----------------------------------------------------------------------------------
1) Magnesium VitB6 Intake Reduces Central Nervous System Hyperexcitability in Children
Paperissa oli kaksi kiinnostavaa löytöä:
Ensinnäkin siinä huomattiin, että ADHD:sta kärsivillä lapsilla punasolujen magnesiumtasot ovat välillä 1.5-2.2 kun terveillä ne ovat 1.6-3.6. ADHD siis korreloi keskimäärin selvästi pienempien punasolujen magnesiumtasojen kanssa.
Toiseksi paperissa näytetään, että magnesiumia ja B6-vitamiinia sisältävä ravintolisä auttaa ADHD-ongelmaisia lapsia. Magnesiumia lapset saivat noin 6mg/kg/päivä eli 40-kiloisen Mg-saanti olisi 240mg per päivä. Lihasoireilut (krampit jne) vähenivät reilusti ja niistä 26 henkilöstä joilla oli aggressiviisuutta, keskittymiskyvyn puutetta ynnä muuta käytösongelmaa, 20 oli päässyt taulukon mukaan oireista eroon neljän kuukauden hoidon jälkeen.
2) Assessment of magnesium levels in children with attention deficit hyperactivity disorder (ADHD).
116 lapsesta joilla ADHD 95% kärsi magnesiumin puutteesta, kun käytettiin kolmea erilaista testiä mittarina. Magnesiumarvot otettiin hiuksista, veriseerumista ja punasoluista.
Artikkelin kirjoittajista toinen on julkaissut myös puolan kielellä toisen artikkelin, jossa kertoo 116 lapsen otoksessa löytäneensä myös kuparin, sinkin, raudan ja kalsiumin puutoksia. Tiivistelmässä kerrotaan myös kokeesta, jossa magnesium vähensi ylivilkkautta. Tai oikeastaan tässä on samasta kokeesta vielä enkunkielinen artikkeli...
3) Magnesium for treatment-resistant depression: a review and hypothesis. (löytyy täältä ilmaiseksi)
Tässä paperissa on paljonkin tietoa magnesiumin puutoksen yhteydestä masennukseen. Ehkä oleellisimmat tiedot löytyvät kohdista Effects of magnesium treatment in depressive disorders ja Human studies. Artikkelin toinen kirjoittaja George Eby ei ole välttämättä kaikkein objektiivisin henkilö, ainakaan hänen nettisivustonsa perusteella.
"The "dark side" of love is not as simple to explore, and we must reconsider "falling in love" as a "hyperexcitatory" or "hyperemotional" state which is treatable with magnesium." - George Eby
4) Zinc sulfate as an adjunct to methylphenidate for the treatment of attention deficit hyperactivity disorder in children: A double blind and randomized trial
Toinen ADHD-lasten ryhmä sai metyylifenidaattia + plaseboa ja toinen metyylifenidaattia + 15mg sinkkiä. Sinkkiryhmässä oireet vähenivät suunnilleen kaksinkertaisella nopeudella verrattuna plaseboryhmään (p<0.001).
5) Iron deficiency in children with attention-deficit/hyperactivity disorder.
ADHD:sta kärsivillä lapsilla veren ferritiinitasot ovat selvästi alemmat kuin terveillä (23 vs 44 ng/mL). Alle 30ng/mL tasoja pidetään "epänormaaleina", ja tutkimuksen 53 ADHD-lapsesta 84%:lla oli täten epänormaalit ferritiinitasot.
Rautalisästä ADHD:ssa on kyllä pari kokeellista tutkimusta, mutta toisin kuin sinkin ja ilmeisesti myös magnesiumin kohdalla, raudasta ei ilmeisesti ole yleisesti ottaen hyötyä ADHD:n hoidossa.
6) Supplementation of polyunsaturated fatty acids, magnesium and zinc in children seeking medical advice for attention-deficit/hyperactivity problems - an observational cohort study
810 lapsella ja nuorella saa aika ison tutkimuksen aikaiseksi, mutta harmi vain että tämä on vain seurantatutkimus eli plaseboryhmää ei ollut. Koehenkilöiksi ei ilmeisesti valittu ADHD-diagnoosin perusteella mutta tähän viittaavaa oireilua tuli olla ja yleisin ongelma näillä lapsilla oli keskittymiskyvyn puute 92 prosentilla.
