Vartalorasvan asettumispiste, osa I

Tämä on vapaa käännös Stephan Guyenetin tekstistä Body Fat Setpoint. Otan mielelläni vastaan korjausehdotuksia kielen suhteen ;)

Vartalorasvan asettumispiste, osa I

Kilo ihmisen rasvakudosta sisältää noin 9 000 kilokaloria energiaa. Tämä vastaa noin sataa voileipäviipaletta. Jos siis söisit ylimääräisen viipaleen päivässä, kertyisi sinulle muutamassa kuukaudessa kilo ylimääräistä rasvaa elimistöön. Samoin jos söisit päivässä viipaleen vähemmän leipää, laihtuisit kilon samassa ajassa. Näinhän? Ei kuitenkaan ihan.

Kuinka on mahdollista, että useimmilla ihmisillä vartalorasvan määrä pysyy suunnilleen samana, vaikka jopa viiden prosentin poikkeaman päivittäisissä kaloreissa kuuluisi johtaa melko nopeisiin muutoksiin painossa. Onko syynä se, että teemme päässämme jatkuvasti monenlaisia laskelmia perusaineenvaihduntaamme ja liikkumisen määrää säädelläksemme, jotta syödyt kalorit vastaisivat kulutusta? Ei tietenkään. Olemme syntyneet hienostuneen hormoni- ja aivotoimintaan perustuneen järjestelmän kanssa, joka tekee kyseiset laskelmat tiedostamattomasti*.

Kun järjestelmä toimii oikein, energiansaanti ja kulutus pysyvät tarkasti yhtä suurina, varmistaen vakaan ja terveen rasvakudoksen määrän. Tämä tapahtuu nälän- ja kylläisyydentunnetta ja jopa lämmöntuotantoa ja liikkumista säätelemällä. Jos syöt aterialla hieman tavanomaista enemmän, toimiva järjestelmä sanoo "syödään ensi kerralla vähän vähemmän, ja kulutetaan myös vähän enemmän energiaa". Tämän vuoksi luonnollisissa oloissa asuvat eläimet ovat lähes aina järkevän painoisia, poikkeuksena lähinnä valmistautuminen talvehtimiseen, koska silloin lihavuuden hyödyt ylittävät maksimaalisen fyysisen kunnon hyödyt.

Minulle tuli äskettäin vastaan klassinen tutkimus(1), joka selvittää kyseisiä periaatteita ihmisillä. Sekä laihojen, että lievästi ylipainoisten koehenkilöiden päivittäistä ruoan kalorimäärää kasvatettiin 50%. Makroravinnesuhde (proteiini/rasva/hiilihydraatit) oli 12/42/46%.

Kuuden viikon lihotuskuurin jälkeen koehenkilöt olivat saaneet painoa keskimäärin 4.6 kiloa rasvana ja 3.0kg lihaksena. Kuten voisi olettaa elimistön yrittäessä kuluttaa ylimääräiset kalorit pois, koehenkilöiden perusaineenvaihdunta ja lämmöntuotto kasvoivat.

Lihotuskuurin jälkeen koehenkilöt saivat syödä kuuden viikon ajan haluamansa määrän ruokaa. Tuona aikana koehenkilöt menettivät 2,8kg rasvamassaa sekä 0.7kg lihasmassaa. Seuraava kuvaaja näyttää, kuinka tutkimuksessa loppuun asti mukana olleiden koehenkilöiden paino muuttui tutkimuksen aikana:

Emme tiedä, olisivatko he laihtuneet enemmänkin seuraavina viikkoina, koska heitä seurattiin vain kuuden viikon ajan lihotuskuurin jälkeen. Toisaalta ilmeni, että kokelaat olivat saavuttamassa tutkimuksen lopuksi hieman lähtötilanteesta suurempaa painoa. Täten, lähes kaikki koehenkilöt "puolustivat" alkuperäistä vartalorasvamääräänsä. Myös aliruokkimistutkimuksissa ollaan nähty samanlainen ilmiö: alkuperäisestä painosta huolimatta aliruokitut koehenkilöt palaavat alkuperäiseen painoonsa, kun lopetetaan aliravitsemus. Tämä tukee ajatusta siitä, että kehon rasvamäärällä on jonkinlainen "asettumispiste", jota keho yrittää suojella muutoksilta.

OK, mitäs väliä kyseisellä tiedolla on?

Sillä on se merkitys, että sitä voidaan soveltaa muutamilla erittäin oleellisilla tavoilla myös ihmislihavuuden suhteen. Kun kyseessä on järjestelmä, joka oletusarvoisesti pitää ihmisen ruumiinpainon hyvin tietyllä alueella, suuri muutos ruumiinpainossa ilmaisee ongelmaa kyseisessä järjestelmässä. Toisinsanoen, lihavuus johtuu siitä, että ruumiinpainoa säätelevä järjestelmä ei toimi, koska toimiva järjestelmä ei sallisi suuria muutoksia painossa.

Joten kyllä, lihomme liioista kaloreista kulutukseen nähden. Mutta miksi syömme liikaa kaloreita? Koska järjestelmä, jonka pitäisi puolustaa alhaista ruumiinpainoa, puolustaakin korkeaa ruumiinpainoa. Siksi oikea ratkaisu ei ole pienemmän kalorimäärän syöminen ja runsaampi liikunta, vaan ruumiinpainoa säätelevän järjestelmän "palauttaminen" alkuperäiseen tilaan. Kalorirajoitus ei ole erityisen hyvä laihdutuskeino, koska elimistö pyrkii puolustamaan tätä ns. ruumiinpainon "asettumispistettä", lisäämällä näläntunnetta ja laskemalla perusaineenvaihdunnan tasoa. Tämä on se syy, miksi matalakaloriset ruokavaliot, ja useimmat dieetit yleensäkään eivät toimi pitkällä aikavälillä. On surullista taistella päivittäin nälkää vastaan.

Tämä nostaa esille kaksi kysymystä:

1. Mikä saa järjestelmän pitämään yllä korkeaa ruumiinpainoa?
2. Onko tämä ruumiinpainon asettumispiste palautettavissa. Jos on, niin miten?

Sen tiedon perusteella, että lihavuus on nykyään yleisempää kuin koskaan, sopii syyksi epäillä jotakin, mikä ihmisten elämässä on muuttunut vasta viime aikoina. Voin vain arvailla, mitkä tekijät ovat kyseessä, koska tutkimus ei minun tietääkseni ole tunnistanut näitä tekijöitä, ainakaan ihmisillä. Mutta minulla on aavistukseni, joista kerrotaan seuraavassa kirjoituksessa.


*Leptiini-hormoni ja hypotalamus ovat tässä pääosassa, joskin tähän liittyy muitakin tekijöitä, kuten useat suoliston peptidit, insuliini ja monet muut aivojen osat.