lauantai 17. joulukuuta 2011

Hankala potilas vai hankala sairaus (kirja-arvio)

(Mikäli alempana olevat lainaukset näkyvät näytöllä liian pieninä, paina CTRL ja + samanaikaisesti suurentaaksesi tekstiä. CTRL ja - samanaikaisesti taas pienentää tekstiä.)

Reilu viikko sitten Maija Haavisto kysyi minulta, haluaisinko saada hänen kirjastaan Hankala potilas vai hankala sairaus ilmaisen arvostelukappaleen luettavakseni. Pikaisen pohdinnan jälkeen tämä tuntui hyvältä idealta.

Kotisivullaan fiikus.net Maija ilmoittaa toimivansa ensisijaisesti kirjoittajana. Hän on kirjoittanut mm. suomen- ja englanninkielistä fiktiota, Twitter-oppaan sekä kaksi terveysaiheista tietokirjaa. Ensimmäinen kirja, johon en ole itse tarkemmin tutustunut, on nimeltään CFS:n ja fibromyalgian hoito, ja se käsittelee nk. kroonisen väsymysoireyhtymän (CFS) lääkehoitoa. Kirja on saatavilla myös englanniksi. Tämän lisäksi Maija ylläpitää aihetta käsittelevää nettisivustoa nimeltä CFS-verkko.

Hankala potilas vai hankala sairaus on asialliseen sävyyn kirjoitettu noin 300-sivuinen (melko suurikokoiset sivut) tietokirja, jossa käsitellään niin yleisiäkin elämää haittaavia vaivoja (mm. migreeni, masennus) kuin myös lukuisia harvinaisempia tiloja. Kirjan kansikuvassa on mainittu valtava joukko erilaisia terveysvaivoja, ja jokaiselle etukannessa mainitulle sairaudelle onkin kirjan loppupuolella 1-2 sivun oma osio.

Kirjan sisältö koostuu kuudesta luvusta. Alla on esitelty hyvin lyhyesti jokaisen luvun sisältöä, kiinnostavilla lainauksilla varustettuna.


Ensimmäisessä luvussa "Yhteiskunnalliset näkökulmat sairauteen" on käsitelty laajasti sairauksien diagnosointiin liittyviä ongelmallisuuksia sekä kulttuurieroja.

"On arvioitu, että jopa 10-15 prosentilla masennusdiagnoosin saaneista takana olisi todellisuudessa kilpirauhasen vajaatoiminta. Chileläisessä psykiatrisessa potilasaineistossa näin olikin (9,7%).9 2,2 prosentilla potilaista oli kilpirauhasen liikatoiminta, joka yhdistyi etenkin ahdistushäiriöihin."

"...enemmistö amerikkalaislääkäreistä ei pidä kroonista borrelioosia oikeana sairautena ja sen hoidossa käytetyt pitkät antibioottikuurit ovat lääkärijärjestöjen virallisten näkemysten mukaan haitallista humpuukia. ... Sairauden hyväksyntään Suomessa lienee vaikuttanut paljolti Lääkärilehden entinen päätoimittaja Ilkka Vartiovaara, joka menehtyi borrelioosiin vuosikymmenten sairastamisen jälkeen vuonna 2010. Hän kirjoitti sairaudesta mm. kirjassaan Delfiinin laulu (Otava, 1995). Lancet-lehdessä julkaistussa kirjeessään hän kertoo siitä, miten ennen diagnoosin löytymistä hänestä tuli ongelmapotilas.26"



Toisessa luvussa, Oireet, käydään laajahkosti läpi erilaisia oireita, joita kroonisiin sairauksiin usein liittyy. Oireiden yhteydessä myös usein kerrotaan, mikä syy oireen taustalla usein on. Luvussa on omat osiot muun muassa psykiatrisille oireille, päänsärylle, sukuelinten kivulle, univaikeuksille, neurologisille oireille, hikoilulle, kuukautishäiriöille, yliherkkyysreaktioille ja haju- ja makuoireille.


"Pahaa makua suussa aiheuttavat etenkin myrkytystyyppiset tilat, kuten lyijymyrkytys, ciguateramyrkytys, fluorokinolonimyrkytys ja Wilsonin tauti sekä krooninen poskiontelotulehdus. Usein paha maku on nimenomaan metallinen. Tämä voi liittyä myös joihinkin lääkkeisiin, etenkin tiettyihin unilääkkeisiin ja syöpälääkkeisiin.
[...]
Epilepsiaan voi liittyä haju- ja joskus makuaistimuksiakin. Tyypillisintä on ennen kohtausta tuleva hajuaistimus, jota kuvaillaan yleensä ainakin jossain määrin epämiellyttäväksi, kuten palaneen tai mädäntyneen hajuksi."



Kolmas luku, Sairauksien syyt, on hyvinkin kiinnostava. Se sisältää valtavan määrän erilaisia selityksiä sairauksille ja oireille. Itse tykkäsin etenkin infektioita koskevasta osuudesta, jossa huomasi kuinka erilaisia mikrobeja, etenkin bakteereja ja viruksia, on yhdistetty lukuisiin kroonisiin sairauksiin. Kappaleessa on myös käsitelty sopivan neutraalisti vaihtoehtolääketieteen ehdottamia sairauksien syitä kuten rokotuksia ja fluoria.

