Närästyksen vaihtoehtoisista hoitomuodoista

Kirjoitus on julkaistu Christer Sundqvistin veteraaniurheilija-blogissa:

Viisitoista minuuttia närästyksen vaihtoehtoisista hoidoista (Vladimir Heiskanen)

Närästyslääkkeiden haitoista

Kirjoitus on julkaistu Christer Sundqvistin veteraaniurheilija-blogissa:

Viisi minuuttia närästyslääkkeiden mahdollisista riskeistä (Vladimir Heiskanen)



(Katso myös: Närästyksen vaihtoehtoisista hoitomuodoista)

Nauta-allergia saattaa olla yleisempää kuin luullaan?

Kirjoittelin aiheesta karppausfoorumille mutta ehkä kopsaan kirjoituksen tännekin...

Matt Metzgar on ekonomian proffa, jolla on myös kiinnostuksia terveysjuttuihin. Hänen bloginsa on yleisesti karppimyönteinen mutta pääpaino on paleoruokavaliossa eli sellaisessa jossa otetaan vaikutteita kivikauden ruoasta, silloin ei syöty karkkeja, viljoja, maitotuotteita, pizzoja tai muuta sellaista.

Hänen blogissaan on muutama kiinnostava kirjoitus, joiden perusteella voisi arvella että jos esim runsaasti lihaa syövällä ihmisellä on terveysongelmaa, se voisi liittyä punaisen lihan, tai tarkemmin naudanlihan syöntiin.

Beef Allergy
Tässä kirjoituksessa viitataan espanjalaistutkimukseen, jossa naudanliha näyttää nostavan kummallisen paljon vasta-ainetasoja, enemmän kuin muut ruoat (vehnä, sitrushedelmät, maito, tomaatti, kananmuna).

Beef Allergy II
Tokassa osassa tutustutaan argentiinalaistutkimukseen, jossa havaitaan että astma-, iho- ja vatsaongelmista kärsivistä henkilöistä 57.6% kärsi yliherkkyydestä naudanlihaan. Koehenkilöt menivät 6-12 kuukaudeksi ruokavaliolle jossa ei ollut naudanlihaa. Iho- ja ruoansulatusongelmat paranivat rajusti, osalla ilmeisesti katosivat kokonaan. Jotkut astmapotilaat pääsivät steroideista irti. Kokeen jälkeen iho- ja ruoansulatusongelmaisten joukossa pystyttiin palauttamaan naudanliha lautasille ilman oireilua, mutta astmailijat eivät voineet enää alkaa syömään naudanlihaa ilman oireita.

Kirjoittaja toteaa että maiden välillä on varmasti eroa eikä hän myöskään pidä naudanlihaa luonnostaan epäterveellisenä. Hänen mielestään ongelma on siinä, että kun ensin saadaan ruoansulatus huonoksi, niin sitten on helppo saada vasta-aineet nousemaan aika monella ruoalla, nauta vain näyttäisi olevan siinä tilanteessa ongelmallisiempien joukossa.

Beef Beatdown
Metzgar päätti myös testata omaa vointiaan ilman punaista lihaa. Kuuden viikon jälkeen hänellä oli mielestään enemmän energiaa. Ajatteli kuitenkin palauttaa naudan jossain vaiheessa takaisin.

Ihan kiinnostava mun mielestä. Jos esim VHH-ruokavaliolla ilmenee ongelmia, niin esim possunliha saattaa olla nautaa parempi vaihtoehto. Tämä nauta-allergia myös ehkä selittänee välillä niitä tuloksia ja ihmisten kertomuksia, joissa punainen liha on yhteydessä terveysongelmiin.

