhteen PUFAlla olisi onnistunut kovin hyvin. Toisaalta noita tutkimuksia ei ole muutenkaan kovin paljoa, joten niistä ei oikein voi tehdä lopullisia tulkintoja. Veteraanitutkimuksessa ei edes ollut loppujen lopuksi kovin hyvät omegasuhteet."

    Jos viittaat nyt tähän wanhaan aineistoon (kuten LA Veterans, tai London Corn Oil), niin kiinnitä toki huomiota käytetyn rasvan laatuun & määrään. Lisäksi on syytä muistaa se, että reduktio pelkkään rasvavaihdokseen ei ole kovin mielekästä - ruokavalion käsittely kokonaisuutena on. Pienten hyötyjen & tilastollisen merkitsevyyden rajoilla keikkuvien muutosten akkumuloituessa kokonaisuus vaikuttaa olevan enemmän kuin osiensa summa.

    "Vähän hankala nähdä asioita ihan samasta näkökulmasta kuin Sie näet."

    Eipä siinä nyt mitään radikaalia ongelmaa ole, kunhan vain muistaa olla kriittinen & peilata asiat kokonaiskuvaa vasten. Mie voi olla näissä asioissa aika nuiva & konservatiivinen. Jotenkin tuntuu, että blogosfäärille tyypillinen (en viittaa nyt sinuun henk.kohtaisesti) ilmiö nähdä milloin mikäkin juttu "suurena läpimurtona" tai "mullistuksena" vain ruokkii tätä kyynisyyttäni. :-)

    VastaaPoista
  28. Valtsu, vain vinkkinä, Christer Sundqvist ("veteraaniurheilija"), heitti nimimerkin Mie ulos keskustelustaan. Syynä tämä Mien tunkeminen liikaa esille (muut putataan keskustelusta ulos) ja hänen sekavat, tahalliset omituiset, piiitkät juttunsa. Pohdi asiaa.

    VastaaPoista
  29. Moi Anonyymi. Mäkin muistelen näin tapahtuneen.

    Nimimerkin Mie viestit ovat yleensä aika provoja, mutta toisaalta Mien tekstien informaatiosisältö kompensoi ihan hyvin. Tekstiensä perusteella hän on lukenut tiedettä aika paljon ja hänen kritiikeissään on hyviä juttuja. En vain tässä kilpirauhasjutussa osaa olla tällä hetkellä täysin samaa mieltä hänen kanssaan.

    VastaaPoista
  30. Minä kun en ole päässyt selville, mikä ylipäätään on Mien kanta kilpirauhasjutussa. Hän ei selkeästi tuo esille vaikkapa kantaansa johonkin artikkeliin, jonkin artikkelin metodiin tai jonkin artikkelin teesiin, vaan väittää sitä sun tätä, sekoittaen väliin kaikkea aiheeseen kuulumatonta.

    Kaikki muut ovatkin jo kaikonneet tästä keskustelusta. Mitä jos laittaisit Mielle oman ketjun, jossa Mie voisi jauhaa, ja sinä vastailla jos haluat, ja pitäisit tämän muun ketjun yleisenä, muille tarkoitettuna?

    VastaaPoista
  31. "Valtsu, vain vinkkinä, Christer Sundqvist ("veteraaniurheilija"), heitti nimimerkin Mie ulos keskustelustaan. Syynä tämä Mien tunkeminen liikaa esille (muut putataan keskustelusta ulos) ja hänen sekavat, tahalliset omituiset, piiitkät juttunsa. Pohdi asiaa."

    Vaikka asia ei varmaan ketään kiinnosta, niin kommentoin nyt sitten.

    Edellä esitetty tulkinta on kovin tarkoitushakuinen. Taustalla ei ollut mitkään "pitkät höpinäni", vaan systemaattinen ja kärkevä kritiikkini kys. blogin entistä omituisemmaksi ja pseudotieteellisemmäksi menevää antia kohtaan. Sähköyliherkkyyttä, magnesiumsupplementaatiota masennuksen hoidossa jne. jne. vieraskirjoituksissa. Toin tämän julki ja peiliä syytettiin naaman vinoudesta.

    Tunnustan, että tyylini on ärhäkkä, monesti liiankin, mutta jos ja kun kirjoittaja kuten Christer itsekin viljeli/viljelee vastaavanlaista tyyliä ns. virallisia tahoja ja eri mieltä olevia kohtaan, pitää miehen minun nähdäkseni sietää kritiikki itseäänkin kohtaan. "If you can't stand the heat, stay out of the kitchen". JOs on pokkaa arvostella, pitää olla pokkaa myös sietää arvostelua.

    Jos viestini eivät miellytä, niitä ei ole pakko lukea. Mutta jos ne luetaan, niin niihin olisi syytä vastata eikä nillittää asian vierestä. Kriittisen ajattelun kannalta keskeistä on halu KESKUSTELLLA ja korjata omia tulkintojaan tarpeen vaatiessa. Osaan myöntää olleeni väärässä monissa asioissa ja tiedän että taatusti tulen olemaan jatkossakin väärässä. Tällöin myönnän sen ja siirryn eteenpäin.