"Myös herpesvirukset on yhdistetty lukuisiin eri sairauksiin. Mononukleoosin eli pusutaudin aiheuttajaa Epstein-Barrin virusta pidettiin aikaisemmin CFS:n syynä. Nykyään tiedetään useimpien CFS-tapausten johtuvan muista mikrofeista, mutta EBV on yhdistetty myös mm. nivelreumaan, SLE:hen ja etenkin MS-tautiin.13 Yli 90 prosenttia ihmisistä saa aikuisikään mennessä EBV:n ja ilman sitä MS-taudin riski näyttää häviävän pieneltä."

"D-tyypin persoona on sulkeutunut, kielteinen, ärtyisä ja murehtii paljon. Väestöstä noin viidennes kuuluu D-tyyppiin. D-tyypin persoonallisuus lisää voimakkaasti sydäntautikuolleisuutta, erityisesti sydäninfarktin jo saaneilla potilailla. Syynä voi olla se, että D-tyypin piirteisiin liittyy suurempi kortisolineritys stressitilanteissa.40  Toisaalta D-tyypin potilaiden on todettu noudattavan infarktinjälkeistä sydänlääkitystään huonommin."



Neljäs luku, Diagnoosi, käsittelee diagnoosin relevanssia potilaan kannalta sekä erilaisia diagnostisia tutkimuksia, joilla sairauden olemassaoloa selvitetään. Luvussa on myös oma osio koskien alidiagnosointia ja vääriä diagnoseja.


Viides luku, Hoidot, on kenties kirjan kiinnostavin osio jos minulta kysytään. Siinä käydään läpi hyvinkin monenlaisia hoitoja kroonisiin sairauksiin. Ensimmäiset parikymmentä aukeamaa käsittelevät monia erilaisia lääketyyppejä immunomodulaattoreista epilepsialääkkeisiin, lihasrelaksantteihin ja NMDA-reseptorin salpaajiin. Seuraavaksi käydään eri perusravinteiden (vitamiinit, mineraalit) relevanssia terveyden kannalta. Tämän jälkeen astutaan hieman vaihtoehtolääketieteen puolelle ja käsitellään antioksidantteja, entsyymejä, anti-inflammatorisia ravintolisiä, mitokondriolisäravinteita, nootrooppeja, aminohappoja, antimikrobisia yrttejä, probiootteja ja lukuisia muita ravintolisiä. Sitten vuorossa on noin kymmenen eri ruokavaliosuuntauksen esittely ja vielä viimeisenä muut hoidot liikunnasta fysioterapiaan, hypnoosiin, ulosteensiirtoon, loisterapiaan ja aromaterapiaan. Minusta oli kiva nähdä, että myös vuorokausirytmijuttuja on käsitelty ja jopa oranssien lasien iltakäyttö on mainittu. Olen itse kirjoittanut samoista asioista aikaisemmin kirjoituksessani Vuorokausirytmi.

"Huippukylmähoidossa eli kylmähuonehoidossa (kryoterapia) lämpötila on yli sata astetta pakkasen puolella. Pakkasessa vietetään kerralla muutamia minuutteja. Hoitoa käytetään lähinnä reumasairauksiin ja joihinkin ihosairauksiin, joskus myös psyyken sairauksiin ja urheiluvammoihin. Sen on sanottu auttavan myös unettomuuteen."



Kuudes luku, Sairaudet, kattaa noin puolet kirjan asiasisällöstä eli noin 130 sivua. Siinä on kuvauksia lukuisista sairauksista, niin yleisistä kuin harvinaisistakin, ja niiden yhteydessä tietoa myös eri hoitomuodoista. Tässä luvussa lähdeviitteiden määrä on 376 eli asiatietoa on hyvinkin paljon.




Loppupäätelmät

Olen positiivisesti yllättynyt kirjan sisällön laadusta, ei moni terveyskirja minun hyllylläni ainakaan yllä tälle tasolle. Teksti on laadukasta ja sitä on paljon. Lähdeviittaukset ovat kunnossa toisin kuin hyvin useissa terveyskirjoissa nykyisin. Sekin oli hieno juttu, että synkästä aiheesta huolimatta en ahdistunut kirjaa lukiessa pahemmin.

Suosittelen kirjan tsekkaamista muillekin terveydestä yleisesti kiinnostuneille, joita varmaan tämän blogin lukijoista moni sattuu olemaan. Varsinaisesti selviytymisoppaaksi tästä ei välttämättä ole, kun kirja kuitenkin on melko hakuteostyyppinen "yleisteos" jossa kuvaillaan laajasti eri näkemyksiä sairauksien hoidosta mutta ei varsinaisesti nosteta mitään tiettyä koulukuntaa ylitse muiden.

2 kommenttia:

  1. Kiitokset arvostelusta, tuohan vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta kirjalta! Täytyy lisätä lukujonoon, joka tosin on jo ennestään vähän turhan pitkä tällä hetkellä...

    VastaaPoista
  2. Joo, helposti noita kirjoja kasautuu luettavaksi :D

    VastaaPoista