Itse voisin lisätä tähän vielä tällaisen näkökulman: Yhdessä tieteellisessä artikkelissa arveltiin että mahahappojen puute voi altistaa allergioiden synnylle kun ruoka ei silloin välttämättä pilkkoudu kovin hyvin mahalaukussa ja lisäksi se puute voi haitata ruoansulatusta suolistossakin. [EDIT: lue myös tämä] Kenellä onkaan matalat vatsahappotasot? Niillä jotka niitä alentaa närästyslääkkeillä. Ja esim vanhoilla ihmisillä ja autoimmuunikilpparista tai nivelreumasta kärsivillä riski on ilmeisesti suurempi. Närästyslääkkeille on usein myös vaihtoehtoja, niistä esim täällä. Joskus ihmiset saavat närästysoireet sivuun suolahappotabletteja syömällä, siitäkin on tuolla The Healthy Sceptic -blogissa tekstiä. Syynä on se, että ruokatorven alasulkija menee ilmeisesti huonosti kiinni jos mahahapossa puutetta vatsahapoista, eli närästyksen voi aiheuttaa myös liian alhainen happotaso.

EDIT: Tästä tuli mieleeni myös Kaisa Jaakkolan kirjoitus, jossa todettiin että erilaiset ruokayliherkkyydet saattavat olla esim. keskivartalolihavuuden takana. Kiinnostava teksti. Kaisalta tuli äskettäin myös kirja ulos. [Kaisan vanha blogi on näköjään nyt poistettu]

"Normaalit" kilpirauhasarvot

Huomio (12/2018): Tämä kirjoitukseni on päivitetty viimeksi joitakin vuosia sitten, jolloin kirjoitusteni tieteellinen taso oli huomattavasti nykyistä matalampi. Kirjoituksen sisältämä tieto ei täten ole välttämättä luotettavaa ja ajantasaista.



Tämä kirjoitus käsittelee yleistä ilmiötä, jossa potilas epäilee oireiden perusteella kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta laboratoriokokeiden tulokset ovat viiterajojen sisällä.

Normaalit arvot - aina terve potilas?

Pyrin käsittelemään aihetta selkokielisesti, mutta lääketieteestä kiinnostuneena hammaslääkäriopiskelijana käytän myös hieman alan termistöä ja tutkimusviitteitä. Tämä artikkeli tulee ottaa keskustelunavauksena, ei hoitosuosituksena.




1. Yleistä tietoa kilpirauhasen vajaatoiminnasta

Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi on tila, jossa kaulan alaosassa sijaitseva kilpirauhanen ei eritä vereen riittävästi kilpirauhashormoneja, joista tärkeimmät ovat tyroksiini (T4) ja trijodotyroniini (T3).

Vajaatoiminnan tunnistettaviin oireisiin lukeutuu muun muassa väsymys, ihon kuivuminen, paleluherkkyys ja turvotusta. Oireiden taustalla on kilpirauhashormonien puutteesta johtuva aineenvaihdunnan hidastuminen, joka johtaa laaja-alaisiin muutoksiin elintoiminnoissa.



2. Vajaatoiminnan syitä

Syitä vajaatoiminnan ja siihen liitettävien oireiden taustalla on erilaisia:

1. Primaarisessa vajaatoiminnassa hormonien puute johtuu itse kilpirauhasen häiriöstä. Yleisin syy tähän on autoimmuuniperäinen kilpirauhasen tulehdus (Hashimoton tyreoidiitti).
2. Sentraalisessa vajaatoiminnassa aivolisäke ei stimuloi kilpirauhasen toimintaa riittävästi. Tämä tila on suhteellisen harvinainen.
3. Vaikka kilpirauhasen itse toimisikin moitteettomasti, myös muilla kudoksilla on vaikutusta kilpirauhashormonien metaboliaan. Esimerkiksi hoitamattomassa diabeteksessa kilpirauhashormonien muuntuminen maksassa aktiiviseen muotoon saattaa häiriintyä.
4. Kilpirauhashormonien lisäksi monet muut tekijät säätelevät elimistön aineenvaihduntaa. Hidastuneelle aineenvaihdunnalle on muitakin syitä kuin kilpirauhasvaivat.

• Esimerkiksi raudanpuute (matala ferritiini) saattaa aiheuttaa vajaatoiminnan kaltaisia oireita. Esa Soppi ja Robert Paul nostivat asian Kilpirauhasliiston jäsenlehdessä esille vuonna 2015.

