perjantai 22. maaliskuuta 2019

Oliko D-vitamiinihype turhaa?



Osa I: Auringonvalo yhdistyi parempaan terveyteen


Vuonna 2014 Helsingin Sanomat julkaisi uutisjutun otsikolla Aurinkoa ei tarvitsekaan pelätä. Kyseisessä tiedeuutisessa nostettiin esille ruotsalaistutkija Pelle Lindqvistin tutkimusryhmän havainnot, jonka mukaan auringonvalon välttäminen yhdistyy selvästi korkeampaan kuolleisuuteen (Lindqvist ym. 2014).

Tämä havainto oli ristiriidassa ihosyöpien välttämiseksi tarkoitettujen auringonvalon välttämiskehotusten kanssa. Se oli toisaalta linjassa niiden alustavien havaintojen kanssa, joissa korkeampi leveyspiiri tai runsaampi altistus auringonvalolle oli yhdistynyt useiden kroonisten sairauksien pienempään riskiin:


Osa II: D-vitamiiniko kaiken takana?


Kuten monet muutkin asiaa pohtineet tutkijat, myös Lindqvistin ryhmän päätelmä on ollut se, että havaittu yhteys auringonvalon ja paremman terveyden välillä voisi selittyä D-vitamiinilla, jota muodostuu auringonvalon vaikutuksesta iholla.

Vuoteen 2014 mennessä D-vitamiinia oli pidetty jo useiden vuosien ajan mahdollisena ‘ihmelääkkeenä’, sillä lukuisissa väestötutkimuksissa matalammat veren D-vitamiinitasot yhdistyivät korkeampaan kuolleisuuteen sekä suurempaan sydäntaudin, diabeteksen, syövän, dementian ja muiden länsimaisten sairauksien riskiin (Pludowski ym. 2013). 

Tuolloin oli myös julkaistuna yksittäisiä kliinisiä tutkimuksia, joissa D-vitamiini näytti suojaavan sairauksilta. Esimerkiksi Joan Lappe oli julkaissut artikkelin, jossa D-vitamiinin ja kalsiumlisän yhteiskäyttö oli yhdistynyt 60% matalampaan syöpien ilmaantuvuuteen (Lappe ym. 2007).

Tämänlaiset kiinnostavat löydökset saivat monet terveydestään kiinnostuneet kansalaiset kritisoimaan ravitsemussuosituksia, joissa suositeltu D-vitamiinin määrä ei nostanut kansan D-vitamiinipitoisuutta näiden väestötutkimusten osoittamille 'sairauksia parantaville tasoille'. 

Kansan syvissä riveissä ajateltiin jopa, että terveyspäättäjät tekivät tahattomasti tai tarkoituksella hallaa kansanterveydelle. Esimerkiksi eräässä blogiartikkelissa ehdittiin jo julistaa: "D-vitamiini on siis vuosisadan keksintö ja kustannustehokkain hoitomuoto (...) D-vitamiinin puute vaikuttaa 200 sairauteen ja 2000 geenimme toimintaan (...) D-vitamiinia käyttämällä ehkäiset merkittäviä tauteja mm. sydän- ja verisuonitauteja syövän syntymistä, diabetesta jne."




Osa III: Tiedeyhteisö: "D-vitamiinin teho täytyy todistaa luotettavasti"


Lääketieteessä nykyaikainen lähtökohta hoitosuositusten laadinnalle on niin sanottu Evidence-Based Medicine (EBM) eli näyttöön perustuva lääketiede. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että hoitosuositusten tulisi perustua tarpeeksi luotettavaan ja hyvätasoiseen tutkimusnäyttöön.

D-vitamiinin kohdalla ongelmana 2010-luvun alussa oli se, että sen terveellisyyttä puoltava tutkimusnäyttö tuli lähes pelkästään epidemiologisista tutkimuksista, jotka antoivat ainoastaan korrelaation D-vitamiinin ja paremman terveyden välille. Näitä tutkimuksia ei kuitenkaan pidetä tieteellisesti erityisen luotettavina kertomaan syy-seuraussuhteista (Jorde 2018).

