lauantai 9. tammikuuta 2016

Lihavuustutkija: Ylipaino ei johdu insuliinista

Lihavuustutkija Stephan Guyenet kommentoi blogissaan David Ludwigin kirjaa Always Hungry?, jossa lihavuuden esitetään johtuvan pääosin liian korkeista insuliinitasoista.

Tässä on Guyenetin esittämät yksitoista syytä, miksi insuliini ei ole keskeinen tekijä lihomisen taustalla. Olen pyrkinyt kääntämään hänen tekstin pääkohdat lähes sellaisinaan suomeksi.

  1. Lihominen johtuu liikasyömisestä. Satunnaistetuissa tutkimuksissa on näytetty että liika syöminen johtaa lihomiseen riippumatta siitä, tulivatko kalorit rasvasta vai hiilihydraateista (1, 2).
     
  2. Nälkä on vain yksi syy syömiseen. Emme syö jälkiruokia koska olemme nälkäisiä aterian jälkeen. Emme juo alkoholia tai laita kermaa/sokeria kahviin koska olemme nälkäisiä. Suuri osa nykyihmisen syömisestä ei liity nälkään - ilmiöstä käytetään nimitystä "ei-homeostaattinen syöminen".
     
  3. Ylipainoisilla ja niillä joilla on korkeat insuliinitasot, rasvan ja glukoosin verimäärä on yleensä normaali tai kohonnut, ei alentunut (3,4,5). Tämä johtuu siitä, että he ovat insuliiniresistenttejä eikä insuliini täten kykene rajoittamaan veren sokeri- tai rasvatasoja normaalisti. Koska ylipainoisilla ihmisillä ei ole energiaravintoaineita veressä tavallista vähemmän, niiden "puute" veressä ei ole toimiva selitysmekanismi niiden nälälle. Lihavuudessa ei ole kyse "sisäisestä nälkiintymisestä".
     
  4. Ylipainoisilla ja niillä joilla on korkeat insuliinitasot, rasvasolut eivät ota rasvaa tavallista herkemmin sisään. Itse asiassa, näillä ihmisillä rasvan vapautuminen rasvakudoksesta (lipolyysi) on tehokkaampaa kuin niillä ihmisillä, jolla on matala insuliinitaso (6).
     
  5. Kehon rasvamassaa säätelee aivot, ei rasvakudos tai haima. On paljon tiedekirjallisuutta, joka osoittaa että aivot säätelevät syödyn ruoan määrää, energiankulutusta ja rasvakudoksen aineenvaihduntaa (7). Rasvakudoksella tai insuliinia tuottavalla haimalla ei ole vastaavanlaisia mekanismeja. Perimälliset erot jotka vaikuttavat kehon rasvamäärään ovat tyypillisesti geeneissä jotka vaikuttavat aivojen toimintaan, ei rasvakudokseen tai insuliinisignalointiin (8,9).
     
  6. Korkeat insuliinitasot eivät ennusta tulevaa lihomista (10, 11). Tämä on insuliini-lihavuus-hypoteesin olennainen ennustus, jota on testattu tutkimuksissa monta kertaa. Suurin osa tutkimusnäytöstä ei ole tukenut tätä yhteyttä.
     
  7. Jos korkea insuliini olisi keskeinen lihavuuden aiheuttaja, laihtuminen helpottaisi tulevaa laihtumista. Toisin sanoen, mitä enemmän menettäisit painoa, sitä helpompaa jatkolaihdutuksesta tulisi. Tämä johtuisi siitä että laihtuminen itsessään alentaa insuliinitasoja, sekä aterioiden välillä että niiden jälkeen (12, 13). Todellisuudessa käy kuitenkin päin vastoin: laihtumisesta tulee sen vaikeampaa mitä enemmän laihdut, vaikka insuliinitasot alenevatkin.
     
  8. Ruoat jotka nostavat verensokeria ja insuliinia eivät pidä kylläisyyttä huonommin. Laajimmassa tätä tarkastevassa tutkimuksessa selvitettiin 38 eri ruoan vaikutusta nälkään, eikä glykeemisen indeksin ja ruokailun jälkeisen nälän välillä ollut yhteyttä. Sen sijaan insuliinitasoilla ja nälällä oli käänteinen yhteys (eli ruoat jotka nostivat insuliinia enemmän, olivat täyttävämpiä; 14).
     
  9. Ruokavaliot jotka alentavat verensokerin ja insuliinin vaihtelua (matala glykemia) eivät ole hyvä laihdutuskeino. Tämä on toistettu useissa satunnaistetuissa tutkimuksissa (15, 16, 17, 18, 19, 20), mukaan lukien Ludwigin ryhmän 18-kuukautinen tutkimus jossa matalan glykeemisen kuorman ruokavalio oli laihdutuksen ja noudattajien tyytyväisyyden kannalta yhtä hyvä kuin tavallinen vähärasvainen ruokavalio (21).

    Tämä tulos riippumatta siitä, että näissä tutkimuksissa ei kontrolloitu sekoittavia ruokavaliotekijöitä kuten kuidun määrä, kaloritiheys, proteiini tai ruoan maittavuus (se, että matalan glykeemisen kuorman ruokavalio koostuu usein luonnollisista ruoista).
     
  10. Miljardit ihmiset maailmalla syövät korkean glykeemisen indeksin ruokia ja pysyvät laihoina. Monet perinteiset ruokavaliot sisältävät hyvin paljon tärkkelystä ja vähän rasvaa. Jos ruoat jotka aiheuttavat verensokeri- ja insuliinipiikkejä olisivat keskeinen lihavuuden aiheuttaja, eikö näiden ihmisten pitäisi olla lihavia?
     
  11. Ei ole näyttöä siitä että ruokahalumme kasvaisi, tai energiatasomme putoaisi, siksi että rasvasolumme imuroivat rasvaa verenkierrosta. Saatat ajatella, että tällaisen prosessin tapahtumisesta lihavuudessa olisi jonkinlaista näyttöä. Aiheesta ei ole kuitenkaan löydettävissä mitään konkreettisempaa kuin spekulaatioita. Konkreettinen näyttö aiheesta (kohdat 3 ja 4) ovat väittämän kanssa ristiriidassa.

Guyenet ei kuitenkaan epäile, etteikö Ludwigin kirjan ruokavaliomalli olisi terveellinen ja laihduttava. Hän on monien karppaajien ja paleoihmisten suosiossa, koska on kirjoittanut blogissaan paljon nimenomaan näiden vaihtoehtoisten ruokavaliomallien puolesta. Ludwigin esittämä lihavuuden mekanismi sen sijaan on hänen mielestään virheellinen.



Muuta luettavaa aiheesta

Mikäli tämä ei tuntunut riittävän laajalta kritiikiltä hiilihydraatti- tai insuliinikeskeiselle näkemykselle lihavuuden syystä, on Guyenet kirjoittanut blogiin myös kuusi muuta artikkelia samasta aiheesta:

Lihavuutta ja insuliiniasioita on käsitelty myös blogini aiemmassa kirjoituksessa nimeltä Lihavuus: Syitä ja ratkaisuja.



Jatko-osa: Ludwigin ja Guyenetin vastineet toisilleen

Ludwig julkaisi Guyenetin artikkelille oman vastineensa. Guyenet vastasi tähän kattavalla jatkokirjoituksella.

Karppauslääkäri Andreas Eenfeldt ehti julistaa, että Ludwig on enemmän oikeassa kuin Guyenet. Henkilökohtaisesti taas koen Guyenetin argumentoinnin huomattavasti vakuuttavammaksi.




Lähteet

(Blogikirjoituksestani puuttuu Guyenetin artikkelin johdantoteksti ja täten hänen artikkelinsa kolme ensimmäistä lähdettä.)

[1] Am J Clin Nutr 1995;62:19-29. Fat and carbohydrate overfeeding in humans: different effects on energy storage. Horton TJ, Drougas H, Brachey A, Reed GW, Peters JC, Hill JO.

[2] Br J Nutr 2000;84:233-45. Effects of isoenergetic overfeeding of either carbohydrate or fat in young men. Lammert O, Grunnet N, Faber P, Bjørnsbo KS, Dich J, Larsen LO, Neese RA, Hellerstein MK, Quistorff B.

[3] Diabetes Care 1997;20:935-42. A prospective study of coronary heart disease in relation to fasting insulin, glucose, and diabetes. The Atherosclerosis Risk in Communities (ARIC) Study. Folsom AR, Szklo M, Stevens J, Liao F, Smith R, Eckfeldt JH.

[4] Diabetes 2011;60:2441-9. Fatty acids, obesity, and insulin resistance: time for a reevaluation. Karpe F, Dickmann JR, Frayn KN.

[5] Am J Clin Nutr 1960;8:740-747. Non-Esterified Fatty Acids in the Blood of Obese and Lean Subjects Gordon ES.

[6] Obesity (Silver Spring) 2009;17:1872-7. Relationship between body fat mass and free fatty acid kinetics in men and women. Mittendorfer B, Magkos F, Fabbrini E, Mohammed BS, Klein S.

[7] J Clin Endocrinol Metab 2012;97:745-55. Clinical review: Regulation of food intake, energy balance, and body fat mass: implications for the pathogenesis and treatment of obesity. Guyenet SJ, Schwartz MW.

[8] Nature. 2009;462:307-14. Human genetics illuminates the paths to metabolic disease. O'Rahilly S.

[9] Nat Genet 2009;41:25-34. Six new loci associated with body mass index highlight a neuronal influence on body weight regulation. Willer CJ, Speliotes EK, Loos RJ, Li S, et al.

[10] Int J Obes (Lond) 2007;31:731-42. The entero-insular axis and adipose tissue-related factors in the prediction of weight gain in humans. Hivert MF, Langlois MF, Carpentier AC.

[11] Obesity (Silver Spring) 2012;20:1503-10. Insulin resistance as a predictor of gains in body fat, weight, and abdominal fat in nondiabetic women: a prospective study. Tucker LA, Tucker JM.

[12] J Nutr 2005;135:2387-91. Reduced glycemic index and glycemic load diets do not increase the effects of energy restriction on weight loss and insulin sensitivity in obese men and women. Raatz SK, Torkelson CJ, Redmon JB, Reck KP, Kwong CA, Swanson JE, Liu C, Thomas W, Bantle JP.

[13] Am J Clin Nutr 2006;84:1033-42. Improvements in glucose tolerance and insulin action induced by increasing energy expenditure or decreasing energy intake: a randomized controlled trial. Weiss EP, Racette SB, Villareal DT, Fontana L, Steger-May K, Schechtman KB, Klein S, Holloszy JO; Washington University School of Medicine CALERIE Group.

[14] Eur J Clin Nutr 1996;50:788-97. Interrelationships among postprandial satiety, glucose and insulin responses and changes in subsequent food intake. Holt SH, Brand Miller JC, Petocz P.

[15] Am J Clin Nutr 2007;86:707-13. An 18-mo randomized trial of a low-glycemic-index diet and weight change in Brazilian women. Sichieri R, Moura AS, Genelhu V, Hu F, Willett WC.

[16] Am J Clin Nutr 2010;92:748-58. Effect of changing the amount and type of fat and carbohydrate on insulin sensitivity and cardiovascular risk: the RISCK (Reading, Imperial, Surrey, Cambridge, and Kings) trial. Jebb SA, Lovegrove JA, Griffin BA, Frost GS, Moore CS, Chatfield MD, Bluck LJ, Williams CM, Sanders TA; RISCK Study Group.

[17] Arch Intern Med 2006;166:1466-75. Comparison of 4 diets of varying glycemic load on weight loss and cardiovascular risk reduction in overweight and obese young adults: a randomized controlled trial. McMillan-Price J, Petocz P, Atkinson F, O'neill K, Samman S, Steinbeck K, Caterson I, Brand-Miller J.

[18] Am J Clin Nutr 2004;80:337-47. No difference in body weight decrease between a low-glycemic-index and a high-glycemic-index diet but reduced LDL cholesterol after 10-wk ad libitum intake of the low-glycemic-index diet. Sloth B, Krog-Mikkelsen I, Flint A, Tetens I, Björck I, Vinoy S, Elmståhl H, Astrup A, Lang V, Raben A.

[19] Am J Clin Nutr 2003;77:612-21. Long-term effect of varying the source or amount of dietary carbohydrate on postprandial plasma glucose, insulin, triacylglycerol, and free fatty acid concentrations in subjects with impaired glucose tolerance. Wolever TM, Mehling C.

[20] J Nutr 2005;135:2387-91. Reduced glycemic index and glycemic load diets do not increase the effects of energy restriction on weight loss and insulin sensitivity in obese men and women. Raatz SK, Torkelson CJ, Redmon JB, Reck KP, Kwong CA, Swanson JE, Liu C, Thomas W, Bantle JP.

[21] JAMA 2007;297:2092-102. Effects of a low-glycemic load vs low-fat diet in obese young adults: a randomized trial. Ebbeling CB, Leidig MM, Feldman HA, Lovesky MM, Ludwig DS.