Koehenkilöt saivat ravintolisää joka sisälsi 5mg sinkkiä, 80mg magnesiumia ja 500mg pitkäketjuisia rasvahappoja (EPA, DHA, GLA). Äkkiseltään näyttää siltä että oireilut vähenivät 12-viikkoisen tutkimuksen aikana noin kolmasosan. Ei mitään kovin merkittävää, etenkin kun ottaa huomioon plaseboryhmän puutteen. Nuo mineraalien määrät ovat aika vähäisiä, sekin kannattaa ehkä ottaa huomioon.
7) Effectiveness of chromium in atypical depression: a placebo-controlled trial.
Pienessä 15 epätyypillisestä masennuksesta kärsivän henkilön tutkimuksessa annettiin 10 henkilölle kromipikolinaattia ja 5 henkilölle plaseboa. Kromipikolinaatti vaikutti plaseboon verrattuna aika tehokkaalta hoidolta, mutta tilastollista merkitsevyyttä ei tullut missään yksittäisessä oireessa. Kuitenkin response rate ja remission rate olivat kromiryhmässä myös merkitsevästi paremmat.
8) Chromium treatment of depression.
Minulla ei ole tähän lukuoikeutta, mutta tiivistelmä vaikuttaa kiinnostavalta:
"Eight patients with refractory mood disorders received chromium supplements and described dramatic improvements in their symptoms and functioning."
Artikkelissa kuvaillaan viisi potilastapausta, joissa kromin lisääminen dystymian (pitkäkestoinen hieman masennuksen kaltainen vaiva) hoitoon auttoi "dramaattisesti". Nämä kertomukset ovat oikeastaan melko kiinnostavia, joten voisin kuvailla vaikka ensimmäisen tapauksen tässä.
50-vuotias herra A, jolla oli 25 vuoden ajan ollut muun muassa masentunutta oloa, liiallista syömistä ja väsymystä. Sertraliinihoito (SSRI) auttoi, mutta annosta jouduttiin laskemaan pahojen sivuvaikutusten vuoksi 150mg->125mg, jolloin sivuoireet vähenivät mutta itse sairauden oireet pahenivat. Herra A alkoi ottaa monivitamiinivalmistetta ja kun hän kuukautta myöhemmin lisäsi mukaan vielä ravintolisän joka sisälsi 300µg kromipikolinaattia, hänen dystomian oireet loppuivat kokonaan, "and within a few days, he experienced a dramatic, complete resolution of all dysthymic symptoms".
Kun herra A:n psykiatri totesi hänet oireettomaksi, hän ehdotti tälle viikon kestoisten yksöissokkotutkimusten sarjaa, jossa herra A:lle kokeiltaisiin erikseen hänen kromia sisältävän ravintolisän jokaista ainesosaa. Sertraliinin käyttö jatkui samalla, mutta muita hoitoja herra A ei käyttänyt tutkimuksen aikana.
Lopulta paljastui, että herra A:n ravintolisän ainesosista täydellistä remissiota ei aiheuttanut C-vitamiini, guarana, ginseng eikä seleeni. Mutta kromipikolinaatti tuotti täydellisen hoitovasteen vaikkei herra A tiennyt tutkimuksen aikana saavansa juuri kromia.
Kromin myötä herra A pystyi jättämään sertraliininkin pois. Hän yritti myös jättää kromin pois kolmeen otteeseen, mutta aina kun hän jätti kromin pois, oireet palasivat. Myöhemmin hän vaihtoi kromipikolinaatin kromipolynikotinaattiin ja tapausselostuksen kirjoittamisen aikaan tämä jälkimmäinen kromin muoto oli pitänyt hänet jo 15 kuukautta remissiossa.