3. Kilpirauhashormonien viitearvot

Mikäli potilaalla on kilpirauhasen vajaatoiminnan tyypillisiä oireita, häneltä voidaan tutkia kilpirauhasen toimintaa kätevästi verikokeiden avulla.

Yleisimmät määritykset ovat TSH ja T4V. Lisäksi TPO-Ab ja T3V voivat antaa lisäselvyyttä potilaan tilasta, mutta jälkimmäistä käytetään hyvin harvoin.

HUSLAB-viitearvot seerumin kilpirauhashormonitasoille (luettu 16.1.2016)
TSH (aikuiset, mU/l)	0.5 - 3.6	Kilpirauhasta stimuloiva hormoni. Kohoaa vajaatoiminnassa yli viitearvojen, joskus jopa hyvin korkealle.
T4V (aikuiset, pmol/l)	9 - 19	Tyroksiini, kilpirauhashormoni. Alentunut alle viitearvojen vajaatoiminnassa. Subkliinisessä vajaatoiminnassa T4V on viitearvoissa, mutta TSH on kohonnut.
T3V (kaikki, pmol/l)	2.6 - 6	Trijodotyroniini, aktiivinen kilpirauhashormoni. Ei yleensä mitata vajaatoimintaa selvitettäessä.
TPO-Ab (kaikki, IU/ml)	alle 25	Tyreoideaperoksidaasin vasta-aineet. Nämä kohoavat, kun kilpirauhaseen kohdistuu krooninen autoimmuunitulehdus (tyreoidiitti).

TSH on aivolisäkkeen erittämä hormoni, jonka tärkein tehtävä on aktivoida kilpirauhasen hormonieritystä. TSH voi kohota huomattavasti, mikäli kilpirauhasella on esimerkiksi autoimmuunitulehduksen vuoksi vaikeuksia tuottaa tarpeeksi hormonejaan.

T4 ja T3 ovat taas itse kilpirauhasen tuottamia hormoneja. Näistä mitataan yleensä vain T4:n vapaa muoto.



4. Kilpirauhasen yleisimmät häiriöt

Veriarvojen perusteella voidaan tehdä päätelmiä potilaan kilpirauhasen tilasta. Seuraavassa taulukossa esitetään yleisimpiä vajaatoimintaan liittyviä löydöksiä:

Erilaisia kilpirauhastoiminnan diagnooseja
Kilpirauhasen normaali toiminta (eutyreoosi)	Labratulokset: TSH ja T4V ovat viitearvojen sisällä. Kilpirauhasen normaali toiminta - ainakin todennäköisesti. Mikäli potilaalla on vajaatoiminnan kaltaisia oireita, on syytä tutkia muut mahdolliset syyt samankaltaisiin oireisiin. Osa lääkäreistä saattaa myös määrätä koelääkityksenä kilpirauhashormonia, mikäli hormonitasot ovat viitteiden rajoilla.
Kilpirauhasen autoimmuunitulehdus (Hashimoton tyreoidiitti)	Labratulokset: TPO-Ab on kohonnut yli viitearvojen, joskus hyvin korkealle. Kilpirauhasen autoimmuunitulehdus on tärkein vajaatoimintaan johtava syy. Monilla potilailla on Hashimoton tyreoidiitti, mutta ei ole (vielä) kehittynyt vajaatoimintaa.
Subkliininen vajaatoiminta (subkliininen hypotyreoosi)	Labratulokset: TSH on kohonnut, mutta T4V ei ole laskenut alle viitearvojen. Potilas voi oireilla, ja lääkitystä kokeillaan herkästi varsinkin jos TSH on erityisen korkea. Lääkeannos on usein hieman tavallista pienempi, noin 25-75µg. Subkliininen vajaatoiminta etenee vuositasolla kliiniseksi vajaatoiminnaksi 2-6 prosentilla potilaista. Osalla tila taas paranee.
Kliininen vajaatoiminta (primaarinen hypotyreoosi)	Labratulokset: TSH on kohonnut ja T4V on laskenut alle viitearvojen. Tilaa hoidetaan tavanomaisesti T4-hormonilla eli tyroksiinilla.
Aivolisäkeperäinen vajaatoiminta	TSH on alentunut tai normaali, mutta T4 on laskenut alle viitearvojen. Tässä harvinaisessa tilassa kilpirauhasen toiminta on alentunut, koska aivolisäke tuottaa liian vähän TSH-hormonia.

5. Entä jos on oireita, mutta arvot ovat kuitenkin normaalit?

5.1 Elintavat kuntoon

Osalla ihmisistä on kilpirauhasen vajaatoiminnan kaltaisia oireita, vaikka kilpirauhashormonien tasot ovat viitearvojen sisällä. Yleensä lääkäri ei koe tällöin syytä hoitaa potilaan kilpirauhasta, vaan olettaa syyn olevan muualla.

Tässä on järkeä, sillä kieltämättä monet kilpirauhasvaivoja muistuttavat oireet voivat johtua muistakin tekijöistä kuin varsinaisesta hormonipuutoksesta. Kilpirauhashormonit eivät ole ainoa tekijä, joka vaikuttaa elimistömme aineenvaihduntaan. Lisäksi vaikuttavat myös vuorokausirytmi, ruokavalio, ravintoaineet, tulehdus, liikunta, stressi, valoaltistus ja muut tekijät.

Kun potilaalla on vajaatoiminnan kaltaisia oireita, on varsinaisen lääketieteellisen hoidon lisäksi syytä hoitaa pois haitalliset elintapatekijät, jotka voivat pahentaa oireita. Alla olevassa taulukossa on lueteltu joitakin yksinkertaisia ja useimmisa tapauksissa suotuisia keinoja parantaa omia elintapoja.

Elintavat kuntoon
Ruokavalio	Nykyaikainen länsimainen ruokavalio edistää kroonisten sairauksien kehittymistä. Tässä muutama ohje ruokavalion parantamiseksi: Vältä kaloritiheitä viljatuotteita (pizza, valkoinen leipä, leivonnaiset) Vältä kaloripitoisia juomia (erityisesti mehut ja virvoitusjuomat) Vältä prosessoituja lihavalmisteita Suosi luonnollisia hiilihydraatin lähteitä kuten peruna, bataatti, juurekset, hedelmät, cashewpähkinät
Vuorokausirytmi	Elimistön sisäisten kellojen tukemiseksi erityisen tärkeää on saada riittävästi valoa aamulla, ja välttää iltaisin altistumista valkoiselle ja siniselle valolle. Lue aiheesta lisää kirjoituksestani Vuorokausirytmi. Hyödyllisiä apuvälineitä: Punainen LED-lamppu iltavalaistukseen (Clas Ohlson) Tietokoneohjelma, joka muuttaa ruudun illalla oranssisävyiseksi (f.lux). Laadukas uninaamio (Clas Ohlson) Päivänvalolamppu tai kirkasvalolamppu aamukäyttöön (Valotorni)
Lepo	Monet ihmiset elävät arkeaan huomattavilla ylikierroksilla. Tämä voi tuntua hyvältä, mutta pitkään jatkuessa se polttaa loppuun. Rasittavien tilanteiden jälkeen on kannattavaa pitää pieniä lepotaukoja esimerkiksi ulkoilun tai päivälevon muodossa. Aistiärsykkeiden rajoitus voi tehostaa lepoa (uninaamio, kuulosuojaimet). Lisäksi meditaatio, hartiahieronta tai yleinen hidastaminen voivat tarjota hyvän rentoutuksen.
Ravintolisät ja valo	Ravintolisät voivat edistää terveyttä, mutta niiden tasokas tieteellinen tutkimus on ollut niukkaa. Alustavien heikkotasoisten tutkimusten perusteella ubikinoni (CoQ10) saattaa olla avuksi uupumusoireisiin muun muassa fibromyalgiapotilailla. Tauriini on lukuisten eläintutkimusten perusteella yleisterveellinen ravintolisä, mutta sen terveysvaikutukset ihmisillä tunnetaan vielä heikosti. Punainen valo ja lähi-infrapuna voivat eläintutkimusten perusteella auttaa lähes vaivaan kuin vaivaan. Aiheesta on tekeillä paljon kliinisiä tutkimuksia, joiden tuloksia tullaan julkaisemaan jo lähivuosina.

5.2. Rautatasojen tarkistus

Viime aikoina on myös nostettu esille, että joillakin kilpirauhaspotilailla oireet voisivat johtua matalasta varastoraudan eli ferritiinin määrästä. Tämä löydös on täysin mahdollinen silloinkin, kun hemoglobiiniarvo on täysin normaali.


5.3. Kilpirauhaslääkityksen kokeilu

Internetissä on runsaasti ihmisten kertomuksia siitä, että kilpirauhaslääkitys on tuonut hyötyä jopa silloin, kun arvot ovat olleet viitteiden sisällä. Tietääkseni aiheesta on hyvin vähänlaisesti tieteellistä näyttöä, mutta tietysti joitakin yksittäistapauksia on löydettävissä.

Krooninen väsymys - Ruotsalaislääkärien lyhyen raportin (2001) mukaan kroonisesta väsymyksestä kärsivistä henkilöistä suurella osalla (40%) oli ohutneulanäytteen perusteella kilpirauhastulehdus, vaikka monilla näistä TSH-arvo oli täysin normaali. Nämäkin potilaat hyötyivät raportin mukaan kilpirauhaslääkityksestä saman verran kuin he joilla TSH-arvo oli korkea (1).

Fibromyalgia - John C. Lowe osoittaa koosteartikkelissaan, että fibromyalgiapotilailla on kudostasolla useita yhtäläisyyksiä kilpirauhaspotilaiden kanssa huolimatta normaaleista kilpirauhasarvoista. Hän raportoi T3-hormonin tuottaneen hyviä hoitotuloksia näillä potilailla (2). Pelkän T3-hormonin käyttöä pidetään Suomessa kuitenkin vaarallisena, eikä T4-hoitoa ole tutkittu tässä yhteydessä. Fibromyalgiaan on muita turvallisempia vaihtoehtoisia lähestymistapoja.

6. Yhdistyvätkö viitearvojen sisällä "huonommat" kilpirauhasarvot huonompaan terveyteen tutkimuksissa?

TSH - Norjalaisessa HUNT-tutkimuksessa seurattiin yli 25 000 ihmistä. Viitearvojen sisällä kohonnut TSH yhdistyi sekä huonompiin kolesteroliarvoihin että suurempaan sydänkuolleisuuteen. Tämänlaisten havaintojen perusteella on ehdotettu, että jopa viitearvojen ylärajoilla oleva TSH voisi olla haitaksi (3,4,5,6).

Muissa aineistoissa tätä yhteyttä ei kuitenkaan ole saatu. Suuri määrä tutkimuksia viittaisi siihen suuntaan että viitearvojen ylärajoilla oleva TSH ei itsessään yhdisty ongelmiin (7,8,9).

T4 - Jos unohdetaan TSH hetkeksi ja katsotaan varsinaisia kilpirauhashormoneja, alentunut T4 yhdistyy viitearvojen sisälläkin huonompaan sydänterveyteen (10,11,12,13).

Nämä tulokset eivät suoraan osoita, että huonommat kilpirauhasarvot aiheuttaisivat sydäntautia. Syy-seuraussuhde voi olla vaikka se, että metabolinen oireyhtymä aiheuttaa sekä huonompia kilpirauhasarvoja että sydäntautia.

Toisaalta olen toisessa artikkelissani kirjoittanut siitä, että eläinperäisellä kilpirauhaslääkityksellä on monissa tutkimuksissa ehkäisty sydäntautia niin subkliinisestä vajaatoiminnasta kärsivillä kuin myös niillä ihmisillä, jotka ovat testien perusteella täysin kilpirauhasterveitä. On olemassa ainakin lupaavaa tutkimusnäyttöä siitä, että kilpirauhashormonien lisääminen voisi suojata sydäntaudilta.[14]

--> T4-tasojen vaihtelu viitearvojen sisällä saattaa siis olla kliinisesti merkittävää potilaan terveyden kannalta, mutta TSH-tasojen kohdalla tämä on hyvin kyseenalaista. Aiheesta olisi kuitenkin hyvä saada lisätutkimusta.

7. Voiko kilpirauhasen vajaatoimintaa parantaa?

Vajaatoimintaa on pidetty yleensä elinikäisenä sairautena, mutta viime aikoina on tullut alustavaa tutkimusnäyttöä hoitokeinoista jotka voisivat mahdollisesti vaikuttaa vajaatoiminnan syihin ja tätä kautta parantaa kilpirauhasen toimintaa. Tällöin lääkityksen tarve saattaisi osalla potilaista vähentyä.

TSH:n alentaminen kilpirauhashormoneilla: Biologi Raymond Peat on esittänyt, että TSH:n kilpirauhaskudosta stimuloiva vaikutus voi itsessään olla osasyy kilpirauhastulehduksen taustalla.

TSH:n alentaminen kilpirauhashormoneilla näyttäisi alustavien tutkimusten mukaan hillitsevän kilpirauhasvasta-aineiden pitoisuuksia, joten kilpirauhashormonien varhainen käyttö saattaisi ehkäistä varsinaisen kilpirauhasen vajaatoiminnan kehittymistä. Näyttö aiheesta on kuitenkin toistaiseksi heikkoa (15,16,17,18,19,20,21).

Lääkäri Mark Starr edustaa vaihtoehtonäkökulmaa, jossa määrätään kilpirauhashormoneja erilaisiin vaivoihin myös monille kilpirauhasterveille potilaille. Hän raportoi kirjassaan anekdoottina, että hänen sadoista kilpirauhashormoneilla 'ennakkolääkityistä' potilaistaan hyvin harva olisi sairastunut myöhemmin varsinaiseen kilpirauhasen vajaatoimintaan (22).

Lähi-infrapuna: Eräässä brasilialaistutkimuksessa 47% kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavista koehenkilöistä pystyi jättämään valobiomodulaation avulla kilpirauhashormonit pois. Vastaavanlaisia hyvin lupaavia hoitotuloksia on saatu myös Turkissa, Venäjällä ja Ukrainassa (23,24).

Kyseinen hoito perustuu yksinkertaisesti punaisen valon ja lähi-infrapunan kudosta stimuloiviin vaikutuksiin. Jos parempitasoiset jatkotutkimukset vahvistavat tämän hoidon toimivuuden, tulevaisuudessa kilpirauhassairauksia hoidetaan antamalla kaulan alueelle valoa.

Ukrainalaistutkimuksessa tyreoglobuliinin vasta-aineiden määrä laski
parin vuoden lähi-infrapunahoitojen aikana jatkuvasti kaikissa kolmessa
potilasryhmässä, jotka kärsivät kilpirauhasen autoimmuunitulehduksesta.
Mainittakoon kuitenkin, ettei kaikissa maissa Tg-Ab:ta pidetä erityisen
tärkeänä vajaatoiminnan markkerina.
(Buldygina 2002)

Seleeni: Seleeni on useassa tutkimuksessa vähentänyt kilpirauhasen vasta-aineiden määrää, mutta erityisesti jodin puutteesta kärsivillä ihmisillä se saattaa myös haitallisesti alentaa kilpirauhashormonien määrää (25,26). Eräässä tutkimuksessa seleeni ja T4-hormoni yhdessä vähensivät tulehdusta koehenkilöillä, joilla oli kilpirauhasen autoimmuunitulehdus mutta ei vielä vajaatoimintaa (27). Tästä mainittakoon, että Suomen asukkailla lienee muihin maihin verrattuna kohtalaisen hyvä seleenitilanne, joten en tiedä onko ravintolisäkäyttö useinkaan tarpeen.