4 kommenttia:

  1. Kommentoin 11 -kohtaisen listan loogisuutta, en paikkansapitävyyttä. Selvyyden vuoksi esitän asian väittämänä, vaikka kyse on enemmänkin kysymyksistä.
    1. Lihominen johtuu liikasyömisestä.
    = energian säilymislaki. Ei kumoa InsuliiniPiikki-hypoteesia, vaan tukee sitä (lihominen on mahdollista)

    2. Nälkä on vain yksi syy syömiseen.
    -Jos olisi näyttö, että nälkä aiheuttaa vain pienen osan ylisyömistä, se kumoaisi IP-hypoteesin. (ei olisi merkittävä tekijä)

    3. Ylipainoisilla ja niillä joilla on korkeat insuliinitasot, rasvan ja glukoosin verimäärä on yleensä normaali tai kohonnut, ei alentunut.
    -IP-hypoteesi edellyttää glukoosin puutetta useita kertoja/vrk. Jos näitä ei ole, hypoteesi kaatuu.

    4. Ylipainoisilla ja niillä joilla on korkeat insuliinitasot, rasvasolut eivät kerää ota rasvaa tavallista herkemmin sisään.
    -IP-Hypoteesi ei edellytä tätä.

    5. Kehon rasvamassaa säätelee aivot, ei rasvakudos tai haima.
    -IP-Hypoteesi ei ota kantaa tähän kohtaan mekanismia.

    6. Korkeat insuliinitasot eivät ennusta tulevaa lihomista yhteyttä.
    -Tämä kumoaa IP-hypoteesin, jos totta.

    7. Jos korkea insuliini olisi keskeinen lihavuuden aiheuttaja, laihtuminen helpottaisi tulevaa laihtumista.
    -Väite olettaa lihomis/laihtumis-prosessit reversiibeleiksi, palautuviksi. Se pitäisi osoittaa, ennen kuin siihen vetoaa. Luonto on osoittautunut hyvin monimutkaiseksi.
    8. Ruoat jotka nostavat verensokeria ja insuliinia eivät pidä kylläisyyttä huonommin.
    -Väite pätee 2h. Ei ihan riitä kumoamaan IP-hypoteesia.

    9. Ruokavaliot jotka alentavat verensokerin ja insuliinin vaihtelua (matala glykemia) eivät ole hyvä laihdutuskeino.
    -Uutta tietoa karppaajille. IP-hypoteesi ei tätä edellytä.

    10. Miljardit ihmiset maailmalla syövät korkean glykemiisen indeksin ruokia ja pysyvät laihoina.
    -Tämä saattaa tuhota IP-hypoteesin, mikäli ruokaa riittää ylensyöntiin.
    11 Ei ole näyttöä siitä että ruokahalumme kasvaisi, tai energiatasomme putoaisi, siksi että rasvasolumme imuroivat rasvaa verenkierrosta.
    -Hypoteesi ei kaadu vielä todistusten puutteeseen, mutta yleisesti hyväksytyksi teoriaksi nousemisen se estää.

    Martti Syväniemi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Martti.

      Nämä ovat kiinnostavia aiheita. Itselläni olisi kiinnostusta tutustua insuliinitutkimukseen tarkemmin ja yritinkin pari viikkoa sitten perehtyä yhden väitöskirjaa tekevän tutkijan insuliinisignalointi-katsaukseen.

      Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että ehdin tutustua kevään aikana aiheeseen aika huonosti, sillä muutama tärkeämpi projekti on meneillään.

      Guyenet näkee leptiinin ja ravinnon vaikutukset aivojen motivaatiojärjestelmiin tärkeimpinä juttuina lihavuuden taustalla. Tekee leptiinitutkimusta Michael Schwartzin ryhmässä Washingtonin yliopistossa.

      Tein hänen ideoistaan aiemmin koosteen: http://valtsuhealth.blogspot.fi/2015/08/lihavuus-syita-ja-ratkaisuja.html

      Poista
  2. Ludwig julkaisi vastineensa Guyenetille: https://medium.com/@davidludwigmd/ludwig-responds-to-whole-health-source-article-93d8e1667477#.f739a12mt

    Katsotaan, syntyykö tästä kohta lisää keskustelua... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Guyenet julkaisi oman vastineensa Ludwigille: http://wholehealthsource.blogspot.ca/2016/01/testing-insulin-model-response-to-dr.html

      Poista