    "Minä kun en ole päässyt selville, mikä ylipäätään on Mien kanta kilpirauhasjutussa. Hän ei selkeästi tuo esille vaikkapa kantaansa johonkin artikkeliin, jonkin artikkelin metodiin tai jonkin artikkelin teesiin, vaan väittää sitä sun tätä, sekoittaen väliin kaikkea aiheeseen kuulumatonta."

    Et osaa lukea. Tai sitten sinua ei kiinnosta lukea mitä olen kirjoittanut. Olen todennut ylempänä USEAAN OTTEESEEN selvällä suomenkielellä että a) pidän kilpirauhasen toimintahäiriöitä sv-tautien riskitekijänä mutta b) en syytekijänä toisin kuten Valtsu otsikoi. Lisäksi c) kommentoin ylempänä itse artikkeleitakin/kirjoja. En tiedä ketä kuvittelet huijaavasi esittämällä hämmentynyttä, mutta et ainakaan ketään lukutaitoista.

    "Kaikki muut ovatkin jo kaikonneet tästä keskustelusta. Mitä jos laittaisit Mielle oman ketjun, jossa Mie voisi jauhaa, ja sinä vastailla jos haluat, ja pitäisit tämän muun ketjun yleisenä, muille tarkoitettuna?"

    Valtsu tekee toki miten lystää. Toivon mukaan hän ei ole osa tätä blogosfäärin "prinsessaosastoa" jolla ei riitä kykyä sietää kritiikkiä. Olen asiallinen asiallisille ja - valitettavaa kyllä, luonteen heikkous - monesti asiaton asiattomille. En siedä salaliittohörhöilyä enkä ideologista jankuttamista.

    Tämä on minun puolestani viimeinen kerta metakeskustelua tästä aiheesta. Jatka jos haluat.

    VastaaPoista
  32. Nimimerkki Mie:stä tulee mieleen Suomi 24:lla huseeraava Boxi. Mutta Valtsu, minusta tuot tärkeitä pointteja esiin. Sikäli kuin minä ymmärrän, niin kilpirauhasongelmia ei tunnisteta tarpeeksi hyvin. Monet ihmiset, joita Thyroxin tai T3-lääkkeet auttaisivat, ovat ilman hoitoa (ja tarkoitan, että heillä on kilpirauhashormonien vaje, en väitä, että heillä on sydämessä vikaa). Mutta näin ollen pitäisi tutkia, että jos hoidetaan kilpirauhashormonivaje kuntoon, vähennetäänkö sillä sydänsairauksia.

    VastaaPoista
  33. Minusta on ollut hyvin mielenkiintoista seurata blogia ja siitä virinneitä keskusteluita juuri sen vuoksi että Mie ja Valtsu ovat pysyneet hyvin asiallisina ja keskustelu on rakentavaa. Jään taustalle seuraamaan jatkoa, hatunnosto molemmille että jaksatte kahlata läpi tutkimusaineistoja!

    VastaaPoista
  34. Erinomaista Valtsu, Erinomaista!! Kiitos! Tämä lähti jakoon!

    VastaaPoista
  35. Nyt tämä on vielä hienompi, paremmin jäsennelty ja helpompi lukea. Kiitos! Aiotko muuten viedä tätä aihetta jotenkin eteenpäin, kun tiedät tästä paljon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi!

      Kyllähän tilanne on toistaiseksi se, että haluaisin tälle aiheelle enemmän huomiota - tosin enimmäkseen ammattilaisilta jotka voisivat antaa kehittävää kommenttia. Ehkä joulun jälkeen otan itseäni niskasta kiinni ja koetan tavoittaa joitakin yliopiston proffia.

      Uusia kirjoituksia aiheesta ei ole tulossa ainakaan lähiaikoina. Ainakaan en ole lukenut mitään uusia kiinnostavia juttuja kilpirauhashormoneista.

      Poista
  36. Ammattilaiset, ainakin jos tarkoitat endokrinologeja, tulevat kyll� tuottamaan sinulle ison pettymyksen:( Vaikka vetoa voisin ly�d� ett� n�in k�y. Ota ihmeess� kuitenkin heihin yhteytt� ja raportoi sitten heid�n n�kemyksens�. Kardiologeilta voisi saada rakentavampaa kommentointia, koskien tietysti juuri kilpirauhasen vajaatoiminnan ja syd�nsairauksien yhteytt�.

