keskiviikko 3. elokuuta 2016

30 pelon päivää -haaste alkaa!

Kiinnostaako itsensäkehittäminen ja hyvä seura?

Kolme vuotta sitten kuulin puolitutultani nimeltä Olli Lukkari hänen järjestämästään 'haasteryhmästä'. Ryhmässä ihmiset asettavat itselleen kuukauden ajan erilaisia tavoitteita, ja tukevat toisiaan näiden suorittamisessa.

Päätin käydä katsomassa, millainen meno haasteryhmän tapaamisessa oli.

Nyt kolme vuotta myöhemmin olemme Ollin kanssa läheisiä ystäviä, meillä on liki 170 yhteistä fb-kaveria ja takana valtava määrä hienoja yhteisiä kokemuksia.

Haasteryhmästä kasvoi avointen ja samanhenkisten ihmisten yhteisö, jossa on ehditty järjestää erilaisia illanviettoja, retkiä, katusoittokokeiluja, improvisaatiotreenejä, bileitä, taideprojekteja ja muuta yhteisöllistä tapahtumaa. Ihmiset ovat myös löytäneet toisistaan hyvää seuraa ja muodostuneiden ystävyys- ja parisuhteiden määrä on ollut suuri.

Näiden tapahtumien rinnalla haastekuukausiakin järjestetään ajoittain. Seuraava alkaa tämän viikon sunnuntaina (7.8.2016). Mikäli mielenkiinto heräsi, lue haastekuukauden esittely täältä:

Eeppinen 30 päivän haaste (syksy 2016)

Ilmoittaudu suoraan minulle mahdollisimman pian, mikäli haluat osallistua mukaan. :-)

(ILMOITUS 4.8.: Tämä ryhmä alkaa olla nyt täysi. Ota kuitenkin vapaasti yhteyttä, mikäli haluat liittyä tulevaisuudessa mukaan tämänlaisiin menoihin. Monenlaista ohjelmaa tulee varmasti olemaan tarjolla.)

Lisää tietoa aiemmista haastekuukausista löytyy Ollin blogista:

Dreamspire - Erään haasteryhmän tarina
Dreamspire - 30 pelon päivää






keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Lihottaako insuliini? Uusi kirjoitus Lihastohtorin kanssa.

1. Johdanto

Muutama viikko sitten dosentti Juha Hulmi eli kansan kielellä Lihastohtori ehdotti minulle yhteiskirjoitusta insuliinista.

Ja sellainen sitten syntyi. :-)

Älä usko hömppään – osa II: insuliini ja hiilarit ovat lihomisen syy – Hulmi ja Heiskanen



2. Ajatuksia kirjoituksesta

Kirjoitusprosessi oli kiinnostava. Rakenne muuttui monta kertaa luonnostelun aikana, ja vain hieman ennen julkaisua karsimme tekstistä pari osiota pois luettavuuden parantamiseksi. Lopputulos ainakin näytti kelpaavan kansalle:



Tässä kirjoituksessa kritisoimme näkemystä, jonka mukaan insuliini-hormoni olisi erityisen tärkeässä osassa kehon rasvamassan säätelyssä. Tarjoamme tilalle näkemyksen, jonka mukaan lihavuuden taustalla olisi paljon tärkeämpiäkin tekijöitä. Kritisoimme karppausyhteisön näkemyksiä, mutta itse karppaamiseen suhtaudumme neutraalisti:

"Emme todellakaan väitä, että hiilihydraattien rajoitus olisi menetelmänä väärin laihdutettu. Itse asiassa on hyvä, kun keskusteluun on tuotu monilla liiallinen puhdistettujen hiilihydraattien syönti pelkän rasvapelottelun sijaan."



3. Lopuksi

En osaa vielä sanoa, mikä on Valtsun terveysblogin seuraava projekti. Olen tällä hetkellä kesätöissä tutkimusryhmässä, jota kiinnostaa muun muassa aivojen toiminta ja unen mekanismit. Lisäksi tulee luettua aivan hullusti muutakin lääketieteen tutkimusta. Eiköhän näillä opiskeluilla saa jossakin vaiheessa taas uuden artikkelin aikaiseksi.