Epidemiologisten tutkimusten rajoitteiden vuoksi 2010-luvun alussa pantiin aluille valtava määrä satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia (randomized controlled trial; RCT), joissa koehenkilöitä valittiin satunnaisesti koeryhmiin, joista toiset saivat D-vitamiinia ja toiset lumelääkettä. Tutkimuksen lopuksi katsottiin, oliko terveys muuttunut D-vitamiiniryhmässä suotuisampaan suuntaan kuin lumeryhmässä.



Osa IV: D-vitamiinitutkimukset epäonnistuvat toisensa perään


Nyt vuonna 2019 tilanne on kääntynyt D-vitamiinin osalta selvästi odotettua kielteisemmäksi. Julkaistut RCT-tutkimukset ovat tuottaneet kasapäin negatiivisia tuloksia:
  • Norjalainen 400 hengen tutkimus ei havainnut D-vitamiinilla vaikutusta mihinkään olennaiseen sydäntaudin markkeriin, vaikka lähtötilanteessa koehenkilöiden D-vitamiinitasot olivat matalat ja ne nousivat 4-kuukautisen tutkimuksen aikana reippaasti (Kubiak ym. 2018).
  • Yhdysvaltalaisessa yli 25 000 koehenkilön VITAL-tutkimuksessa D-vitamiini ei vaikuttanut sydäntautitapahtumiin, sydänkuolleisuuteen, syöpien ilmaantuvuuteen eikä syöpäkuolleisuuteen, vaikka käytetty annos oli kohtuullisen suuri (Manson ym. 2019).
  • Uusi-Seelantilaisessa yli 5000 koehenkilön kolmivuotisessa ViDA-tutkimuksessa ei havaittu D-vitamiinista lainkaan hyötyä sydäntaudin ehkäisyssä (Scragg ym. 2017).
  • Saksalaisessa kolmivuotisessa EVITA-tutkimuksessa D-vitamiinista ei saatu minkäänlaista hyötyä sydämen vajaatoimintaan (Zittermann ym. 2017).
  • Uusi-Seelantilaisessa 81 tutkimuksen meta-analyysissa todettiin ettei kokeellisissa tutkimuksissa ole saatu selkeää hyötyä edes luuntiheyteen tai murtumien riskiin, vaikka juuri näihin D-vitamiinin hyötyä pidettiin lähes itsestäänselvyytenä (Bolland ym. 2018).
  • D-vitamiinia, kalsiumlisää ja syöpää koskevaa yllä mainittua havaintoa ei onnistuttu toistamaan laajemmassa tutkimuksessa (Lappe ym. 2017).

Kaiken kukkuraksi 2010-luvulla löi läpi genetiikkaan perustuva menetelmä nimeltään mendelistinen satunnaistaminen, joka pystyi tarkastelemaan sitä, yhdistyivätkö veren D-vitamiinitasoihin vaikuttavat geenivariantit korkeampaan sairastuvuuteen. Tähän mennessä vastaus on ainakin sydäntaudin, syöpien ja astman kohdalla kielteinen. Geneettisesti määräytynyt D-vitamiinitaso ei vaikuttanut näiden sairauksien riskiin (Manousaki ym. 2016, Dimitrakopoulou ym. 2017, Manousaki ym. 2017).

Kaikki tutkimusnäyttö ei ole kuitenkaan ollut kielteistä. Moniin hoitoaiheisiin löytyy yksittäisiä myönteisiä tutkimuksia. Lisäksi esimerkiksi esidiabeetikoiden verensokerimarkkereihin on saatu hyötyä jopa meta-analyysin perusteella (Mirhosseini ym. 2018).

D-vitamiinista on edelleen käynnissä suuria satunnaistettuja tutkimuksia kuten suomalainen FIND ja australialainen D-Health. Näiden tutkimusten tulokset tulevat tarkentamaan D-vitamiinin vaikutuksia. Näillä näkymin ei ole syytä uskoa kovin suurin löydöksiin, mutta kenties löytyy spesifejä käyttötarkoituksia joihin D-vitamiinilisä auttaisikin.

Negatiivisten havaintojen pohjalta on päädytty toteamaan, että aiemmat korrelaatiot D-vitamiinitasojen ja paremman terveyden välillä saattaisivatkin selittyä yksinkertaisesti sillä, että terveet ihmiset liikkuvat enemmän ulkona päivänvalossa, syövät enemmän kalaruokia ja niin edelleen. Sen sijaan sairaat ihmiset jäävät todennäköisemmin kotiin ja syövät vähemmän D-vitamiinipitoisia ruokia, minkä seurauksena syntyy tällaisia hämääviä tilastoyhteyksiä (Muscogiuri 2018).