    Minua kiinnostaa se, ett� monissa nykyisiss� kilpirauhassairauksien hoitosuosituksissa ei ole mit�n kunnollisia tutkimuksia pohjana. Artikkeleiden referenssitkin voivat olla suorastaan v�rennettyj�. K�yp� Hoito -suosituksiahan ei ole yhteenk�n kilpirauhasen sairauteen, ei edes kilpirauhassy�p�n. Tarkoitan kansainv�list� virallista K�yp� Hoito suositusta (joillakin endokrinologisilla seuroilla on omia, enemm�n ja v�hemm�n laadukkaita guidelineseja). Syyn� on, ett� tutkimusten perusteella ei pystyt� antamaan K�yp� Hoito suosituksia, tutkimukset ovat niin sekavia ja huonolaatuisia. Kaikki endokrinologien hoitosuositukset kuitenkin perustuvat n�ihin huonolaatuisiin tutkimuksiin, joista he valitsevat jonkun osan k�sitystens� perustaksi, j�tt�en (mielivaltaisesti) muut huomiotta.

    T�ss� olisi minusta mielenkiintoinen aihe pengottavaksi. Endokrinologian alan tieteelliset lehdet ovat harvassa, ala on pieni ja kannattaa olla v�leiss� suuriin tieteellisiin lehtiin. V�it�n, ett� n�iden lehtien linjoilla on vaikutusta Suomenkin hoitolinjauksiin. Ja lehtien linjaukset perustuvat: niin mihin? N�ihin sekaviin ja ep�kelpoihin tutkimuksiin, joiden perusteella ei voida tehd� K�yp� Hoito suosituksia.

    En tied� et ehk� ehdi t�llaista penkomista? V�h�n tutkivaa journalismia:). Paljon olet jo tehnyt aiheen esille nostamiseksi, kiitos siit�!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Minua kiinnostaa se, että monissa nykyisissä kilpirauhassairauksien hoitosuosituksissa ei ole mitään kunnollisia tutkimuksia pohjana. Artikkeleiden referenssitkin voivat olla suorastaan väärennettyjä."

      Tyydytätkö uteliaisuuttani tuon jälkimmäisen väitten suhteen? Aika kova väite nimittäin.

      Tunnen aiheesta kohtuuvähän, mutta kiinnostaisi myös tietää että mihin pohjaat väitteesi tutkimuskentän heikosta laadusta? Tai endokrinologian alan julkaisujen vähäisyydestä? Puhumme kuitenkin kolminumeroisesta määrästä joka ei sinällään kalpene vertailussa monen muunkaan alan kanssa. Vieläkin isompi & arvostetumpi siitä tulee, jos ja kun monet diabetesjulkaisut lasketaan endokrinologian alan julkaisuiksi.

      Poista
  37. Miksiköhän tuohon äskeiseen tuli laatikoita ääkkösten tilalle? Olen ennen kirjittanut samalta tietokoneelta ja on tullut aivan normaalia tekstiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään hajua. Eikä tuolla niin väliä ole, helposti lukee.

      Onkos tuosta sun mainitsemasta Käypä hoito -jutusta ollut jossakin keskustelua, kun en ole tuollaista väitettä aikaisemmin kuullutkaan? :o

      Hirveästi en ole KH-suosituksia lueskellut, mutta lieköhän ne välillä vähän hutiloiden tehtyjä. Joskus havaitsin vähän kummallista settiä esimerkiksi Käypä hoidon ADHD-artikkelissa: http://varputavi.wordpress.com/2012/05/07/add-ja-adhd-ruokavalio/#comment-1250

      Poista
    2. Tuo antamasi linkki meni jollekin blogille, ei Käypä Hoitoon:( Käypä Hoidossa on lasten ja nuorten ADHD:sta ohjeistus, ilmeisesti sinusta puutteellinen. Monet Käypä Hoidot ovat aika diibadaabaa, tyhjänpäiväisyyksiä, mutta niitä ei voida tehdä ellei ole jonkin verran näyttöä. En usko että niinkään hutiloituja, koskapa kaikilla niillä on pohjana kansainvälinen ohjeistus, joka sitten muokataan oman maan olosuhteisiin - enemmänkin siis tyhjänpäiväisyyksiä. Käypä Hoitojen kansainvälinen "emo-organisaatio" on tässä http://www.g-i-n.net/, kilpirauhasesta ei niillä ole mitään (eikä tietysti myöskään Suomessa ole yhtään Käypä Hoito -ohjetta mihinkään kilpirauhassairauteen).

      Cochranella oli maininta tuosta hypotyreoosista, että näyttö ei riitä ja kaivataan "urgently" laajoja tutkimuksia. Nyt en löydä sitä lausetta Cocranesta enkä muista mistä sen silloin näin. Cochranessa se kuitenkin oli.