Jodi: Jodin liikasaanti voi joidenkin tutkimusaineistojen mukaan altistaa kilpirauhasen häiriöille (etenkin seleenin puutteessa). Suomessa tilanne näyttäisi kuitenkin olevan se, että monet meistä saavat jodia liian vähän. Tämä koskee erityisesti niitä ihmisiä, jotka eivät käytä maitotuotteita tai jodioitua suolaa (28).

A-vitamiini: Yksittäisessä iranilaisessa satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa suuriannoksinen A-vitamiinilisä näytti lievästi alentavan TSH-tasoja ja T4-tasoja sekä nostavan T3-tasoja. Näytön taso on kuitenkin vielä heikkoa tämän yksittäisten tutkimuksen pohjalta (29).

D-vitamiini: D-vitamiinin vaikutusta kilpirauhasen vajaatoimintaan on tutkittu muutamissa satunnaistetuissa tutkimuksissa. Näissä on tavallisesti annettu koehenkilöille kolmen kuukauden ajan joko D-vitamiinia  tai lumelääkettä. Käytetyt annokset ovat olleet melko suuria, esimerkiksi 50 000 IU viikossa.

Tulokset ovat olleet kuitenkin niukkoja, viitaten D-vitamiinin mahdollisesti suotuisaan vaikutukseen TPO:n vasta-aineiden osalta. Vaikutuksia kilpirauhashormonitasoihin ei ole havaittu (30,31,32).

Entsyymit, anatabiini: Tietyt hedelmien sisältämät entsyymit (bromelaiini, papaiini) ja anatabiini saattavat lievittää kilpirauhastulehdusta, mutta näyttö on toistaiseksi todella heikkoa (33,34).

Genisteiini: Alustavan kliinisen tutkimuksen perusteella soijan sisältämä genisteiini saattaisi parantaa kilpirauhashormonien tasoja ja vähentää kilpirauhasen autoimmuunitulehdusta (35).

Ryytineito: Nigella sativa -nimelläkin tunnettu ravintolisä paransi kilpirauhasen autoimmuunitulehduksesta kärsivien potilaiden veriarvoja merkitsevästi (↓TSH, ↓TPO-Ab). Olisi toivottavaa, että aiheesta saataisiin vielä vahvistavaa tutkimusnäyttöä tulevaisuudessa (36).

Ruokavalio (alustava havainto): Eräässä kolmen viikon tutkimuksessa verrattiin tavallista vähäkalorista laihdutusruokavaliota sellaiseen runsasproteiiniseen laihdutusruokavalioon, jossa rajoitettiin merkittävästi myös hiilihydraatteja, munia, maitotuotteita ja rasvaista lihaa sekä kehotettiin syömään kasviksia. Tämä jälkimmäinen ruokavalio vaikutti suotuisammin kilpirauhasen vasta-aineisiin. Eroja kilpirauhashormoneissa ei kuitenkaan havaittu, ja tutkimus oli valitettavan lyhytaikainen (37).

Vuorokausirytmin parantaminen: Erään tutkimusaineiston perusteella vuorotyö yhdistyy kohonneeseen kilpirauhasen autoimmuunitulehduksen riskiin (38). Täten voi olla syytä epäillä, että uneen ja vuorokausirytmiin liittyvät elintavat vaikuttaisivat myös kilpirauhasen toimintaan.

WOMED-malli: Itävaltalaistutkijat Roy ja Helga Moncayo ovat esittäneet, että kilpirauhassairauksien syy olisi tiettyjen ravintoaineiden (magnesium, seleeni, CoQ10) puutteesta johtuva mitokondrioiden toiminnan muutos, eikä kyseessä olisi "pysäyttämätön kilpirauhasen tuhoon johtava autoimmuuniprosessi". He raportoivat kahdeksan potilaan aineistolla, että 2-4 vuoden ravintolisäkäyttö yhdistyi potilailla kilpirauhasen morfologian parantumiseen (39,40).