Näkemyksiäni ravitsemussuosituksista

1. Johdanto


Ravitsemussuositukset ovat kuuma keskustelun aihe. Tämä ei ole mikään ihme, kun katsoo nykytilannetta.

Lihavuusepidemia on nykyisin hyvin merkittävä huolenaihe, vaikka terveysviranomaiset ovat valistaneet meitä vuosikymmeniä terveellisestä ruokavaliosta. Viime vuosikymmenten rasvapolitiikka on saanut viime vuosina runsaasti kritiikkiä. Lisäksi altistumme vielä monenlaisille ravitsemusaiheisille provokaatioille uutismedioiden ja terveysgurujen kautta.

Kirjoitin äskeisessä superlaajassa kirjoituksessani omista ajatuksistani tähän liittyen, mutta se meni monilta ohi. Tässä on sama juttu erillisenä artikkelina.



2. Kovat ja pehmeät rasvat


“Todistusaineisto kovan rasvan haitoista on 1980-luvulta alkaen ollut aukoton[...]”
- Matti Uusitupa (lähde)

Yksi tärkeimmistä ristiriidan aiheista terveyskeskusteluissa on ollut ravinnon rasva. Viime vuosikymmeinä on päästetty valloilleen vahvoja uskomuksia kuten

  • kova rasva tukkii verisuonet tai 
  • Pohjois-Karjala -projekti oli menestys pitkälti kovan rasvan vähentämisen vuoksi

Tuttavani kiinnostava kertomus korostaa, kuinka yksinkertaistetusti tätä tarinaa on esitetty:
"80-luvulla terveydenhoitajille opetettiin koulussa että kova rasva tukkii suonet kuten kinkkurasva viemärin. Tämä ajattelu näkyi myös sen ajan toisinajattelijan Pentti Kossilan kirjassa, jossa hän esitti rasvaongelmien avaimeksi emulgaattoria, lesitiiniä, joka muodostaisi suojakuoren rasvahappojen ympärille."
Nämä uskomukset eivät minun käsitykseni mukaan pidä paikkaansa. Kovan rasvan vaikuksista puhuttaessa ei sovi käyttää liian vahvoja ilmaisuja, sillä tutkimuksissa vaikutus ei ole osoittautunut kovin suureksi. Esimerkiksi Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm on ilmaissut että tyydyttynyt rasva ei yhdisty itsenäisesti sydäntautiin.

Nykyisin pehmeiden rasvojen hyödyllisyyttä perustellaankin yhä useammin sillä että ne ovat parempi vaihtoehto kuin kova rasva. Perusteluina käytetään pääosin eteneviä väestötutkimuksia, koska interventiotutkimuksissa tulokset eivät ole olleet yhtä selkeitä. Hyötyä saattaa siis olla pehmeistä rasvoista, mutta mistään aivan valtavista suuruusluokista ei tässä ole kyse.

Tiedeyhteisöllä on tapa korjata joitakin virheitään. Viime vuosina onkin alettu puhua julkisesti siitä, että aikaisempi liiallinen keskittyminen kovien rasvojen haittoihin on johtanut muiden haitallisten ruokien sallimiseen.

Kärjistäen voisi sanoa, että pulla, vaalea leipä, hedelmäjogurtti ja pillimehu ovat aikaisemmin olleet ihan kelvollisia koululaisten välipalaruokia, kunhan maito on ollut vähärasvaista. Tämä on myös minun muistikuva kouluajoiltani.


Aiempina vuosina nähtiin ruokapyramideja, joiden pohjalla oli pullaa, leivonnaisia ja
vaaleaa leipää - ja mehu lukeutui hedelmiin.
mä virhe on onneksi jo tajuttu. Nykyisin kasvikset muodostavat ruokapyramidin pohjan, ja on leipäkin tummempaa (Ravitsemussuositukset 2014).