Allekirjoitan tämän tulkinnan. Olen kuitenkin kiinnostunut myös vaihtoehtoisesta hypoteesista, jonka esitän lyhyesti alla.



Osa V: Vaihtoehtohypoteesi: Voisiko auringon punainen valo selittää D-vitamiinin yhteyttä parempaan terveyteen?


 Auringonvalon säteilyn ultraviolettiosuus (UVB) on vastuussa iholla tapahtuvasta D-vitamiinin tuotannosta. Kuitenkaan ultraviolettivalo ei tule auringosta yksittäispakattuna, vaan auringonvalo sisältää myös runsaasti näkyvän valon ja infrapunan aallonpituuksia.

Tutkimuskirjallisuudessa on suhteellisen paljon alustavaa näyttöä sille, että punainen valo ja lähi-infrapuna voisivat tuottaa terveyshyötyjä. Koe-eläimillä tämä punavalohoito on tuottanut hyötyjä jo yli sataan eri sairaustilaan, minkä lisäksi aihetta on tutkittu ihmisillä lukuisiin vaivoihin satunnaistetuissa tutkimuksissa.

Tuoreessa lontoolaisessa tutkimuksessa ikääntyneiden banaanikärpästen altistaminen punavalolle paransi niiden liikkuvuutta, muistia ja silmänpohjan toimintaa. Kärpästen koko kehon mitokondrioiden toiminta parani ja hapetusstressi väheni (Weinrich ym. 2017).

Samoin tuoreessa Harvardin yliopiston pienessä pilottitutkimuksessa lähi-infrapunavalo lievitti masennusta (Cassano ym. 2018), ja Koreassa hehkulampun valon on jopa havaittu lievittävän hiirten verisuonten plakkiutumista (Park ym. 2012). Punavaloa tutkitaan parhaillaankin yli sadassa kliinisessä ihmistutkimuksessa.

Kuvakooste punavalohoitoon liittyvän tutkimusnäytön määrästä. Tiedeyhteisössä
punavalohoidosta käytetään nimitystä photobiomodulation (valobiomodulaatio).


Täten yksi selitys D-vitamiinin ja terveyden välisille yhteyksille saattaisi löytyä myös siitä, että auringonvalo ja päivänvalo sisältävät punaista valoa. Ne ihmiset joilla on korkeat D-vitamiinitasot, ovat samalla niitä jotka ovat altistuneet enemmän terveelliselle punavalolle.

Hypoteesi punavalon vaikutuksista on toistaiseksi spekulatiivinen, mutta kenties muutamien vuosien päästä pystymme jo alustavasti tekemään kohtuullisen luotettavia päätelmiä asiasta.



Yhteenveto


● D-vitamiini on sekosteroidi, jolla on tärkeitä säätelytehtäviä elimistössä. Sen puute voi johtaa riisitautiin lapsilla ja osteomalasiaan aikuisilla.

●Viime vuosikymmenellä korkeiden D-vitamiinitasojen havaittiin yhdistyvän kroonisten sairauksien alentuneeseen riskiin. Tämä herätti kansan ja tutkijoiden keskuudessa D-vitamiinihypeä, jossa ennakoitiin D-vitamiinin auttavan mahdollisesti mm. sydäntautiin, diabetekseen, MS-tautiin ja syöpään.

● D-vitamiinin terveellisyyttä on pyritty vahvistamaan laajoissa kliinisissä tutkimuksissa. Näiden tulokset ovat olleet hyvin suurelta osin pettymyksiä, mutta tiettyihin vaivoihin on saatu myös lupaavaa näyttöä.

● Selitys havaitulle tilastoyhteydelle D-vitamiinin ja paremman terveyden välillä saattaa liittyä terveiden ihmisten elintapoihin sekä auringonvalon sisältämän punaisen valon suotuisiin terveysvaikutuksiin.

Tämä artikkeli perustuu lyhyempään samannimiseen juttuun, joka julkaistiin Hälläpyörä-lehdessä vuonna 2018. Alkuperäisen jutun oli lyhyesti oikolukenut Christel Allardt-Lamberg. Tämä blogiartikkeli on pidennetty versio samasta artikkelista.
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)