Heidän pienessä potilaskokeessaan havaittiin myös, että kuusi viikkoa magnesiumsitraatin käyttöä yhdistyi subkliinisestä vajaatoiminnasta kärsivillä potilailla TSH:n huomattavaan alenemiseen (7.6 → 2.67). Täten myös magnesiumsitraatti saattaisi tämän erittäin heikkotasoisen tutkimusnäytön perusteella olla hyödyksi vajaatoimintaan.


Alla olevassa kuvassa on äsken käsitellyt asiat tiivistettynä:

Kuva suurenee klikkaamalla.

8. Mikä kilpirauhaslääkitys on paras?

Tämä on kysymys, joka ei täysin liity kirjoituksen aiheeseen mutta varmasti kiinnostaa monia lukijoita. Aiheesta kiinnostuneille suosittelen pohdiskelevaa kirjoitustani nimeltä: Erilaisten kilpirauhaslääkitysten vertailua (T4, T3, T4+T3, eläinperäinen).

Lyhyesti sanoen, useissa tutkimuksissa on saatu alustavaa näyttöä, että yhdistelmälääkityksellä voisi olla joitakin etuja verrattuna T4-lääkitykseen. Tulokset ovat kuitenkin hieman ristiriitaisia, ja kaikissa tutkimuksissa ei ole havaittu hyötyä.

Lisäksi ongelmana on, että monet endokrinologit pitävät yhdistelmälääkitystä haitallisena. Duodecimin katsauksessa (2016) todettiin, että eläinperäisten valmisteiden käyttö "johtaa lähes säännönmukaisesti T3-tyreotoksikoosiin, joten niiden käyttöä ei suositella".

(Käsittääkseni artikkelissa ei ole kyseiselle väittämälle asianmukaista tutkimusviitettä, ja rohkenen epäillä, onko väittämä missä määrin tosi. Minulle saa vinkata, jos löydät selventävää kirjallisuutta aiheesta.)

9. Lopuksi

Arvellakseni paras tapa suhtautua kilpirauhasasioihin on se, että ei keskity ainakaan täysin orjallisesti veriarvoihin vaan antaa myös kliinisen kokonaiskuvan vaikuttaa asioiden tulkintaan.

Terveyskirjaston koosteessa kehotetaankin kiinnittämään huomiota oireisiin, ja lisäksi endokrinologian ja sisätautien erikoislääkäri Matti Välimäki summaa näitä asioita mielestäni asiallisella tavalla seuraavassa lehtijutussa:

"Internetissä aiheeseen liittyviä keskusteluja ei tarvitse koluta kovin pitkälle, kun jo selviää, että ihmisten mielestä lääkärit tuntuvat usein tyytyvän juuri ja juuri viitteiden sisällä pysyviin arvoihin. 

– Nykylääketiede on sellaista numero- ja kuvantamislääketiedettä, jossa normaaliarvoja tuijotetaan liian tiukasti, Välimäki myöntää. 

– Kaikkein tärkeintä olisi kuunnella ja tutkia potilasta. Jos oireet kertovat kilpirauhasen vajaatoiminnasta, mutta tulokset ovat alakantissa viitearvojen sisällä, niin henkilökohtaisesti kyllä aloitan tyroksiinihoidon kokeeksi. 

Kun hoito on aloitettu, Välimäki seuraa puolen vuoden tai vuoden ajan, paraneeko vointi vai ei." (Studio55, 15.09.2014)

Lukuvinkkejä 

Valtsun terveysblogi: Sydäntauti ja kilpirauhashormonit Tässä artikkelissa on myös paljon tietoa kilpirauhaslääkityksistä (T4, T4+T3, T3-monoterapia, eläinperäinen) sekä kilpirauhasongelmien diagnosoinnista.

Valtsun terveysblogi: Punaisen valon ja lähi-infrapunan terapeuttiset vaikutukset