      Minä uskon, että kilpirauhastutkimus tulee etenemään biokemistien ja mikrobiologien tutkimuksen ansiosta. Endokrinologit vain pyörittävät samoja tutkimuksia edes takas. Tässä on minusta aika hyvä linkki tuohon rT3:seen liittyen, sehän on ollut paljon pinnalla. Tämä artikkeli on pitkä kuin nälkävuosi, mutta jos on kiinnostunut biokemiasta niin näkee, että sillä alalla tiedetään paljon kilpirauhashormonien toiminnasta. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=Beyond%20low%20plasma%20T3%3A%20local%20thyroid%20hormone%20metabolism%20during%20inflammation%20and%20infection. Mielenkiintoinen on lopussa ( VI. Endocrine Interventions in NTIS: Areas of Uncertainty
      A. Endocrine interventions)
      oleva pohdinta TRH -terapiasta. Ihan uusi aspekti hoitoon siis vihdoinkin

      Poista
    3. Kiitti lukuvinkistä, luen ton kilpparihormoniesseen lähiaikoina.

      Joo, toi ADHD-linkki oli Varpu Tavin blogin kommenttiin. Siinä Varpu vaan siteeraa mun fb-kommenttia, jossa totean että ADHD-artikkelissa on magnesiumin osalta vähän hassua settiä, ja ainoa lähdeviite näyttäisi vielä olevan ristiriidassa annetun väitteen kanssa. :P

      Poista
    4. Olet aivan oikeassa! Luin tuon ADHD Käypä Hoidon ja etsin viitteen 182. Minusta viite ei ainoastaan näytä olevan ristiriidassa Käypä Hoidon väitteen kanssa, vaan on täysin päinvastainen kuin Käypä Hoidon väite.

      Oletko ollut yhteydessä Käypä Hoitoon tästä? Ja sähköpostiviesti kopiona koko ADHD työryhmälle, muuten nopeasti deletoivat. Kannattaisi olla. Minä olen ollut yhteydessä eräästä kilpirauhasartikkelin tilanteesta, jossa referenssissä ei mainittu väitteen aiheesta sanaakaan. Kyllä sillä hiljaisesti on ollut vaikutusta, huomaan että endot ovat sen jälkeen jättäneet kyseisen artikkelin pois omista referenssilistoistaan. Koita ainakin ja katso mitä tapahtuu.

      Poista
    5. Myös toi lähde 187 Käypä hoito -tekstissä tuntuu olevan ristiriidassa "ei liene hyötyä" päätelmän kanssa.

      "Mg-B6 regimen for at least two months significantly modified the clinical symptoms of the disease: namely, hyperactivity and hyperemotivity/aggressiveness were reduced, school attention was improved."

      Tuolla on annettu lähinnä yksi sähköpostiosoite johon voi antaa palautetta: khpalaute(at)duodecim.fi

      Työryhmän jäsenten nimet on kyllä annettu myös, mutta sähköpostit pitäisi kaivaa Googlella. Voi olla että kirjoitan lähiaikoina tohon palautesähköpostiin jotakin.

      Poista
  38. Jos nyt hiukan rutisen:

    "Vallitsevan teorian mukaan veressä kulkeva LDL-kolesteroli aiheuttaa verisuonien seinämiin nk. ateroomaplakkeja"

    Tämä on aikamoinen yksinkertaistus ja luo monelle asiasta vähemmän ymmärtävällä väärän kuvan. Jospa laajentaisit tai sitten vain korvaisit koko seikan toteamalla että LDL on nykykäsityksen mukaan keskeinen riskitekijä & ateroskleroosi on ylipäätään etiologialtaan monitekijäinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tollainen pikku muokkaus voisi ollakin paikallaan.

      Lueskelen tätä esseetäni itse melko usein, ja suunnilleen joka kerta tuntuu siltä, että jotkut asiat olisi voinut esittää asiallisemminkin. Muutama päivä sitten muokkasin tekstiä jo aika monetta kertaa, mutta nyt jälleen tuntuu että uusi muokkauskierros voisi olla hyväksi. Saa kuitenkin odottaa hetken...

      Eli ei asiallisen tekstin kirjoittaminen mitenkään liian helppoa puuhaa ole.

      @Anonyymi, huomaa että Mie pisti sinulle tuossa ylempänä kommenttia. Blogin sivupalkin kommenttilaajennus on näemmä jotenkin "rikki".

      Poista
  39. Olen käynyt tuota Käypä Hoidon ADHD suositusta nyt enemmän läpi, ja se on minusta kyllä aika pohjanoteeraus koko suositus. Hyvin sekava, koko ajan kun lukee huomaa lisää epäjohdonmukaisuuksia. Esim. nuo viitteet 182 ja 187:

    1. Käypä Hoito tekstissä:"Sinkin tai magnesiumin lisäämisestä ruokavalioon(182) ei liene hyötyä ADHD:n hoidossa." Ainoa viite oli tuo 182. Mutta kyseisen viitteen 182 jo abstaktissa on seuraavaa: "In the group of children given 6 months of magnesium supplementation, independently of other mental disorders coexisting with hyperactivity, an increase in magnesium contents in hair and a significant decrease of hyperactivity of those examined has been achieved, compared to their clinical state before supplementation and compared to the control group which had not been treated with magnesium."

    Eli ainoassa viitteessä sanotaan täysin päinvastoin kuin Käypä Hoidon tekstissä.

    2. Viitteessä 187 seuraavasti, myös jo abstraktissa: "In almost all cases of ADHD, Mg-B6 regimen for at least two months significantly modified the clinical symptoms of the disease: namely, hyperactivity and hyperemotivity/aggressiveness were reduced, school attention was improved. In parallel, the Mg-B6 regimen led to a significant increase in Erc-Mg values. When the Mg-B6 treatment was stopped, clinical symptoms of the disease reappeared in few weeks together with a decrease in Erc-Mg values. This study brings additional information about the therapeutic role of a Mg-B6 regimen in children with ADHD symptoms."

    Eli tämäkin viite on päinvastainen kuin suosituksen teksti.

    3. Suosituksessa on myös hyvin epäselvästi: "Varastoraudan, sinkin tai magnesiumin määrä saattaa ADHD-diagnoosin saaneilla lapsilla ja nuorilla olla pienempi kuin samanikäisillä verrokeilla. Syynä voivat olla muun muassa stimulanttien ruokahalua heikentävä vaikutus tai syömishäiriöt."

    Mistä syystä kirjoittajat päättelevät syynä vitamiinien puutteeseen olevan stimulanttien ruokahalua heikentävä vaikutus tai syömishäiriöt? Nimittäin, tekstissä alaotsikon 'ADHD:n kanssa samanaikaisesti esiintyvät häiriöt ja sairaudet' alla lukee mm. "Ylipainon [98] ja lihavuuden [99] esiintyvyys näyttää olevan suurempi kuin terveillä
    lapsilla ja nuorilla." ja "ADHD-diagnoosin saaneilla tytöillä on suurentunut syömishäiriön riski etenkin
    ahmimishäiriön osalta [121–123]."

    Suosituksen tekstin mukaan ongelma on ylipaino, mikä ei tietenkään selitä matalia vitamiinipitoisuuksia. Syömishäiriöistä yleinen on nimenomaan ahmimishäiriö. En siis löydä mitään perustetta, miksi vitamiinitasot olisivat alhaiset matalan ruokahalun (sellaista ei osoitettu) tai syömishäiriön (joka oli nimenomaan ahmimishäiriö) johdosta.

    Laadi ihmeessä kirjelmä sinne toimikuntaan. Kirjoita siihen annettuun osoitteeseen + ainakin pari muuta, se takaa etteivät voi vain deletoida ja teeskennellä että mitään ei ole tapahtunut.

    Vastaan Mielle piakkoin tuosta referenssiväärennöksestä. Se on ihan mielenkiintoinen juttu nimittäin. Sivupalkista en löytänyt mitään mainintaa, liittyykö se minuun? En tiedä mikä on sivupalkin kommenttilaajennus, en ole haka tietokoneissa. Haluaisin käyttää 'omaa' nimimerkkiänikin tässä blogissa, mutta en osaa laittaa sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Sivupalkista en löytänyt mitään mainintaa, liittyykö se minuun? En tiedä mikä on sivupalkin kommenttilaajennus, en ole haka tietokoneissa. Haluaisin käyttää 'omaa' nimimerkkiänikin tässä blogissa, mutta en osaa laittaa sitä."

      Siis tässä blogissa on yleensä yläoikealla semmoinen laatikko, jossa näkyy blogiin kirjoitetuista kommenteista uusimmat. Mutta nyt se ei toimi niin ihmisten on vähän vaikea nähdä että missä näistä blogikirjoituksista käydään kommenttiosiossa keskustelua.

      Jos haluat kommentoida nimimerkillä niin tässä heti kommentinkirjoituslaatikon alapuolella pitäisi kai olla "Vastaa käyttäjänä" -valikko, josta voi esimerkiksi valinnan "Nimetön" sijasta laittaa Nimi/URL-osoite. Tai vaihtoehtoisesti sen voi laittaa vain kirjoituksen perään tähän tapaan...

      - Valtsu ;)

      Poista
    2. Yritin, mutta kysyttiin mikä on URL-osoite. Mitä se tarkoittaa? Onko se sähköpostiosoite tai jotakin?

      Ja muillakin kilpirauhaspalstoilla käytän nimimerkkiä

      Nuudeli

      Poista
    3. URL tarkoittaa ihan vain nettiosoitetta, esim "www.google.com" on URL-osoite.

      Jos kommentoijalla on oma nettisivu, niin sen voi laittaa siihen URL-kohtaan niin sitten nimeä klikkaamalla pääsee kommentoijan omalle sivustolle. Esimerkiksi tämän kirjoituksen toiseksi ylin kommentti on nimimerkiltä Marianne K, ja hänen nimeään klikkaamalla pääsee hänen neulontasivustolleen.

      Poista
    4. Kiitos! Minulla ei ole omaa nettisivua, eli mitä kirjoitan siihen kohtaan, ihan konkreettisesti? Kirjoitanko www.google.com?

      Poista
    5. Hahah, onpas vaikeaa =)

      Sen voi luultavasti jättää tyhjäksi. Mutta jos se ei onnistu, niin sitten vaikka noin. :)

      Poista
    6. No kokeillaan tuleeko mitään. Kirjoitin nimen kohdalle Nuudeli ja jätin sen URL tyhjäksi.

      Poista
    7. ". Käypä Hoito tekstissä:"Sinkin tai magnesiumin lisäämisestä ruokavalioon(182) ei liene hyötyä ADHD:n hoidossa." Ainoa viite oli tuo 182. Mutta kyseisen viitteen 182 jo abstaktissa on seuraavaa ... Eli ainoassa viitteessä sanotaan täysin päinvastoin kuin Käypä Hoidon tekstissä."

      Viitteen käyttö ei kyllä ole kovin optimaalista, sillä se ei suoraan liity asiaan. Mutta myöskään perusteita esittää magnesiumsupplementaatiota muille kuin niille ADHD-potilaille joilla on sen PUUTOS ei ole. Ekstrapolaatio laajemmin ei nimittäin tuon tutkimuksen hoitoryhmän luonteen pohjalta sinällään onnistu.

      "2. Viitteessä 187 seuraavasti, myös jo abstraktissa:"

      Tässäkin näyttäisi olevan kyse normaaleja alemmista tasoista (Erc-Mg), joten tältä pohjalta ei vielä saada viitteitä siitä miten homma toimisi muiden kuin puutteesta kärsivien osalta.

      Toki alustavaa evidenssiä siitä, että ADHD lapsilla on esim. sinkin puutosta löytyy (vrt. viite 185). Näyttö on vain vielä sen verran hajanaista, etten kyllä itse katsoisi hoitosuosituksen olevan tältä osin muuta kuin - kuten niiden luonteeseen kuuluu - varovaisen konservatiivinen. Aika paljon vahvempaa evidenssiä vielä vaaditaan ennenkuin magnesium- tms. tms. supplementaatiota kannattaa suositella hoidossa.

      "Mistä syystä kirjoittajat päättelevät syynä vitamiinien puutteeseen olevan stimulanttien ruokahalua heikentävä vaikutus tai syömishäiriöt?"

      Tämä ei kyllä tule ilmi tuon kohdan viitteistä. Mutta ylempänä kyllä kerrotaan kys. stimulanttien ruokahalua heikentävästä vaikutuksesta, joten tältä osin pohdinta on nähdäkseni oikeutettua. Lisäksi ahmimishäiriön kohdalla suositusten tulkinta (ja siten sinunkin pohdintasi) on osittain väärä, sillä täältä

      http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/nix01785

      löytyvät viitteet 2 ja 3 viittaavat nimenomaan bulimia nervosaan jonka suhteen erilaiset puutostilat ovat - ilmeisestä syystä - tyypillisiä.

      "Vastaan Mielle piakkoin tuosta referenssiväärennöksestä. Se on ihan mielenkiintoinen juttu nimittäin."

      Toivottavasti piakkoin. :-)

      Poista
    8. Täällä on nyt ollut hiljaista.. Mie, sinulle tuosta magnesiumista ensin. Kirjoitat: "Tämä ei kyllä tule ilmi tuon kohdan viitteistä. Mutta ylempänä kyllä kerrotaan kys. stimulanttien ruokahalua heikentävästä vaikutuksesta, joten tältä osin pohdinta on nähdäkseni oikeutettua."

      Mie, kun evidence based artikkelissa tai ohjeistuksessa (kuten esim. Käypä Hoito) väitetään jotakin, niin väitteen on perustuttava joko omasta tutkimuksesta saatuihin tuloksiin (artikkeli) tai väitteen perässä olevaan viitteeseen (artikkeli tai ohjeistus). Esim. jonkin artikklein johdannossa tai evidence-based ohjeistuksessa lukee seuraavasti: "Pensas hoxpox esiintyy runsaslukuisena Etelä-Amerikan vuoristoissa (Lähde Artikkeli K)". Tällöin tuo asia, eli pensas hoxpoxin esiintyminen Etelä -Amerikan vuoristoissa, pitää ilmetä juuri ja nimenomaan tuosta lähdeartikkelista K. Ei riitä, että asia olisi esiintynyt jossakin muussa, aiemmin mainitussa lähteessä. Silloin se aikaisempi lähde olisi laitettava myös tämän väitteen perään. Eli lähde tuolle väitteelle pensas hoxpoxin esiintymisestä on oltava joko heti väitteen perässä tai, jos kyseessä on kokonainen kappale, jonka kaikki väitteet löytyvät samasta lähteestä, niin kappaleen loppuun.