3. Kananmunat ja kolesteroli


Eräs sepelvaltimotautia tutkiva professori mainitsi minulle, että viranomaisten näkemykset saattavat muuttua näiden ravintoasioiden osalta tulevaisuudessa vielä lisää: 'Korjauksia [suosituksiin] tehdään vain säännöllisin välein. Siten esimerkiksi kananmunien ja muun muassa D-vitamiinin osalta suositus saattaa olla liian tiukka'.

Myös eräs pitkän linjan ravitsemustieteen tutkija antoi myös kiinnostavan kommentin aiheesta:
“En oikein ymmärrä miksi uudet suositukset tuodaan niin isolla hälinällä kaikelle kansalle kun ne kerran ei ole yksilöille tarkoitettu. 
Juttelin [erään ravitsemustieteen professorin] kanssa tästä ja hänen ajatus oli että suositukset oli aikanaan laadittu ajatuksella että ei siitä muillekaan haittaa ole jos kaiken varalta suositellaan rajoittamaan vaikka kananmunia. Nyt rajoituksia puretaan ja suosituksia laajennetaan, mutta hyvin maltillisesti. [...] Ehkä me tulevaisuudessa osataan rajoitusasioitakin järkevämmin ajatella.”



4. Lihavuus- ja diabetesepidemia


Ymmärrän ihmisten närkästyksen viime vuosikymmenien rasvapolitiikkaan liittyen. On yksiselitteisesti epämiellyttävää jos jokin taho on käyttänyt sairauksilla pelottelua välineenä ihmisten ruokakäyttäytymisen muuttamisessa. Lisäksi osa kansasta pohtii, ovatko runsashiilihydraattiset ravitsemussuositukset nykyisen diabetesepidemian taustalla.

Katsokaa vaikka tätä tilastoa. Metabolinen oireyhtymä 7.5-kertaistui vain viidessätoista vuodessa nuorilla aikuisilla (Mattsson 2012):

Metabolisen oireyhtymän esiintyvyys 24-vuotiailla aikuisilla

Vuosi 1986
Vuosi 2001
Metabolinen oireyhtymä
1.0%
7.5%
Lihavuus
3.1%
10.6%

Johtuuko tämä hiilihydraateista? En pidä tätä selitystä uskottavana, mutta selvästi jokin elintapatekijä on ohjannut kansanterveyttä1980-luvulta alkaen.

Itse olen pohtinut vuorokausirytmin tärkeyttä ja esimerkiksi Arto Pesola puhuu liian istumisen haitallisuudesta. Puhdistettu ruoka saattaa vaihduttaa haitallisesti elimistön toimintoihin esimerkiksi suoliston bakteerikannan muutoksien tai endotoksemian välityksellä.

Pertti Mustajoen pohdinnat syömiskulttuurin muutoksista ovat mielestäni erittäin tärkeitä. Hän on harvoja suomalaisia, jotka puhuvat näkyvästi nykyruoan maittavuuden merkityksestä ongelmien taustalla. Hänen ajatuksiaan voi lukea artikkelista Ruokaympäristön muutos selittää pääosan väestöjen lihomisesta (Duodecim 2015;131:1345-52).

"Väestön lihominen ei johdu ihmisten vähentyneestä tahdonvoimasta tai itsekurista vaan on seurausta normaalien ihmisten normaalista reagoinnista epänormaalille ympäristölle. 
Suomen 2,5:tä miljoonaa ylipainoista kansalaista ei voida syyttää 'itse aiheutetusta' tilasta, vaan heitä on tarkasteltava viime vuosikymmenten yhteiskunnallisten muutosten uhreina."

Nykyisin monipuolinen ruokavalio nähdään poikkeuksetta hyvänä asiana, mutta lihavuuden näkökulmasta se saattaisi olla myös osatekijä ruoan liikakulutuksen taustalla.