Loputkin tapaukset olivat oikein kiinnostavia, kannattaa ehkä lukea jos on lukuoikeus ;)
Entäs seleeni sitten? 50 tervettä aikuista saivat joko 100µg seleeniä tai sitten lumelääkettä. Seleenilisää saaneilla parani mieliala, erityisesti niillä joiden ruoassa oli alunperin vain vähän seleeniä. Tämä tulos on kyllä ristiriidassa joidenkin toisten tuoreempien seleenitutkimusten (nollatuloksia) kanssa. Muutenkin seleeni on vähän ristiriitainen ravinne, kun sillä on yhdessä tutkimuksessa saatu kakkostyypin diabeteksen riski nousemaan 55% kun ravintolisänä oli siis 200µg selenometioniinia päivässä (katso myös kritiikki tähän tutkimukseen). Itse sanoisin, että ainakaan selenometioniinia ei varmaan kannata syödä paljoakaan, se kun on mahdollisesti seleenin ongelmallisin muoto suurina annoksina. Lisäksi seleeniä ei välttämättä kannata muutenkaan vetää jos jodin saanti on liian vähäistä. Mutta muuten kyllä arvelisin seleeninkin olevan hyödyllinen ravintolisä keskivertoihmiselle noin 100µg päiväannoksena.
----------------------------------------------------------------------------------
Loppuihmettelyjä
Mitäs näistä sitten pitäisikään ajatella?
Tutkimusten laadussa on toki aina parantamisen varaa. Toisaalta kun yleensä tutkimusrahat taidetaan kuluttaa aika vahvasti patenttilääkkeiden tutkimukseen, niin ehkä lienee turha olettaa että kivennäis- ja hivenaineista olisi edes tulossa hirveän suuria tutkimuksia lähiaikoina.
Tulokset ovat kuitenkin yllättävän hyvät, joten mielestäni ne tukevat alustavasti ainakin lisämineraalien käyttöä ADHD:ssa pelkkien lääkkeiden sijaan. Huonosti nukkuvien ADHD-potilaiden kannattaa ravintolisien lisäksi harkita myös sinisen valon täydellistä välttelyä ennen nukkumaanmenoa. Tuoreen tutkimuksen mukaan tämän toteuttaminen oranssilinssisillä aurinkolaseilla parantaa ADHD:hen liittyvää unettomuutta merkittävästi.
Kromitutkimusten tulokset olivat mielestäni yllättäviä, sillä en osannut ajatella että jollakin niinkin "tuntemattomalla" mineraalilla kuin kromilla voisi olla yhteyttä masennukseen, kun Wikipedian mukaan sillä ei pitäisi edes olla mitään biologista roolia nisäkkäiden aineenvaihdunnassa. Tästä ei kuitenkaan taida mitään konsensusta olla, toisten lähteiden mukaan kromia taas tarvitaan elimistössä.
Tutkimusten laadussa on toki aina parantamisen varaa. Toisaalta kun yleensä tutkimusrahat taidetaan kuluttaa aika vahvasti patenttilääkkeiden tutkimukseen, niin ehkä lienee turha olettaa että kivennäis- ja hivenaineista olisi edes tulossa hirveän suuria tutkimuksia lähiaikoina.
Tulokset ovat kuitenkin yllättävän hyvät, joten mielestäni ne tukevat alustavasti ainakin lisämineraalien käyttöä ADHD:ssa pelkkien lääkkeiden sijaan. Huonosti nukkuvien ADHD-potilaiden kannattaa ravintolisien lisäksi harkita myös sinisen valon täydellistä välttelyä ennen nukkumaanmenoa. Tuoreen tutkimuksen mukaan tämän toteuttaminen oranssilinssisillä aurinkolaseilla parantaa ADHD:hen liittyvää unettomuutta merkittävästi.
Kromitutkimusten tulokset olivat mielestäni yllättäviä, sillä en osannut ajatella että jollakin niinkin "tuntemattomalla" mineraalilla kuin kromilla voisi olla yhteyttä masennukseen, kun Wikipedian mukaan sillä ei pitäisi edes olla mitään biologista roolia nisäkkäiden aineenvaihdunnassa. Tästä ei kuitenkaan taida mitään konsensusta olla, toisten lähteiden mukaan kromia taas tarvitaan elimistössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti