Silmälasit nykyajan lähityöhön

(Päivitetty 13.12.2013)


Alustus

Aikaisemmassa kirjoituksessani Likinäköä mahdollista korjata plussalaseilla käsittelin silmälääkäri Kaisu Viikarin näkökulmaa siihen, mistä nykyihmisten likinäön yleisyys saattaisi johtua. Kaisu Viikarin teoria menee suunnilleen näin:

1) Ihmisen silmä on lähtökohtaisesti kehittynyt kaukotaittoiseksi (hypermetropia), jotta ihminen näkisi luonnossa kauas ja havaitsisi muut eliöt mahdollisimman hyvin jopa yöaikaan, jolloin kauas näkeminen vaatii vielä enemmän kaukotaittoisuutta kuin päiväsaikaan.

2) Kun silmä joutuu sisällä ollessa tai tietokoneen ruutua tuijottaessa tarkentamaan lähietäisyydelle, sädelihas tekee työtä tarkentamalla lähietäisyydellä (akkommodaatio).

3) Aikaisemmin ihmisten akkommodaation määrä jäi yleisesti hyvin pieneksi, mutta nykyään monien silmät saavat vain vähän lepoa, sillä pelkkä sisällä oleminen voi estää sädelihaksen rentoutumisen. Ulkona silmä rentoutuu, mutta nykyihminen on yhä harvemmin ulkona.

Silmän rasittuminen ja sairaudet

1970-luvulla julkaisemissaan kirjoissa Viikari perustelee, että sädelihaksen rasitus ei yhdisty ainoastaan migreeniin vaan myös selkäkipuun, verenpaineongelmiin, mielialaongelmiin ja epilepsiaan. Viikarin mukaan yhden sädelihaksen liikarasitus aiheuttaa kaikenlaisia stressiin liittyviä ongelmia.

Viikarin suosittelema lääke on yksinkertaisesti lukulasit kaikkeen lähityöhön ja tarvittaessa muuhunkin aktiviteettiin. Lasit muokkaavat silmiin saapuvaa kuvaa niin, ettei itse silmän tarvitse tehdä tarkennustyötä.

Kirjassaan Panacea (1978) Viikari esittää potilasdataa mm. sadasta perättäisestä migreenipotilaasta, joista yli puoli pääsi vaivasta kokonaan eroon. Moni saa myös likinäköä vähennettyä kyseisellä menetelmällä. Mutta luulen että tärkeintä ei ole tämän menetelmän tuoma apu yksittäisiin sairauksiin, vaan sen yleinen stressiä lieventävä silmän ja koko elimistön toimintaan.



Oma kokemukseni

Itse olen käyttänyt lukulaseja (+2) lukemiseen jo muutaman vuoden ajan, ja koen niiden tekevän lukemisesta silmille helpompaa.

Olen myös alkanut käyttää sisätiloissa ollessa yhä useammin heikompia laseja (+1), sillä niillä on usein selvä rentouttava vaikutus. Ulkoillessa en käytä laseja, sillä siellä pystyn rentoutumaan muutenkin.

Loppukevennys

Daniel Everettin kirja "Don't Sleep, There Are Snakes" on yksi suosikeistani, ja kirjassa on yksi hyvin mieleen jäänyt kuvaus Piraha-luonnonkansan huikeasta näkökyvystä:

...We were walking after dark from his hut to my house, about five hundred yards on a narrow jungle path that passed a shallow swamp. I was talking loudly to Kaioá and guiding myself on the path with my flashlight. Kaioá was slightly behind me, with no flashlight. Suddenly he interrupted the flow of my verbiage and said softly, "Look at the caiman up ahead!"
 
I directed the beam of my flashlight up the path. I did not see a thing. "Turn off that lightninglike thing in your hand," Kaioá suggested, "and look in the dark."

I followed his instructions. Now I really saw absolutely nothing. "What are you talking about?" I asked, beginning to feel that he was having me on. "There's nothing up ahead."
"No! Look!" Kaioá giggled. My inability to see beyond my nose is a source of constant merriment among the Pirahãs. "See those two bloodlike eyes up there?"

I strained my own eyes and then, sure enough, I would just make out two red dots about a hundred feet up ahead. Kaioá said that these were the eyes of a small caiman. He picked up a heavy stick from the dark jungle floor and ran ahead of me. After a couple of seconds I could hear the stick pounding something but I couldn't see anything. Shortly thereafter, Kaioá came back toward me laughing and carrying by the tail a three-foot caiman, beaten unconscious but not yet dead.