Lihavuuden syistä todennäköisesti tärkein on nähdäkseni se, että nykyajan ruokaympäristössä on liian helppoa ja miellyttävää syödä yli tarpeen. Yhteiskunnassamme on tapahtunut useita tätä edistäviä muutoksia kuten ruoan lisääntynyt maittavuus, monipuolisuus, heikompi kylläisyysvaikutus, helpompi saatavuus ja pienempi hinta.

Monet terveet luonnonkansat pärjäsivät hyvin yksipuolisella ja mauttomalla ruokavaliolla. Laihduttaville ruokavalioille yhteistä on ruokavalion yksipuolistaminen, oli ruokavalio sitten vähärasvainen, vähähiilihydraattinen, kivikautinen tai vegaaninen. Toimiville ruokavalioille on yleensä tyypillistä myös ruoan nestepitoisuuden lisääntyminen, jolloin ruoan kaloritiheys alenee ja kylläisyysvaikutukset lisääntyvät.

Syömiskäyttäytymiseen vaikuttavat tekijät ovat jääneet Suomessa merkittävästi makroravintoaineajattelun taustalle, vaikka toiset lihavuustutkijat näkevät sen jopa tärkeimpänä tekijänä lihavuuden taustalla. Tämä saattaisi selittää nykyajan lihavuus- ja diabetesepidemioita huomattavasti enemmän kuin rasva tai hiilihydraatit. Perustelen väittämää lihavuusartikkelissani.

Mustajoen sanoma "herkullisen ja helposti saatavilla olevan ruoan" ongelmista sai
hieman näkyvyyttä myös Vähähiilihydraattinen ruokavalio -blogissa.



5. Vääriä syytöksiä ja roskauutisia


Ravitsemusasiantuntijat saavat nykyisin paljon lokaa niskaansa, usein huonoin perustein. Kansan joukoista huudellaan rajuja väittämiä kuten esimerkiksi se, että lihavuus tai sokeritauti johtuisi nimenomaan sokerin käytöstä, ja että nämä ongelmat olisivat helposti ratkaistavissa vähentämällä sokerin kulutusta.

Todellisuudessa edes sokerin vaikutus ei ole niin yksinoikoinen kuin luullaan. Ihmiset levittävät aiheesta kaikenlaisia huhuja, mutta kovin usein perustelujen taustalta paljastuu jokin todella kiinnostava hiiritutkimus.

Esimerkiksi Antti Heikkilä puhuu blogissaan, kuinka hedelmäsokeri aiheuttaa leptiiniresistenssiä. Hän jättää mainitsematta, että hänen viittaamansa tutkimus on tehty rotilla ja hedelmäsokerin osuus kaloreista oli 60%. Jos syö pelkkää valkosokeria eikä mitään muuta, silloinkin hedelmäsokerin saanti on vain 50%.

Sokerin lisäksi myös rasvaa demonisoidaan usein yhtä huonoin perustein. Esimerkiksi monet uutismediat julkaisevat toistuvasti kielteisiä juttuja runsasrasvaisesta ruokavaliosta.

Todellisuudessa kyseessä on kovin usein laboratoriohiirien D12492-ruokavalio tai muu vastaavanlainen sekoitus. Tämän ruokavalion vaikutuksia ei voi mitenkään järkevästi ulottaa ihmisiin.

Yleistävillä nimityksillä voidaan johtaa ihmisiä helposti harhaan. Esimerkiksi “rasvainen ruoka”
ei kerro ruokavaliosta muuta kuin rasvan määrän, mutta ei esimerkiksi sitä, että kyseessä

oli tälläkin kertaa jyrsijöille tarkoitettu luonnoton laboratorioruoka.