      Joten näiden ADHD Käypä Hoidon väitteiden kanssa ei voi miettiä, että aihetta olisi mahdollisesti käsitelty joskus aikaisemmin. Jos jotakin väitetään, sen perään täytyy laittaa lähde, josta juuri tämä väite täysin explisiittisesti löytyy.

      Ja lähteenä tälle minun kirjoitukselleni on ihan minkä tahansa tiedekunnan vaikkapa graduohjeet ;)

      Poista
  40. Vastaan vielä tuosta kilpirauhasartikkelin referenssiväärennöksestä. Kirjoitan siitä tänne blogiin myös, sillä aiheella on oikeaa kliinistä mielenkiintoa. Jospa tätä lukisi joku vaikkapa lääkiksen opiskelija tai valmis lääkäri, niin saisi vähän miettimistä kilpirauhassuositusten perusteista :)

    Kyseessä on amerikkalaisen The Endocrine Society'n kesällä 2012 julkaisema raskaana olevien kilpirauhaspotilaiden hoidon evidence-based ohjeistus "Management of Thyroid Dysfunction during Pregnancy and Postpartum: An Endocrine Society Clinical Practice Guideline
    ." Linkki: http://www.endo-society.org/guidelines/upload/Thyroid-Exec-Summ.pdf. The Endocrine Society, paitsi että sillä on vaikutusvaltaa jo siksi, että on ison maan endokrinologien erikoislääkäriyhdistys, omistaa myös endokrinologian alan ehkä vaikutusvaltaisimman tieteellisen lehden The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism.

    Tässä ohjeistuksessa on T3-pitoista hormonikorvaushoitoa koskeva yksi ainoan väite, jonka perusteella alkusyksystä eräältä suomalaispotilaalta vedettiin pois yhdistelmälääkitys T4+T3, eli T3 vedettiin pois, perusteluna nämä ohjeet. Tapauksen johdosta kävin läpi, mitä kyseisissä ohjeissa väitetään T3 lääkityksestä. Tiesin nimittäin, koskapa pidän tiukkaan silmällä aiheen julkaisuja, että mitään tieteellistä perustelua tälle kiellolle ei ole. Nyt siis oli ilmeisesti tullut, olin kiinnostunut.

    No, on yksi ainoa väite kappaleessa 8.4c: "8.4c. If TSH concentration is 2.5–10 mIU/liter, a starting levothyroxine dose of 50 μg/d or more is recommended. Other thyroid preparations (such as T3) are not recommended. USPSTF recommendation level: C; evidence, fair (2| ) (135).". Eli jälkimmäisessä lauseessa tämä mainitaan. Viitteenä on yksi ainoa julkaisu, eli sama viite kahdelle eri väitteelle, julkaisu numero 135. Kun kävin läpi tämän lähdejulkaisun 135: "Thyroid hormone early adjustment in pregnancy (the THERAPY) trial. Yassa L, Marqusee E, Fawcett R, Alexander EK.)." niin huomasin, että koko artikkelissa ei mainita T3 hormonia ollenkaan. Ei sanallakaan.

    Linkki tähän ainoaan referenssiartikkeliin: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=Thyroid%20hormone%20early%20adjustment%20in%20pregnancy%20(the%20THERAPY)%20trial.%20Yassa%20L%2C%20Marqusee

    Ja tämän perusteella vieläpä evidence on "fair", kuten tuossa mainitaan.

    Otin yhteyttä The Endocrine Societyyn ja sain vastauksen:Not every statement in the guideline is fully referenced in the
    accompanying bibliography. The reference refers specifically to the amount of T4 as an acceptable suggestion in this situation. Throughout the guideline the use of T4 treatment is suggested, in contrast to treatment with T3, which is not recommended. L De
    Groot, MD".

    Jaahas. Pyysin myös oikeaa lähdettä, kun kerran tuossa lähteessä ei mainita aiheesta mitään. En ole saanut oikeaa viitettä (ei tietenkään, tiedän sen itsekin, oikeaa ei ole olemassa). The Endocrine Society ajaa voimakkaasti pelkkää Thyroxin eli pelkkkää T4 hoitoa ainoaksi oikeaksi hoidoksi, mutta ovat nähtävästi valmiita referenssiväärennöksiin linjansa tueksi. He ovae aikaisemmin julkaisseet artikkeleita pelkän T4 hoidon tueksi, sen arvelen (nyt on kyseessä minun puhdas arveluni) olevan syynä, että haluavat vahvistaa olia aikaisempia julkaisujaan.

    Löydätkö Mie tuosta lähdeartikkelista tukea väitteelle: "Other thyroid preparations (such as T3) are not recommended." Onko vieläpä peräti niin vahva tuki, että ainoastaan tämän lähdeartikkelin perusteella väitteen evidenssi on jopa "fair"?

    Kirjoitin sille lääkärille (proffa), joka oli lopettanut tältä potilaalta T4+T3 lääkityksestä T3:n pelkästään tuon ohjeistuksen perusteella. En saanut vastausta, mutta kaksi viikkoa jälkeenpäin olleella vastaanottokäynnillä kyseinen potilas sai lääkkeen takaisin :)







    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahas, menipäs tässä aikaa.

      Lukaisin viestisi ja tuon kys. artikkelin. Ja juu, en kyllä nyt näin äkkiseltään löydä tukea väitteelle.

      En myöskään osaa sen laajemmin kommentoida, koskapa kilpirauhasjutut eivät ole ekspertiisiäni. Hyvä kuitenkin että olet tarkkana ja tehokkaana. Ei oikeutta maassa saa jne.

      Tosin en tiedä saako sitä nyt muutenkaan, mutta yrittänyttä ei laiteta. :-)

      Poista
  41. Ihan kiinnostavia juttuja Nuudeli. :)

    Mun kirjoituksen perässä olevassa lisälähdelistassa on linkki artikkeliin...

    Lowe JC: Stability, Effectiveness, and Safety of Desiccated Thyroid vs Levothyroxine: A Rebuttal to the British Thyroid Association

    ...jossa on melko laajasti käsitelty T4 vs T3+T4 tutkimuksia, joista useissa yhdistelmähoito on kyllä vaikuttanut aika hyvältä vaihtoehdolta.

    VastaaPoista
  42. Kiitos, se oli hyvä linkki! <viime kesänä ilmestyi myös hyvä artikkeli, jossa puolletaan yhdistelmälääkitystä T4+T3 ja puhutaan yksilöllisen lääkityksen puolesta. Terve kilpirauhanenhan erittää itse sekä T4:sta että T3:sta. "Combination treatment with T4 and T3: toward personalized replacement therapy in hypothyroidism?", linkki: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22593590

    Mitään haittaa ei ole näytetty yhdistelmälääkityksestä olevan, ei missään artikkelissa ole haitoista, mutta jotkut USA:n proffat vastustavat sitä, niin pahasti että jopa tekevät referenssiväärennöksen puolustaakseen käsitystään. Monet potilaat ovat saaneet avun yhdistelmälääkityksestä (myös minä), ja sitä pitäisi kokeilla, jos tuntuu että pelkkä Thyroxin ei riitä.

    VastaaPoista
  43. Tässä linkki tähän sydänasiaan, jos et jo ole saanut:
    http://www.kilpirauhasliitto.fi/images/kilpi3-2011.pdf

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut ennestään tuttu teksti. Kiitos linkkivinkistä!

      Poista
  44. ADHD:n käymätön hoito suositus oli tieteellinen pohjanoteeraus. Tuliko kritiikkiin mitään vastausta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan koko homma unohtui. Mutta nyt kun muistutit, lähetin mailia Käypä hoidon palauteosoitteeseen. Saa nähdä miten vastaavat.

      Poista
    2. Tänään muuten huomasin että sitä Käypä Hoidon ADHD-artikkelia on muokattu mun antaman palautteen perusteella. Hyvä fiilis! :)

      Poista
  45. Malkein OffTopic kun ei koske SV-sairautta vaan kilpirauhassairautta:

    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11327616 ehdottaa autoimmuunityreodiitin ennaltaehkäisemistä ja lieventämistä kilpirauhaslääkityksellä "terveillekin"

    Suomessa ja muutamassa muussakin maassa "subkliininen vajaatoiminta" -nimisen torkkupeiton alla lääkärit vetäytyvät odottamaan lisäsairauksien (ja -kilojen) tuloa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi,

      Oon oikeastaan lukenut tästä aiheesta jo hieman, ja tässä kirjoituksessa mulla on sellainen osio kuin "6. Voiko kilpirauhasen vajaatoimintaa parantaa?":

      http://valtsuhealth.blogspot.fi/2011/08/normaalit-kilpirauhasarvot.html

      Poista
  46. Tämän sivun alussa puhutaan "hypoteesista" mutta muualla pikemminkin toteennäytettynä: "American Thyroid Association arvioi että 60 prosenttia kilpirauhasen toimintahäiriöistä kärsivistä ei tiedä sairaudestaan. Diagnosoimaton sairaus lisää esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien, osteoporoosin ja keskenmenon riskiä ja hedelmättömyyttä" (Apu Terveys 1-2016, s. 18. Olisiko tietolähteenä lehdessä ss. 12-16 haastateltu Vesa Ilvesmäki.)"
    Samoin: http://dy.fi/fn7

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos infosta! Tässä tekstissä kokonaisuus esitetään eri näkökulmasta, joten voi sitä tätä artikkelia siinä mielessä pitää hypoteesina. :--)

      Tuo linkkisi kuva on kiva. Voisin jopa ottaa samaisen pätkän osaksi blogikirjoitustani myöhemmin.

      Poista