Vaikka runsasta rasvansyöntiä ei nähtäisikään hyvänä asiana, niin sitäkin koskevan tiedeuutisoinnin pitäisi olla silti asiallista. Aion kirjoittaa jatkossa lisää uutismedioiden virheellisestä terveysuutisoinnista, mutta tässä on pari aikaisempaa tekstiäni:



6. Yhteenveto


Viime vuosikymmenien ravitsemuspolitiikassa aikeet ovat mielestäni olleet hyvät ja kehitystä on tapahtunut. Täydellisestä suorituksesta ei kuitenkaan voida puhua, sillä viesti ei ole mennyt sillä tavoin perille, että kansa olisi välttynyt nykyiseltä lihavuus- ja diabetesepidemialta.


Ravitsemussuositusten suuret linjat ovat olleet näkemykseni mukaan väärät. Kun suurin osa huomiosta on ollut pikkuseikoissa (rasvan laatu, ravintokuitu), olemme onnistuneet sivuuttamaan lihavuustutkimuksen havainnot ruoan maittavuuden yhteydestä lihavuuteen.

Tulevaisuudessa ravitsemustiede siirtyy toivottavasti kauemmas vanhanaikaisesta rasvahappojen tai kalorien tiirailusta kohti yhä kokonaisvaltaisempaa ruokavaliokokonaisuuden painottamista, ottaen erityisesti huomioon syömiskäyttäytymiseen vaikuttavat tekijät.

Suosittelisin lukemaan Pertti Mustajoen katsausartikkelin. Se tarjoaa yksinkertaisen mutta uskottavan selityksen sille, miksi olemme nykyisessä tilanteessa.


Ruokaympäristön muutos selittää pääosan väestöjen lihomisesta




7. Ajankohtaisia kirjoituksia aiheesta





maanantai 30. toukokuuta 2016

Kirjoitukseni Erikoislääkäri-lehdessä: "Punainen valo ja lähi-infrapuna sairaustilojen hoidossa"

1. Johdanto

Erikoislääkäri-lehden uusimmassa numerossa (2/2016) julkaistiin minun ja tutkimusprofessori Timo Partosen kirjoittama katsaus nimeltä Punainen valo ja lähi-infrapuna sairaustilojen hoidossa.

Tässä on näyteaukeama jutustamme. Koko artikkelin pituus on lähteiden
kanssa hieman yli neljä sivua.


2. Mistä on kyse?

Olen aikaisemmin nostanut parissa blogikirjoituksessani esille tutkimuksia, joiden mukaan paikallisesti annetulla punaisella valolla ja lähi-infrapunalla olisi mahdollisesti terveydelle suotuisia vaikutuksia. Aiheesta löytyy tutkimustietokannoista ainakin pari tuhatta artikkelia hakusanoilla LLLT ja photobiomodulation.

Yksinkertaistettuna siis tässä hoitomuodossa annetaan punaista valoa tai lähi-infrapunaa sairaaseen kudokseen. Valotuksen oletetaan parantavan kohdekudoksen toimintaa paikallisesti.

Vaikutusmekanismi liittynee valon tiettyjen aallonpituuksien absorptioon solujen mitokondrioiden entsyymissä nimeltä sytokromioksidaasi. Vaikutus sytokromioksidaasiin näyttää johtavan parantuneeseen energia-aineenvaihduntaan solussa. Ilmeisesti tällä tavoin kautta valo parantaa kudosten toimintaa erityisesti sairaustiloissa.



Lääketieteen tutkimuskirjallisuudessa energiantuotannon häiriöt liitetään käytännössä kaikkiin kroonisiin sairauksiin, joten valon suotuisa vaikutus sairauksiin mitokondrioiden kautta olisi sinänsä hyvin looginen asia.

Kyse on siis paikallisesti kudokseen annetusta valosta, joka näyttäisi olevan hyödyksi erilaisiin sairaustiloihin. Huomatkaa, että tämä artikkeli EI siis käsittele seuraavia hieman samankaltaisia aiheita:
  • silmien kautta annettava kirkasvalohoito (jota käytetään masennuksen hoidossa)
  • silmien kautta annettava vihreä valo (joka voi lievittää migreenipäänsärkyä)
  • korvien kautta annettava Valkee-valo (vaikka pieniä yhtäläisyyksiä onkin)
  • valoherkistinhoito, jossa lääkeaine aktivoidaan valolla (esim jalkahaavan hoidossa)
  • sinisen valon välttäminen iltaisin (esim f.lux -ohjelmalla tai oranssilinssissillä laseilla)
  • infrapunasaunat (eivät tuota tarvittavaa lähi-infrapunaa)





3. Parantaako valo?

Alustavissa kliinisissä tutkimuksissa hyötyä on raportoitu muun muassa kilpirauhasen vajaatoiminnan, kaljuuntumisen ja kiputilojen hoidossa. Alla olevassa taulukossa on linkkejä aihetta koskeviin tutkimuksiin ja meta-analyyseihin.



Kyse ei ole pelkästään aivan pienistä tutkimuksista: esimerkiksi suun mukosiittia koskevassa meta-analyysissa on yli tuhannen potilaan aineisto.

Kiinnostavaa on tietysti sekin, että joidenkin vaivojen kuten esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminnan, kaljuuntumisen ja huuliherpeksen suhteen alustavat tulokset ovat erittäin lupaavia.

Eläinkokeissa valohoidon tehoa on tutkittu lupaavin tuloksin myös aivosairauksiin, osteoporoosiin ja useisiin muihin indikaatioihin. Myös tässä alemmassa taulukossa jokaisen listatun hoitoaiheen kohdalla on klikattava linkki tutkimusartikkeliin:

Taulukko 2: Valotutkimuksia (eläinkokeet)
Diabetes (munuaiset)

Kuten listasta näkee, valotutkimusten kokonaismäärä on suuri. Yhdestä hoitoaiheesta voi olla lukuisia tutkimuksia ja yhteensä eläinkokeita on tehty useita satoja.

Lisäksi on joukko ihmisillä toteutettuja heikkolaatuisia tutkimuksia, joiden laatu ei vielä osoita valohoidon tehoa. Alustavia myönteisiä tuloksia on saatu muun muassa ihosairauksiin:


Parantaako valo siis?

Alustava tutkimusnäyttö on kieltämättä lupaavaa ja suuressa osassa tutkimuksia saatiin suotuisa tulos ihan kelvollisin tutkimusmenetelmin. Esimerkiksi ihmistutkimuksissa on yleensä käytössä lumehoitoryhmä ja kaksoissokkoasetelma, jotka parantavat tuloksen uskottavuutta.

Kuitenkin lienee järkevintä todeta, että valohoidon potentiaali, tai sen puute, sairauksien hoidossa tulee tarkentumaan vasta tulevina vuosina. Kaikki tutkimustulokset eivät ole olleet positiivisia, ja myös mekanismien osalta on toistaiseksi paljon epäselvyyksiä. Yksi ristiriidan aihe on valon optimaalinen määrä, sillä monissa tutkimuksissa liian suuri määrä punaista valoa tai lähi-infrapunaa on kumonnut hyötyvaikutuksen.

Nyt sopii vain toivoa, että tulokset säilyvät jatkossakin positiivisina ja tutkimusten laatu kohtuullisen korkeana. Hoidon parhaimpia puolia olisi nimittäin kustannusvaikuttavuus: ledilamppu ei olisi kovin kallis hoitomuoto.



4. Valohoidon tutkimuksen nykytilasta

Valohoitoon liittyen julkaistaan jatkuvasti uusia tutkimustuloksia, ja välillä artikkeleita on ilmestynyt jopa erittäin arvostetuissa tiedelehdissä kuten The LancetPNASCirculationBloodAnnals of Neurology tai Science Translational Medicine.

(Valotutkimuksia on julkaistu lisäksi muissa tavallista parempitasoisissa tiedelehdissä kuten vaikkapa Scientific ReportsPLOS ONEJournal of Neuroscience, Stroke, Pain, CancerJournal of Cerebral Blood Flow & MetabolismMolecular Neurodegeneration, Journal of NeurotraumaJAMA DermatologyJournal of the American Academy of DermatologyPLOS Neglected Tropical DiseasesJournal of Dental ResearchPeriodontology 2000Neurobiology of AgingMolecular Neurobiology, Oral OncologyJournal of Cellular Physiology, Cellular SignallingJournal of Cell Science, International Journal of Cardiology, Brain Stimulation, Frontiers in Systems Neuroscience ja Frontiers in Neuroscience.)

Suurin osa valotutkimuksista on kuitenkin julkaistu vähemmän tunnetuissa erikoislehdissä kuten muun muassa Photomedicine and Laser Surgeryssa. Niiden kautta tiede ei ole vielä tavoittanut hyvin suurta yleisöä, joten ehkäpä valotutkimusten ajoittainen päätyminen yllä mainitun kaltaisiin ammattilaisten arvostamiin tiedelehtiin saa vielä jossakin vaiheessa aikaan valohoitojen läpimurron. Katsotaan, miten asian tulee käymään.

Mitä tulee valotutkimuksia julkaisseihin maihin, Brasilia, Iran ja Turkki ovat tuottaneet selvästi eniten tiedettä aiheesta. Kuitenkin myös esimerkiksi Yhdysvallat ja Euroopan maista Italia, Kroatia, Espanja, Tsekki, Ruotsi, Norja, Kreikka, Serbia, Itävalta, Sveitsi, Ukraina ja Venäjä ovat julkaisseet jonkin verran valotutkimusta.



5. Fiiliksiä kirjoitusprosessista

Olen kiitollinen siitä, että Timo tarjoutui tekemään yhteistyötä tämän aiheen parissa. Kirjoitussessiot ansioituneen tiedemiehen kanssa opettavat tieteellistä luku- ja kirjoitustaitoa selvästi tehokkaammin kuin lääkiksen massaluennot tai itsenäinen opettelu.

Tämän kokemuksen myötä pyrin jatkossakin olemaan yhteydessä tieteen asiantuntijoihin, mikäli tarvitsen apua esimerkiksi blogiartikkelien aiheisiin liittyen. Kokeneilta tieteen ammattilaisilta voi saada erittäin hyvää palautetta liittyen heidän osaamisalueisiinsa.



6. Tulevaisuuden näkymiä

Tarkoituksenamme olisi luonnostella aiheesta vielä monipuolisempi kirjallisuuskatsaus kesän aikana. Sitä ennen aion nauttia hetken muista harrasteista ja seurata artikkelimme ympärille mahdollisesti syntyvää keskustelua. Toivottavasti tämä artikkelimme saisi näkyvyyttä lääkärikunnassa - vaikka edes rakentavan kritiikin muodossa.

Pidin aikaisemmin keväällä aiheesta myös esitelmän joukolle lääketieteen tutkijoita. Saatan myöhemmin tehdä tästä esitelmästä myös YouTube-version.



Lisäksi olen myös luonnostellut kattavaa taulukkoa, johon olisi tarkoitus koota tuhatkunta tutkimusta aiheesta. Projektin parissa menee vielä paljon aikaa.






7. Lue lisää aiheesta

Minulta voi pyytää lehtijutun PDF-versiota yksityisviestillä. Lisäksi seuraavista lähteistä voi lukea valohoidosta ihan kelpoja juttuja:






8. Valokeskustelut Facebookissa!

Perustin Facebookiin aikaisemmin englanninkielisen ryhmän, jossa käydään kaikenlaisia keskustelua valohoidoista ja jonne linkitän uusia aiheeseen liittyviä tutkimuksia. Jäseniä on kasassa tällä hetkellä yli 400.

Low Level Laser Therapy (LLLT) and Photobiomodulation (PBM) Discussions


* Lopputäsmennys: Tässä kirjoituksessa tarkoitan termillä 'valo' pääsääntöisesti punaista valoa (600-700nm) ja lyhytaaltoista lähi-infrapunaa (700-1000nm).